TALOUSMONITORI
Tänään on sunnuntai, 20. huhtikuuta 2014. Sivu on ladattu klo 23:56

Libor-korkojupakka kasvaa - pankkien manipulointi ja valehtelu paljastunut

Maailmalla on meneillään kauhea huuto pankkien kavaluudesta Libor-korkojupakan yhteydessä. Toimitusjohtajia eroaa, ja syytteitä ehdotetaan nostettavaksi. Tähän asti on selvinnyt, että oleellisen tärkeitä Libor-korkoja on manipuloitu ainakin vuodesta 2005 saakka.

Toimittaja: Riikka Söyring
5.7.2012, Verkkomedia.org

 

Libor-korkojupakka kasvaa – pankkien manipulointi ja valehtelu paljastunut 

Koko kuvio ei kuitenkaan olisi ollut mahdollinen ilman monenkin tahon yhteistoimintaa, silmien ummistamista ja salailua. Ja kuinka niin?
 

LIBOR (London Interbank Offered Rate) on suurimpien ja vakavaraisimpien kansainvälisten pankkien keskinäisessä luotonannossa käyttämä korkoprosentti eli päivittäin määriteltävä viitekorko, jolla pankit lainaavat vakuudettomia varoja toisille pankeille Lontoon pankkienvälisillä rahamarkkinoilla.


Liborin avulla pankit ikään kuin pitävät silmällä toistensa terveydentilaa. Libor-korko kuvaa siis käytännössä sitä hintaa, jolla merkittävimmät Lontoon rahamarkkinoilla toimivat pankit ovat valmiita tekemään keskenään pankkien välisiä lyhytaikaisia talletuksia.

Korkoja manipuloimalla voidaan valehdella pankin vakavaraisuudesta.

Liborin määrittelyä koordinoi Ison-Britannian pankkiyhdistys British Bankers Association (BBA), joka myös julkaisee koronmäärittelyn tulokset yhdessä Reutersin kanssa aamupäivisin kello 11.00 jälkeen Lontoon aikaa.

Libor-korko määritellään kymmenelle eri valuutalle.

Vastaavia rahamarkkinoiden viitekorkoja ovat Tukholmassa noteerattava stibor, Frankfurtissa noteerattava fibor sekä Pariisissa noteerattava pibor. Suomen heliborin (Helsinki Interbank Offered Rate) voi laskea tähän nippuun senkin.

Tapa, jolla korko määritellään, tuo mukaan kaikki suuret pankit sekä keskuspankit.

Libor-korot vaikuttavat lähes kaikkiin arvostuksiin pörssikaupassa, kaikkiin hintoihin – maailmanlaajuisesti.


Barclays-pankki valehteli, vuosikausia, saadakseen pankin vaikuttamaan hyvässä kunnossa olevalta – samalla kun se vääristi korkojohdannaisilla (Interest Rate Derivatives) tehtävää kauppaa. Mutta Barclays ei ole näytelmän ainoa konna.

 

Kyseessä on kartelli: pankkimafia

Lähes kaikki isot pankit, niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa, ovat sekaantuneet manipulointiin tavalla tai toisella. Syynä lienee se, että ne ovat syvällä nesteessä; = käytännössä maksukyvyttömiä.

Tämän salaamiseksi keskuspankit EKP ja FED pitävät korkotasoa lähes nollassa. Kyseessä on yksi muoto pankkitukea, epäsuora ja piilotettu, mutta pankkitukea yhtä kaikki. Kärsijöinä ovat – kuten aina – tavalliset ihmiset.
 

Pankit ja vakuutusyhtiöt huijasivat valtioita, kuntia, kaupunkeja, sairaaloita, yliopistoja... kaikkia luottamaan siihen, että korkojohdannaiset alentaisivat sellaisten velkakirjojen korkotasoa, joita myytiin julkisten projektien kuten teiden, siltojen ja koulujen rahoittamiseksi.

