BLOGI
Tänään on torstai, 10. heinäkuuta 2014. Sivu on ladattu klo 20:18

Kauhuskenaario - ja lisää liittovaltiota on tulossa

Saatiin päätökseen taas yksi EU:n huippukokous. Yli 20 kertaa valtionpäämiehet ja -naiset ovat kokoontuneet Eurooppa-neuvostoihinsa ratkomaan – tuloksetta – Emun kriisiä, eikä nytkään erikoisemmin edistytty.

Italian ja Espanjan pankkeja autetaan meidän rahoillamme euromaiden Luxemburgiin kaiken demokraattisen valvonnan ulottumattomiin perustaman osakeyhtiön (ja Suomelle 12 582 miljoonan euron taloudellisen vastuun tuottavan) ”Euroopan vakausmekanismin” (EVM) kautta.

Se ei ole EVM:n sääntöjen mukaan mahdollista, mutta jos on poliittinen halu, laki taipuu. Valtioiden sijasta valtioiden rahoilla luototetaan pankkeja.

Toinen päätös 120 miljardin euron ”kasvupaketista” on merkityksetön, suorastaan niin naurettavan pieni, että sitä ei kannattaisi edes paljon mainita. Vertailukohtana voisi olla esimerkiksi Euroopan keskuspankin (EKP) LTRO-ohjelman mukainen rahanjako pankeille.

Ne ovat saaneet lainata 1 prosentin korolla (ensi viikolla korko siitäkin alenee?) vapaaseen käyttöönsä vaikkapa kasvun edistämiseen yli 1 000 miljardia euroa.

Markkinat reagoivat myönteisesti, mutta kyllä ne siitä palaavat lähtöruutuun. Velat jäivät, ja maksajia edelleenkin etsitään. Voisin olla kauhuissani siitä, että EU:ssa vietettiin taas kerran tulokseton huippukokous. En kuitenkaan siitä ole.

 

Sen sijaan olen kauhuissani siitä kokouksen alla julkisuuteen esitellystä kriisinhallintaoperaatiosta, joka kulkee kolmen euroelimen puheenjohtajan ja yhden pääjohtajan nimissä. Nämä neljä ovat komission puheenjohtaja José Manuel Barroso, neuvoston puheenjohtaja, EU:n "presidentti" Herman Van Rompuy, emumaiden muodostaman euroryhmän puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ja Euroopan keskuspankin (EKP) pääjohtaja Mario Draghi.

He olivat päätyneet kaikella valta-asemiensa arvovallalla esittämään alkuviikolla ennen huippukokousta siihen vaikuttamiseksi kauhuskenaarion, joka oli tehty kriisin varjolla, mutta jolla ei ole mitään tekemistä tämän nykyisen velkakriisin kanssa. 

Federalistien ja eurokraattien noudattama EU:n liittovaltioimisen strategia on perustunut EU-uskonnon ikoneihin kuuluvan Jean Monnetin oppiin siitä, miten Euroopan kansoja pitää ohjata kohden supervaltiota niin, että kansat eivät ymmärrä, mistä on kysymys.

Toinen toistaan seuraavat pienet askeleet federalistit pukevat taloudellisen päämäärän muotoon, ja lopulta kaikki askeleet yhdessä johtavat väistämättömästi ja peruuttamattomasti liittovaltioon.

Euroherrojen kauhuskenaario ylittää maltillisen pienten askeleiden politiikan rajan ja pitää sisällään monta pitkää hyppyaskelta epädemokraattiseen ja kansallisvaltioiden vallasta vapaaseen liittovaltioon.

 

Herrat esittävät suoraan tai epäsuorasti, että EU:sta tehdään talous- eli finanssiunioni, jossa kuohitaan jäsenvaltioilta niiden päätösvalta omiin budjetteihinsa. Budjeteille pitää saada ennakolta EU:n komission hyväksyntä. 

Jokaisessa jäsenmaassa valtion tulo- ja menoarvio on sen omien ja vuosikymmenten vahvistamien käytäntöjen jatkumo. Voidaan suoralta kädeltä sanoa, että EU:lla ei ole eikä sille tule pätevyyttä puuttua yksityiskohtiin.

Suurella linjalla se ajaa talouspolitiikkaa, jossa privatisoidaan ja ulkoistetaan hyvinvointivaltioiden toimintoja. Komissio ei tiedä mitään sellaista, mitä asianomainen valtio ei itse tiedä. Sen sijaan komissiolle tarjotaan tilaisuus tehdä politiikkaa, jolla painostetaan jäsenvaltioita sen poliittisten tavoitteiden toteuttajiksi jäsenmaiden omien etujen kustannuksella.

 

Herrat esittävät, että EU:sta tehdään myös pankkiunioni. Siihen kuuluisivat yhteinen pankkien pelastusrahasto sellaisten isojen maiden isojen pankkien keinottelutappioiden maksamiseksi yhteisin varoin, jotka ovat liian isoja tekemään konkurssin.

Siihen kuuluisi yhteinen talletussuojarahasto, jossa yhteisvastuullistettaisiin niiden talletusten turvaaminen, joiden maksuun asianomaisilla (suurilla) mailla ei ole riittävästi rahaa.

Siihen kuuluisi myös ylikansallinen pankkivalvonta, jonka tehtävä olisi yrittää pysyä kansainvälisten pankkien keinottelun ja veronkierron perässä.

 

Herrat esittävät valtioiden yhteisvastuullisuutta toisten valtioiden veloista kuitenkin ilman, että mainitaan sana ”eurobond”. On selvää, että siinä asiassa halutaan edetä komission ehdotuksen mukaan ja ottaa käyttöön nämä emumaiden yhdessä toinen toistensa puolesta takaamat joukkovelkakirjat.

Niiden takaisinmaksu yhteisöllistettäisiin, mikä on EU:n perustuslaissa kielletty.

Eurobondeilla ei niin ollen voida ratkaista nykyistä velkaongelmaa. Tässä asiassa laki ei taivu (mutta vähän taipuu, jos liikkeelle lähdetään ns. minibondeista). 

Kun Saksa ja sen liittolainen Suomi ovat vastustaneet eurobondien käyttöönottoa (kun taas esimerkiksi Ranska haluaa maksattaa tosiasiallisen ylivelkaantumisensa ja kilpailukykynsä murenemisen meillä muilla ja on siinä asiassa ylivelkamaiden puherööri), syy on ollut yksinkertainen: ylivelkaantuneiden maiden paketoiminen kohtuullisesti velkaantuneiden maiden kanssa samaan nippuun loisi sellaista epävarmuutta velkojen hoitoon, että se nostaisi asiansa säällisesti hoitaneiden maiden velan hintaa.

Vastaavasti ylivelkaantuneiden maiden lainarahan hinta alenisi – ja jatkuvan ylikulutuksensa ja elämänsä sikana meidän pellossa ne voisivat maksattaa muilla. Niiden toimiin ei silloin kohdistuisi sellaista taloudenpidon arvioimismenetelmää kuin mitä edustaa markkinakorko.

 

Herrat esittävät rahamarkkina- eli ns. Tobin-veroa (jonka tuotto käytettäisiin komission ehdotuksen mukaan EU:n budjetin rahoittamiseksi ja EU:n vapauttamiseksi niistä jäsenmaiden päätösvallassa olevista jäsenmaksuista, joilla asetetaan taloudelliset rajat komission toiminnalle).

Tällaista EU:n liittovaltioimista voivat esittää vain norsunluutornissa elävät eurouskovaiset fundamentalistit.

Se on kauhuskenaario niiden (lue: meidän) näkökulmasta, jotka tuon kaiken maksavat. Kyseisiltä herroilta on kadonnut suhteellisuudentaju. He ovat vieraantunet täydellisesti kansojen ja kansalaisten elämästä, siis myös reaalitaloudesta.

 

Onkin tärkeä panna merkille, mitä herrojen esityksestä puuttuu:

Siitä puuttuvat kaikenlaiset kasvun ainekset, ja niiden mukana siitä puuttuu kaikki olennainen (huippukokouksen 120 miljardia on pelkkä muodollisuus EU-johtajien sisäpoliittisiin käyttötarkoituksiin). Se on pelkkää liittovaltiovyörytystä, jolla ei ratkaista nyt päällä olevaa kriisiä. Ongelma on velka eikä liittovaltion puute!

Siitä puuttuu Euroopan keskuspankilta vaadittava rahapolitiikan uusarviointi. Ilman EKP:n roolin muutosta ei Euroopan velkaongelmaa ratkaista.

Siitä puuttuvat alkeellisimmankin demokratian kaikkinaiset elementit ja niiden kautta EU:n toiminnan legitimiteetin eli yleisen hyväksyttävyyden vahvistaminen.

 

Blogiteksti: Esko Seppänen
29.6.2012, Verkkomedia.org

Toimitus @ 29.6.2012 11:30


Verkkomedian julkaisemat blogit eivät edusta toimituksen kantaa.
Kaikki blogikirjoitukset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mielipiteitä.