BLOGI
Tänään on torstai, 17. huhtikuuta 2014. Sivu on ladattu klo 3:49

NWO --- yritys kaapata ihmiskunta tyrannien käsiin

NWO:n ei tarvitsisi olla mikään kielteinen asia tai projekti ellei sitä tekisi pieni ja tyrannimainen, suuren tuhovoiman omaava eliitti pääosin vain omien etujensa turvaamiseksi. Maailma todellakin kaipaa uutta järjestystä koska se on ajautumassa kohti tuhoa useastakin syystä johtuen. 
 
Kuitenkin uuden järjestyksen tulisi johtaa kokonaan toisenlaiseen tilanteeseen mihin nykyisen eliitin vetämä hanke johtaa. Siitä voidaan käyttää nimitystä ’Orwellin häkki’, jossa Isoveli väkivaltakoneistoineen valvoo ja ihminen muutetaan ellei orjaksi niin ainakin puhtaaksi välineeksi ja eliitin palvelijaksi. Hintana on siis vapauden täydellinen menetys ei vain yksilö- vaan myös kansallisvaltioiden ja uskontojen tasolla. 

Lisäksi, mikä on kaikkein ala-arvoisinta, koko hanke perustuu väkivaltaan eli se runnotaan ylhäältä alas kun liikkeen suunta tulisi olla alhaalta ylös.  Koko ihmiskunnan etu ja erilaisuuden hyväksyminen eikä vain eliitin omat tarpeet ja vallanhimo pitäisi olla tulevaa kehitystä ohjaavana motiivina.
 
Jos tuo ’Orwellin BB-häkki’ asetetaan ylhäältä sillä verukkeella, ettei demokratia mahdollista niitä päämääriä, joita tavoitellaan (mikä on täysin mielivaltainen ja vailla todellisuuspohjaa oleva väite), niin sen ainakin tulisi tapahtua ilman pienen yli-ihmisiksi itsensä nostaneen eliitin itsekkäitä pyrkimyksiä ja vallanhimoa. Sekä avoimesti ilman salaseuroja, joiden varassa ajatusta on kehitelty ja yhä kehitellään. Kaikki suunnitelmat tulisi myös alistaa kansanäänestyksille.

Irvokasta on edelleen se, että häkinrakentajina toimivat juuri kaikkein itsekkäimmät, ahneimmat ja vaarallisimmat sosio- ja psykopaattisesti suuntautuneet ihmiset.
 
En puutu tässä tarkemmin hankkeen aikaisempaan historiaan (Illuminaattiin) perusteellisemmin mutta mistään uudesta asiasta ei ole kyse sillä ainakin viisikymmentä vuotta on pieni aivoriiheksi itseään nimittävä ryhmä (tai useampikin ryhmä) tehnyt ns. Illuminaatin (pankkiiri- ja korporaatiomafian) sille toimeksi antamaa työtä asian hyväksi.
 
Otin noin vuosi sitten kantaa Teemu Vehkalan pakkohoitoon Verkkomedian sivuilla. Lähinnä kommentoin pakkohoidon perusteita evp. tai eläkeläispsykiatrina yleisesti sillä itse Teemun tapaukseen en ollut perehtynyt kuin median kautta.

Siinä yhteydessä sivusin mahdollisuutta, että Teemu olisi voinut joutua vastentahtoiseen hoitoon ns. Uuteen Maailmanjärjestykseen liittyvän blogikirjoittelun takia. Hänen blogillaan oli paljon lukijoita ja oli olemassa mahdollisuus, että hänen kirjoittelunsa tulkittaisiin valtaeliitin taholta paranoidisena oireiluna koska tämä häkkihanke on haluttu pitää salassa. 

Edustin näkemystä, ettei epäily kulissien takaisesta NWO hankkeesta, josta valtaeliitti ja –media vaikenevat tai eivät ainakaan avoimesti tiedota, suinkaan ole paranoidinen oire tai harhaluulo vaan hyvin perusteltavissa faktatiedolla.
 
Nyt olen vuoden verran jatkanut havaintojen tekoa ja seurannut tämän hankkeen puuhamiesten toimia varsin intensiivisesti ja päätin tehdä tilannearvion siitä, missä nyt mennään. Sitähän ei valtamedia meille hankkeen puuhamiehien lakeijana kerro, mutta maailmalla on paljon asioista hyvin perillä olevia, valveutuneita ja myös hyvin huolestuneita kirjoittajia, joiden ajatuksia voi seurata netissä. 

Olen kyllä monissa omissakin blogeissani, joita olen vuoden aikana kirjoittanut Verkkomediaan, sivunnut heitä ja linkittänyt heidän kirjoituksiaan paljastaen oman antipatiani hanketta kohtaan. 
 