Johdannaisten oli tarkoitus suojata korkotason nousulta... sen sijaan korot tippuivat ennätyksellisen alas. Tämä ei ollut "jumalan työtä" tai jokin ihmisestä riippumaton luonnonkatastrofi, jota varten olisi tarvittu vakuutus... (Yhdysvaltain) keskuspankki FED laski korkotasoa suojatakseen pankkeja niiden omalta toiminnalta.


Näin kirjoittaa asianajaja Ellen Brown artikkelissa Wall Street confidence trick: How interest rate swaps are bankrupting local governments ("Luottamusjujutus: Miten korkojohdannaiset tuhoavat paikallishallinnot").

Korkotason laskeminen loi pankeille tilaisuuden uuteen tapaan lypsää yhteisöjä, koska johdannaisista maksaminen oli sidottu korkotasoon. Pankit pääsivät veloittamaan ohjauskorkoon sidotuista johdannaisista 4–6 prosentin välillä samalla kun ne itse maksoivat johdannaisia hankkineille pölkkypäille 0,1 prosenttia "tuottoa". Joten valtiot ja kunnat maksavat ostamistaan "rahoitusinstrumenteista" jopa 50 kertaa sen, mitä pankit.

Johdannaisten käyttöä voi verrata pelaamiseen julkisella rahalla, ja se on aiheuttanut veronmaksajille miljarditappiot ympäri maailmaa.

 

Tämä kaikki ei olisi onnistunut ilman poliitikkojen yhteistyötä

Politiikoilta on peräisin lainsäädäntö, joka on sallinut sääntelemättömän johdannaiskaupan samoin kuin valtion osuuksien leikkaamiset kuntarahoituksessa. Leikkaukset ovat pakottaneet kunnat ja kaupungit ympäri maailmaa pankkien armoille, varsinkin kun valtiot ovat samaan aikaan lisänneet kuntien ja kaupunkien velvoitteita.

Poliitikot ovat ne tahot, jotka ovat tehneet päätökset pankkituesta, "yhteisvastuusta" Euroopassa sekä erilaisista takaus- ja vakausmekanismeista, joilla johdannaiskaupan runtelemia talouksia on koetettu paikata.

Kaiken tämän maksamiseksi raha on otettu pois yhteisöltä leikkaamalla koulutuksesta, infrastruktuurin rakentamisesta ja ylläpidosta, terveydenhuollosta, eläkkeistä, palkoista, sosiaaliturvasta.

Seurauksena "vastuullisesta politiikasta" on ollut krooninen valtioiden kassakriisi. Euroopan Unioni ja Yhdysvallat ovat maksukyvyttömiä. Samoin ovat niiden pankit.

Suomen osalta ei näytä hyvältä, mikäli mitään on päätteleminen Suomen 1990-luvun laman hoidosta. Taloustoimittaja Antti-Pekka Pietilä kuvaa kirjassaan "Pankkikirja" kuinka "poliitikot, hallitus, pankit ja valvontaviranomaiset alkoivat vetää salailun verhoa sitä tiiviimmäksi, mitä pahemmalta tilanne alkoi näyttää". Seuraukset tunnetaan: kolossaaliset määrät konkursseja, työttömiä ja itsemurhia.

 

Ratkaisujakin kuitenkin on

– Rahan luomisen siirtäminen liikepankeilta valtioille = rahareformi

– Pankkitoiminta on määriteltävä julkiseksi toiminnaksi, ja otettava käyttöön vastaavia pankkilakeja kuin Brasiliassa ja Venezuelassa

– Riippumaton tilintarkastuselin, jolla on pääsy kaikkiin tileihin; niin valtion kuin pankkienkin.

– Katto vivuttamiselle

– Veroparatiiseihin puuttuminen globaalisti

– Glass-Steagall-laki tai vastaava käyttöön

 

Toimittajan kommentti:

VoxEU on julkaissut Manmohan Singhin ja Peter Stellan artikkelin "The (other) deleveraging: What economists need to know about the modern money creation process" ("Se [toinen] vivuttaminen: Mitä ekonomistien tulisi tietää nykyaikaisesta rahan luomisen prosessista").

Singh on IMF:n vanhempi ekonomisti, ja Peter Stella johtaa konsulttiyritys Stellar Consulting LCC:tä. Jälkikirjoituksessa muistutetaan, että kirjoittajat esittävät omia, eivät valuuttarahasto IMF:n näkemyksiä.

