”Kymmenvuotias poika on innostunut partiolaisuuteen ja ansiomerkkien kerääminen on hänen kaikkinielevä harrastuksensa; mutta jos kysyy, miksi hän tätä kaikkea puuhaa ja mistä innostus johtuu, saa vastaukseksi kummallisen katseen: poika ei pysty tiedostamaan toimintansa vaikuttimia.
Mutta tämä koskee myös suurta määrää itsetiedostukseen nähden alkeelliselle tasolle jääneitä persoonia (heitä on varsin tai aivan liian paljon myös vallan portailla, oma havainto ja lisäys) millä ikäkaudella tahansa; se koskee monia ulospäin kääntyneitä ihmisiä, joiden kykenemättömyys ’mennä omaan itseensä’ niin usein pistää silmään.” (Eino Kaila, Persoonallisuus)
’Acting-in’, Self ohjaa
Esseessään Psychoanalysis in A Troubeled World Heinz Kohut pohtii niitä turvallisuusuhkia (luhistumis- tai romahdusvaaroja), jotka globaalikulttuurin ihmistä uhkaavat ja jotka ovat seurausta massayhteiskunnan syntymisestä ja ylikansoittumisesta ydinpelotteen varjossa.
Pohtiessaan keinoja turvata säilymisemme muuttuvassa maailmassa, hän näkee keskeiseksi sisäisen (henkisen) kehittämisen. Kyse on tajunnan bodaamisesta, jossa tajunta luo uusia henkisiä rakenteita aivan kuten lihas rasitettaessa kasvaa. Silloin aivot reagoivat sisäänpäin (=acting-in) ja tajunta laajenee, nousee korkeammalle, syvähenkiselle tasolle, luopuu kulutus- ym. riippuvuudesta ja ylipäätään kaikesta turhasta mikä ei palvele sen kehitystä.
Kyse ei ole järjen tyranniasta, mikä toisi vain ongelmia kuten neurooseja, psyko-somaattisia vaivoja, päihderiippuvuutta ym. Kyse on siitä, että self omaehtoisesti alkaa ohjata tunteita ja intohimoja siten, että ne purkautuvat luovaa sopeutumista edistävällä tavalla ja lujittavat suhdetta ihmiskuntaan.
Tähän vaikeaan haasteeseen, joka merkitsee monien tarpeiden ja riippuvuuksien korvautumista uusilla valmiuksilla, liittyy usein henkisen haparoinnin, jopa häiriintymisen vaara varsinkin jos muutosvauhti on liian nopea tai kun sitä tukevia sosiaalisia rakenteita ja henkistä apua (esim. psykoterapiaa) ei ole riittävästi tarjolla mikä on vallitseva tilanne juuri nyt.
Tämä haparointi ei ole sairautta vaan kyse on oman tien löytämisen vaikeudesta.
Sisäistä (henkistä) väheksyvä, heitteille jättävä, epäempaattinen kulttuuri altistaa tähän haparointiin. Siksi identiteetti- ja päihdeongelmat, asosiaalisuus, masennus ja rikollisuus kasvavat koko ajan ja yhä useamman ihmisen mielenterveys horjuu ja elämä uhkaa tuhoutua.
Tuntuu pahalta katsella kasvavaa nuorten joukkoa, joka kynsin hampain ja miltei itku kurkussa yrittää elää kulutusihanteiden mukaan mutta on tuomittu epäonnistumaan. Hinta, jota ahneen globaalikulttuurin riistävään tehokkuuteen sopeutumisesta maksetaan, on inhimillisesti kohtuuton.
Kun ihminen kääntyy sisäänpäin ja alkaa tiedostaa itseään sellaisena kuin on eikä vimmaisesti pura tarpeitaan ja negatiivisia tunteitaan ulospäin (=acting-out), hänen suhteensa sekä itseen että ulkomaailmaan syvenee, hän alkaa nähdä ja ymmärtää kokonaisuuksia ja ymmärryksen sekä itsetuntemuksen kasvun myötä arvottaa asioita eri tavalla kuin ennen.
Älystä ja oivalluksesta tulee silloin psykologinen resurssi, joka avaa uusia väyliä. Tulee tilaa pysähtyä, ajatella, lukea, pohtia ja vain olla. Tämä näkyy elämän laadun nousuna, itsekeskeisyyden laskuna, parempana selviytymiskykynä ja myös järjen sellaisena käyttönä, jossa inhimillisen kehityksen edistäminen voittaa yhteiskuntaa ja luontoa tuhoavan toiminnan.
Se näkyy myös yhteistyökyvyn kasvuna ja itsetunnon pönkitystarpeen vähenemisenä. Lopulta se johtaa nousuun korkeammalle eettis-moraaliselle tasolle, jossa hyvyys ohjaa järkeä ja jossa rakentava yhteistyö ihmiskunnan ja maapallon puolesta nousee repivän kilpailun edelle.
Tähän lottovoittoon aivokapasiteettimme tarjoaa rajattomat mahdollisuudet sillä kasvulle sisäänpäin ei ole rajoja.