 Mielestäni erittäin hyvin tilannetta kuvaa Jurriaan Maessen GlobalResearch-sivun kirjoituksessaan Globaalin tyrannian laillistaminen: kohti Maailmanhallitusta (Legitimizing Global Tyranny: Moving Towords World Government) Nojaudun tässä pääosin hänen syvälle asian ytimeen tunkeutuvaan artikkeliinsa, joka on paljolti oman näkemykseni kaltainen. Käännän siitä vapaasti katkelmia osin alkuperäistekstin säilyttäen, jotka selkeästi kertovat mikä tämä hanke on ja mihin se pyrkii.
 

NWO-puuhamiehiä löytyy rahaeliitistä ja tieteen parista
 
Gideon Rachmanin 2008 artikkeli ‘And now for a world government’ ja vielä tuoreempi, Scientific American- toimittaja Gary 'Stixin Effective World Government Will be Needed to Stave Off Climate Catastrophe', kuvaavat hyvin vallitsevaa laajaa ja vaarallista väärinkäsitystä. Ne myös paljastavat ‘yhden maailman’ (‘Maailmankylän’) puolesta puhuvien propagandistien pyrkimysten oveluuden. 

Rachman esittää:

‘Ensimmäistä kertaa sitten niiden aikojen kun homo sapiens alkoi piirrellä luolansa seiniin, on nyt olemassa peruste, mahdollisuus sekä keinot ottaa tärkeitä askelia kohti maailmanhallitusta.’
 
Tätä toteamusta voidaan pitää perustavan luotoisena sikäli, että siitä juontuvat globalistien ajatukset. Lähtökohtana on aina ihmiskunnan matka, joka joskus alkoi luolaihmisestä ja sitten ajan saatossa eteni hienostuneisiin kaupunkivaltioihin ja vielä kehittyneempiin kansallisvaltioihin ja on nyt huipentumassa yhteen ’Maailmankylään’.

Se kuulostaa loogiselta, vaarallisen loogiselta jopa. Kun asiaa tarkastellaan tarkemmin huomataan vaikeudet. Logiikka ei ole ollenkaan niin selkeä kuin miltä se kuulostaa ja sitä paitsi se on vailla historian totuutta menneestä. Historia on täynnä tyranneja ja heidän yrityksiään luoda kaikenkattavia ylikansallisia valtioita. Ja poikkeuksetta heidän hankkeensa ovat epäonnistuneet ja pakottaneet vapautta rakastavat ihmiset kehittämään suojautumiskeinoja tyranneja vastaan ja kääntämään heidän vallanhimonsa muualle.
 
Maailmanhallitus ei ole mikään maaginen tai mystinen hanke, joka olisi luettavissa vain ‘rivien välistä’ kuten jotkut naivisti väittävät. 
 
Hankkeesta kertovat tarkasti sana sanalta innokkaat transnationalistit (kansainvälisyyttä korostavat) ja heidän aivoriihensä. Kuten mikä tahansa hallituksen toimi kansallisvaltiot korvaavan ‘maailmankylän’ muodostaminenkin vaatii teoreettisen pohjan, käsikirjoituksen. Siitä pitävät huolen tehtävään poimitut tai valitut akateemisten oppisalien teoreetikot, nwo-lakeijat, joihin artikkelissa on tarkoitus tutustua tarkemmin.
 
Professori Saul Mendlovitz, kansainvälisen World Order Models Project (WOMP) aivoriihen perustaja ja yksi johtajista on 1968 lähtien pohtinut vastausta siihen, mitä maailmanhallitus tulisi olemaan. The World Policy Institute antaa kuvauksen projektista toteamalla, että “se oli ensimmäinen suuri globaali aivoriihi, johon kuului osallistujia Intiasta, Kiinasta, Afrikasta ja Euroopasta”. 
 
Mendlovitzin, joka on Council on Foreign Relations (CFR) jäsen, projektia rahoittivat Carnegie Endowment for International Peace ja Rockefeller Foundation. Daniel Taylor toteaa loistavassa artikkelissaan 2007 World Order Models Projectista:
 
“Saul H. Mendlovitz, Council on Foreign Relations jäsen, johti projektia. Richard A. Falk, myös CFR:n jäsen, vastasi akateemisesta työstä. WOMP:n tavoitteet, Mendlovitzin mukaan, olivat “…mennä tai astua kansallisvaltioiden yli ja käyttää paljon laajempaa toimitsijaryhmää, mukaan lukien maailmanlaajuiset instituutiot, transnationaaliset ryhmät tai toimijat, kansainväliset organisaatiot, aktiiviset toimijat, alueelliset järjestelyt, kansallisvaltiot, alikansalliset liikkeet, paikalliset yhteisöt ja yksilöt”.