Kirjoittajat toteavat heti kärkeen, että edes kaikki ekonomistit eivät ole selvillä siitä, kuinka raha nykyään syntyy. Koulukirjaesimerkki talletuksista ja pankin sen perusteella myöntämistä luotoista ei pidä paikkaansa.

Raha syntyy nykyään panttiketjun (collateral chain) kautta. "Kollateraalia" voisi kuvata myös rinnakkaiseksi tai vakuudeksi. Perinteisessä mallissa "kollateraali" koostui keskuspankkireserveistä, nykymallissa se on "katsojan silmässä", kirjoittajat sanovat. Sama vakuus "käytetään moneen kertaan", ja samalla "luodaan luottoa", toisin sanoen rahaa.

Ero on siinä, kuka "luoton laskee liikkeelle":
 

Perinteisessä mallissa se on hallitus, nykymallissa yksityinen pankki.


Kun pankit lakkaavat luottamasta toisiinsa, yksityisesti (panttiketjun kautta) luodun rahan määrä supistuu. Talous alkaa sakata. Rahan hinta (BBB-indeksi) nousee. Euroopassa se on nyt nelinkertainen verrattuna aikaan ennen vuotta 2007.

Kohonneet lainakulut siirtyvät reaalitalouteen joka sektorille.

Euroopan keskuspankki EKP:n ja Yhdysvaltain keskuspankki FED:in ratkaisu kiristyneeseen tilanteeseen – EKP:n LTRO-lainat pankeille ja FED:in kvantitatiivinen kevennys – eivät puuttuneet millään lailla todelliseen ongelmaan eli luoton syntymiseen kollateraalien "uudelleen panttauksen" kautta.

EU:n jäsenmaiden keskuspankkien ELA-ohjelmat "ovat altistaneet keskuspankit riskin ottaviksi välittäjiksi, ja tästä voi olla potentiaalisesti merkittäviä seurauksia, joita ei ollut suunniteltu" – ja joihin ei ole varauduttu.

Rahasta on tullut yksinkertaisesti liian kallista käytettäväksi.

 

Lue myös:

Järjestelmämme on niin viallinen, että petos on matemaattisesti taattua

 

Lähteet:

The New York Times: The Fed

BBc News: What did the Bank of England say to Barclays about Libor?

American Finance Association (AFA), James Bicksler, Andrew H. Chen: An economic analysis of interest rate swaps

Bloomberg: Governments Using Swaps Emulate Subprime Victims of Wall Street

Matt Taibbi, Elliot Spitzer sekä Dennis Kelleher selittävät Libor-huijauksen:

"The mob learned from Wall Street": Eliot Spitzer on the "cartel-style corruption" behind Libor scam

Counterpunch, Darwin Bond-Graham: "An Inside Glimpse Into the Nefarious Operations of Goldman Sachs: A Toxic System" (maaliskuu 2012)

Service Employees International Union (SEIU): Big Banks Squeeze Billions in Profits from Public Budgets

Suomen tulli: Ulkomaankauppatilastot

Huffington Post, Mike Elk: How Big Banks´ Greek-Style Schemes Are Bankrupting States Accross the U.S.

VoxEU, Manmohan Singh, Peter Stella: The (other) deleveraging: What economists need to know about modern money creation process

Office of Financial Management: A Comprehensive Annual Financial Report (CAFR)

Johdannainen 

Web of Debt, Ellen Brown: Wall Street confidence trick: How interest rate swaps are bankrupting local governments

Pennsylvania, Department of the Auditor General

Brasilian pankkilainsäädännöstä 

Venezuelan pankkilainsäädännöstä 

Talousdemokraattien ratkaisuehdotuksia talouskriisiin 

Juttu sisältää EVM-kritiikin lisäksi tiivistetyn kuvauksen rahanluontiprosessista sekä siitä, miten se erään mallin mukaan voitaisiin korjata

Riikka Söyring @ 5.7.2012 17:47


              
Ote alkuperäisestä uutisesta: