BLOGI
Tänään on maanantai, 21. huhtikuuta 2014. Sivu on ladattu klo 5:16

Kollektiivisesta vastuusta ja yhteisöllisyydestä

Kollektiivisuuden käsite on hämärtynyt tai sitä ei edes tunneta. Kollektiivisen vastuunkannon merkityksellisyydestä puhutaan paljon, käytännössä se on kuitenkin melko merkityksetön - monikaan ei lopulta ota mistään vastuuta. Ei sanoistaan, eikä teoistaan, vaikka niillä on aina joko suora tai välillinen vaikutus muihin ihmisiin ja yhteisöihin.

Oman navan ympärillä pyörimisen sijaan, lienee paikallaan keskittyä niihin kaikkein lähimpiin sekä muihin kanssakulkijoihin, ja oman edun tavoittelun sijasta olisi aika pyrkiä tekemään työtä koko yhteisön hyväksi. Tavoittelemaan sitä, mikä on hyödyksi kaikille, ei vain pienelle ryhmälle ihmisiä, koska on syytä myös muistaa, että yhteiskunta on aina juuri niin tehoton ja huono, kuin sen "heikoin" lenkki.

Ihmisten keskinäinen vuorovaikutus omine dialogeineen kuuluu keskeisenä osana kollektiivisuuden käsitteeseen. Jokaisella on oikeus tuoda julki näkemyksensä ja tietämyksensä eri alueilla ja ideaalissa yhteisössä, jossa on sijaa avoimuudelle ja sallivuudelle, sekä turvalliselle itsensä ilmaisulle, jossa ei ole mitään rangaistuksien pelkoja taakkana, näiden viestimisien tuloksena syntyy yhteinen näkemys, joka samalla on myös demokraattinen, koska jokaisen mielipide tulee huomioiduksi ja jokaisen perustarpeet täytetyiksi.

Kollektiivinen vastuu merkitsee myös sitä, ettei yhteiskunnallista, eikä yksilötasolla tapahtuvaa kiusaamista enää harjoiteta tai sen olemassaolo vähenee selkeästi.

Koska kollektiivisen vastuun peruslähtökohta on myös omien ajatusten ja asenteiden, sekä toimintatapojen muutos, vaikuttaa se merkittävästi eri yhteisöjen dynamiikkaan, millä taas on välitön vaikutus eri yhteisöjen yläportailla istuviin. Tällöin hekin ovat "pakotettuja" muutokseen. Pahuudelle aletaan asettamaan kollektiivisesti vahvistuneen "ryhmäkurin" ansiosta rajat ja aletaan osoittamaan myös selkeää paheksuntaa niitä kohtaan, jotka pahuutta eri muodoissaan harjoittavat.

Sanotaan, että mitä "isot" edellä, sitä "pienet" perässä.

Kollektiivisuuden käsitteen hämärtyminen ja puute ovat suoraa seurausta siitä, minkälaista esimerkkiä eliitti meille näyttää. Ja eliitin, jos joidenkin, pitäisi ymmärtää oma vastuunsa ja ottaa se myös vakavasti suhteessa kansalaisiin. Heiltä on kadoksissa itseltäänkin se, minkä eteen tehdä töitä ja kenen ansiosta he siellä pallillaan istuvat ja keille he ovat suoranaisessa vastuussa toimistaan.

Kenties me voisimme helpottaa heidät jälleen löytämään sen oikean polun, jossa se "pieni" ihminenkin merkitsee jotain.

Liitän tähän loppuun vielä kaksi otetta yhteiskuntatieteen lisensiaatti ja filosofi Eero Ojasen, vuonna 1999 ilmestyneestä teoksesta "Hyvyyden yhteiskunta":

"Hanhet ovat muuttomatkalla. Ne lentävät auran muodossa niinkuin kurjet. Yksi etummaisista linnuista alkaa väsyä, eikä näytä enää pysyvän omalla paikallaan aurassa, jolloin kaksi muuta lintua lentää sen vierelle. Ne saattavat väsyneen taaemmas ja samalla hiukan alemmas. Uudessa paikassa matkanteko ei ole yhtä rankkaa, koska siinä pystyy paremmin lentämään toisten imussa. Kun lintu on aikansa koonnut voimia helpommassa paikassa - joka on helpompi nimenomaan toisten ansiosta - se voi taas nousta keulaan vaativammalle paikalle tuulta halkomaan; joku toinen, sillä kertaa väsynyt, vaihtaa alemmas."

"... myöskään ihmisen yhteiskunnassa ei voi lähteä siitä, että moraali on jotain yksittäisen ihmisen erityistä hyvyyttä tai jonkinlainen poikkeusilmiö, joka ei oikein sovi vallitseviin perussääntöihin tai menettelytapoihin. Toimivassa ja hyvässä yhteiskunnassa moraali on päinvastoin rakennettu sisään niin, että moraalinen toiminta on yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukaista, jopa välttämätöntä. Yhteiskunnan rakenteen on oltava sellainen, että auttaminen ja tukeminen sopii tuon yhteiskunnan perusluonteeseen ja pitää sitä koossa."

 

Blogikirjoitus: Elli Sasi
27.6.2012, Verkkomedia.org 

Toimitus @ 27.6.2012 17:39


Verkkomedian julkaisemat blogit eivät edusta toimituksen kantaa.
Kaikki blogikirjoitukset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mielipiteitä.