Taylor jatkaa kirjoitustaan: 

“WOMP pitkän tähtäimen tavoitteet (2011-2013) ovat, kuten Mendlovitz toteaa, luoda “…globaali veromalli (tax scheme) jolla rahoitetaan ja turvataan globaalin yhteisön (maailmankylän) hallinto… toteuttaa täydellinen yleinen aseistariisuminen ja luoda sen korvaava vaihtoehtoinen systeemi…” 
 
Richard Falk, Daniel Taylorin mainitsema CFR jäsen, on avoimesti kirjoittanut WOMP:n pyrkimyksistä läpi koko viime vuosisadan loppupuoliskon väittäen, ettei maailmanhallitus ole sen tavoite.  Kirjoituksessaan Global Constitutionalism and World Order Falk toteaa:

“Vastoin monia ulkopuolisia kritiikkejä Models Project ei ole koskaan ilmoittautunut maailmanhallituksen tai maailmanfederalismin puolustajaksi (…) ja vielä, että enemmän kuin kukaan aikalaisensa Mendlovitz (…) on ylläpitänyt ajatusta siitä, että globaali perustuslaki (constitutional order) on teoreettisesti tarpeellinen ja historiallisesti välttämätön.” 
 
Tieto siitä, ettei Mendlovitz olisi maailmanhallituksen puolestapuhuja, on syvässä ristiriidassa Mendlovitzin itse antaman selvityksen kanssa, jonka hän antoi 1990 UNESCOn ‘Prize for Peace Education’ palkintotilaisuudessa. WOMPin apulaisjohtajana hän totesi:

“Oma näkemykseni on, että on olemassa vahva paine globaalisuuntaan ja että maailmankylä on syntymässä. Itse asiassa osa poliittista eliittiä on jo suunnittelemassa maailman keskuspankkia ja yhteistä valuuttaa.” 
 
Tämä ei suinkaan ole tiedettä. Päinvastoin, kyse on yrityksestä tieteellisesti legitimoida siirtyminen maailmanhallitukseen. Kyse ei ole uudesta konseptista, ideasta suuren syntymisestä pienestä, joka ajan kanssa paisuu. Idea seuraa mukana meidän intiimeissä mielikuvissa ajan ja kehityksen myötä. Mieli itse asiassa pyrkii luomaan tieteellisiä rakennelmia mittaamattomasta epävarmuudesta universumissa toivoen voivansa koteloida (ottaa hallintaan) rajattoman. Se myös havainnoi luontoa ja vähitellen muokkaa sitä poliittisen systeemin osaksi. 

Ongelma on, että kun vääristelevät tiedemiehet ovat arvioineet tai valinneet tiensä kohti maailmanhallitusta niin sosiopaatit astuvat sisään ja ottavat vallan. (… The problem is that once these counterfeit scientists have calculated their way towards world government, and propagate its inevitableness, the sociopaths move in to seize control.)
 
Kaksi vuotta Mendlovitzin puheen jälkeen Euroopan Komission presidentti Jacques Delors puhui RIOIA:ssa (Royal Institute of International Affairs) aiheena ‘The European Community and the New World Order’. Vihjaisten kuuluisaan George Bushin New World Order-puheeseen Delors meni askeleen pidemmälle puhuen “maailmanhallituksesta”, “luovutettavasta suvereenisuudesta” ja “maailmanlaajuisista vapaista markkinoista.”

Puheessaan Delors puolustaa kaikkien kansallisvaltioiden suvereenisuuden tuhoamista tätä kehitystä edistävänä keinona ja edelleen toteaa sen olevan välttämätöntä, jotta “ihmisoikeuksien rikkomukset” voidaan estää:

“Ihmisoikeusrikkomuksiin liittyvä kansainvälinen välinpitämättömyys ei saa tai voi enää piiloutua murtamattoman ja pyhän kansallisen suvereenisuuden tekosyyn taakse”. 

Oma kommentti: Delors näyttää olevan täysin välinpitämätön sille väkivallalle, joka on itsensä epädemokraattisesti ’kansainväliseksi yhteisöksi’ nostaman eliitin oleellinen keino näihin päämääriin pyrittäessä ja niille ihmisoikeuksien rikkomuksille, joita tämä yhteisö koko ajan tekee ’terrorismin vastaiseksi sodaksi’ naamioitujen hyökkäyssotien muodossa! Syyttömien siviilien pommittaminen jos mikä on vakava rikos ihmisoikeuksia vastaan!
 Kuten näkyy, myös tässä Delors on osoittautunut profeetaksi kun rajat kaatuvat maailmanlaajuisesti keskuspankkien lujittaessa valtaansa. Kun hänelle selviää, että globalisaatio synnyttää ruohonjuuritason vastavoiman, Delors nostaa kätensä suuttumusta teeskennellen (throws up his arms in feigned indignation): 

“Lisäisin, että ekonominen integraatio, ellei sen takana ole vahva poliittinen tahto, ei itsessään tuota vahvempia kansainvälisiä instituutioita tai auta luomaan maailmanhallitusta.” 
 
