Myöhään maanantai-iltana Hiroshima -päivän kynttiläkulkueeseen päättynyt Loviisan Rauhanfoorumi oli järjestäjien mielestä menestys niin yleisömäärällisesti kuin sisältönsäkin puolesta. Parasta nelipäiväisessä tapahtumassa oli kulttuurien moninaisuus.
Siirtyminen Loviisan kirkossa järjestetystä, vakavahenkisestä ja varovaisesta, suorastaan meditatiivisen hiljaisuuden värittämistä seuroista Laivasillalle afrikkalaisen rumpumusiikin pariin oli häkellyttävän kaunista. Samaten ortodoksisen kirkkolaulun kuuleminen luterilaisessa kirkossa, tasokkaan nykytanssiesityksen näkeminen kahden seminaarin välissä ja Finlandia -hymnin kuuleminen filippiiniläisellä tagalogin kielellä olivat mitä inspiroivampia kokemuksia.
Mama Africa villiinnytti yleisön täysin sekä Laivasillalla että Ungernilla. Hiki virtasi sekä esiintyjien että yleisön kasvoilla. Rauhanmessun saarna oli kolmikielinen ja sisällöltään radikaali: tarkoittaako kuulumisemme parhaimpaan aaa-luottoluokitusluokkaan että kuulumme epäoikeudenmukaisessa maailmassamme riistäjien luokkaan, kysyi ortodoksipappi Heikki Huttunen.
Seminaareissa pohdittiin mm. kysymystä, voiko rakkautta organisoida. Michael Nagler oli sillä kannalla että voi, ja esitteli seminaariyleisölle siitä oman Roadmap -suunnitelmansa. Jälkimmäisessä seminaarissa keskusteltiin väkivaltaviihteestä, konfliktien moninaisista syistä ja kasvatuksesta.
Yleisöä tapahtumissa oli viimevuotiseen tapaan seminaareissa, avajaisissa, elokuvissa kussakin 40-60 henkilöä, Loviisan Laulujuhlilla ja Mama African -konsertissa 200-300 kuulijaa ja laulajaa, ja kynttiläkulkueessa noin 80. Kynttiläkulkueen ja toritapahtuman kävijämäärää verotti sade, laulujuhlilla ukkonen jyrisi mutta jätti katsojat kuitenkin kuiviksi.
Tavoitteenamme oli tuoda pieneen kaupunkiimme tuulahdus kansainvälisyyttä, ja osoittaa kulttuurien, uskontojen, tapojen ja tottumusten moninaisuuden olevan rikkaus. Omasta mielestämme onnistuimme tässä erinomaisesti.
Kuvia ja tunnelmia Loviisan Rauhanfoorumista:
Blogikirjoitus: Timo Virtala, Loviisan Rauhanfoorumin pääsihteeri
7.8.2012, Verkkomedia.org
Kaikki blogikirjoitukset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mielipiteitä.