Ylikansoittumisen hyvänä puolena voi pitää juuri pakkoa mennä sisäänpäin eikä sisäinen kasvu tunne rajoja.
Kapitalismin törmätessä rajoihinsa menettää kasvu- ja kulutusajattelu merkitystään ja kasvu sisäänpäin nousee etualalle. Kun yhä suuremmat massat kehittyvät pakon alla henkisesti ja tajunnallisesti yhteisen hyvän ehdoilla (se on tulevaisuudessa elinehto selviytymiselle), niin heidän muokkaaminen tai huijaaminen jonkun pienen ryhmän etuja palvelevalla tavalla vaikeutuu koko ajan.
Toisaalta valta- ja teknologiaeliitti haluaa harventaa planeetan väkilukua. Miksi? Syynä ei voi olla muu kuin sen pelko oman valtansa ja vaurautensa menetyksestä.
Kollektiivisen tietoisuuden lisääntyessä eliitin asema vääjäämättä vaikeutuu ja ihmiskunnan pakottaminen pienen eliitin globaalin tyrannian alle kohtaa suuria vaikeuksia eikä luultavasti voi onnistua lainkaan.
Meditaatio
Meditaatio on mystiikan tavoin mielellisen aktiivisuuden sisäänpäin kääntämistä, tyhjentämistä tai sellaista uudelleen-suuntaamista, jossa mieli hakee mahdollisuutta kokea kosmis-transsendentaalista yhteyttä sulautumalla hetkeksi osaksi jotain korkeampaa todellisuutta (jumaluutta tai filosofisesti ymmärrettyä kosmiseen tapahtumiseen liittyvää järjellisyyttä ja harmoniaa).
Tarpeet meditaatiokokemuksiin syntyvät oman mielellisen sisäisistä tyhjentämistarpeista tai alitajuisista kosmisista sulautumistarpeista käsin ja nämä kokemukset voivat palvella samanaikaisesti mielenrauhan, - terveyden ja sisäisen harmonian asiaa. Joskus niitä käytetään myös mielenrauhaa uhkaavien asioiden torjuntaan ja viime aikoina meditaatio on yleistynyt analyyttisten hoitomuotojen esivalmisteluna siten, että ennen analyysi-istuntoa hoidossa oleva meditoi herkistääkseen alitajuntaansa.
Meditaatio auttaa henkistä nousua olemisen korkeampiin tasoihin, joissa aivoenergian tietoinen suuntaus järkevällä ja kokonaisuuden huomioon ottavalla tavalla mahdollistuu. Aikamme hengetön ja elämän peruskysymykset sekä arvot aineellistava materialismi on omiaan haastamaan meitä syvempään transsendentaalisen ja mystisen yhteyden etsimiseen.
”Järjen kriisiä ei kannata yrittää ratkaista siten, että entisestään kiihdytetään teoreettisen tiedon ylivallan markkinointia ainoana ihmisen onnen lähteenä. Aiheellisempaa lienee ´ottaa järki käteen´ ja kysyä, missä on teoreettisen tiedon oma paikka, miten muiden ihmisen henkisyyden ulottuvuuksien mielekkyysalueet tulisi rajata ja miten niitä voidaan viljellä. Näihin kysymyksiin vastauksia haettaessa selkiytyisivät myös meditaation asema ja mahdollisuudet ihmisen henkisyyden harjoittamisen muotona.” (Lauri Rauhala, Humanistinen psykologia)
Meditaatio on seikkailu, johon ihmismieli voi lähteä. Se merkitsee vain olemista, olemista ilman tekoja, ajatuksia tai tunteita. Puhdasta olemisen riemua, jossa riemu syntyy ilman syytä, sillä olemassaolon koko ydin on riemua itseään.
Meditaatio on tietoinen valinta, kasvuprosessi, jonka myötä me kasvamme täyteen mittaan ihmisinä. Se on kuin kukkaan puhkeaminen, omasta kokonaisuudesta käsin tapahtuvaa spontaania kasvamista ja omaksi aidoksi itseksi tuloa ilman että kukaan liittää meihin ulkopuolelta käsin uusia osia.
Siinä nähdään ja tunnetaan asiat ilman verbalisointia. Se on olemisen luonnollisin muoto, luonnotonta on vain se mekaanisuus, johon olemme elämässä tottuneet, ja josta poisoppimista se voi auttaa.
Ihminen tapahtumien syy, ei seuraus
http://www.ultra-lehti.com/kirjat/arv-keskusteluja.html
http://uusiyhteys.blogspot.fi/p/neale-donald-walsch.html
Neale Donald Walschin kirjan Keskusteluja Jumalan kanssa (katso linkit!) avulla voimme oppia ymmärtämään, että kaikki se mitä ajattelemme siitä millainen Jumala on vaikuttaa siihen millaiseksi yhteiskuntamme ja maailmamme rakentuu koska ihminen on tapahtumien syy, ei niiden seuraus.
Blogikirjoitus, Verkkomedia.org 14.09.2012
Seppo KJ Utria
Seppo K.J. Utria @ 14.9.2012 12:39
Kaikki blogikirjoitukset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mielipiteitä.