Näemme että kaikilla kansainvälisillä (transnationaalisilla, valtioiden rajat ylittävillä) instituutioilla on maailmanhallitus mielessään -- tai paremminkin ne on kaikki perustettu ajamaan sen perustamista. 
 
2003, Chicagon yliopiston Alexander Wendt manasi esiin filosofisen hirviön otsakkeella “Why a World State is Inevitable: teleology and the logic of anarchy”. Välttäen huolella moraalisia kysymyksiä hän ennustaa maailmanhallituksen syntyvän tarpeellisena ja välttämättömänä lopputuloksena kun nykyinen kansallisvaltioiden sulaminen jatkuu ja johtaa yhä laajempiin hallintopiireihin: 

“(…) artikkeli puolustaa globaalin monopolin (maailmankylän, world state) oikeutta lailliseen väkivaltaan” 
 
Wendt vetoaa moniin suuriin filosofeihin saadakseen uskottavuutta käsitykselleen, että maailmankylä voi syntyä vain kansallisvaltioiden raunioille. Mutta lopulta kirjoittaja poikkeaa uusdarvinismiin oleellisesti kuuluvasta itse-organisoitumisen periaatteesta. Kansallisvaltioiden keskinäisessä kamppailussa ei hänestä voi olla muuta lopputulosta kuin maailmankylä. Hän unohtaa, että uusdarvinismiin kuuluu myös ajatus, että elämä organisoituu monimuotoisemmaksi kehittyessään. Wendt ei tästä välitä vaan varoittaa, että suurin vaara maailmankylän polulla on kansallinen suvereenisuus: 
 
“Mieluummin kuin hukkua kansallisen suvereenisuuden laivan mukana valtioiden pitää yrittää saada ‘paras mahdollinen diili’ sulautuessaan globaaliin systeemiin.” 

Oma kommentti: siis vahvimmat voittavat ja syövät heikommat ja pienemmät! Sitähän tämä ’diili’ tarkoittaa.
 
Tuotuaan esiin maailmandiktatuurin suurimman vihollisen (kansallisvaltion) hän ehdottaakin tämän luonnollisen itseorganisoitumisvoiman sopeuttamista ja käyttöä itse valitsemansa maailmankylän edistämiseen. (After identifying the main enemy to world dictatorship, he then proposes to co-opt the natural drive towards auto-determination in order to bring about his desired world state.)

“Nationalistiset riidat ja kamppailut itsemääräämisen puolesta eivät suinkaan ole ohi ja mitä enemmän uusia valtioita sitä enemmän anarkiaa voi syntyä. Mutta vaikka hajottaminen on toisaalta askel taaksepäin, se on myös edellytys kehitykselle tai eteenpäin menolle koska vain ottamalla erilaisuus huomioon voi suurempi identiteetti olla kestävä. (…) Maailmankylä voi olla mahdollinen vain kun se ei torju nationalismin ajatusta  vaan ottaa sen halukkaasti vastaan.” 
 
Tämän kommentin edessä jokaisen maailmankylätyranniaa vastustavan on oltava tarkkana. NWO-hanke haluaa siis poistaa kaikki esteet ja antautua yhteistyöhön ellei jopa flirttiin näennäisen kansallisen suvereenisuuden suhteen ja ruohonjuuritason liikkeiden kanssa. Vastamyrkkynä se käyttää koulutusta (=aivopesua). Kaiken vahvasti keskittävän tulee jättää itsensä avoimeksi soluttautumiselle. (Anything too much centralized leaves itself wide open to infiltration.) --- 

Oma kommentti: juuri tässä on syy miksi ns. valeoppositioita syntyy tai niitä jopa luodaan! Itse lasken erään ’jytkypuolueen’ luomisen meillä kuuluvan tähän juoneen. 
 
Kuten tiedämme kaikki institutionalisoitu koulutus on jo vuosikymmenten ajan ollut solutettuna tai kytkettynä UNESCOn toimintaan. 2009 järjestön johtoportaan pomo Olabiyi Babalola Joseph Yai kertoi organisaation tehtävänä olevan maailmanhallituksen edistäminen. Siksi juuri se perustettiin: 

“You will recall, dear colleagues, that I said, before Mr Ban Ki Moon, Secretary-General of the United Nations, that UNESCO’s role is to think global governance. That is why the Organization was founded. We come to the rescue of the system especially when the economic machine runs out of steam, as it clearly has today. It is thus a matter of urgency to set up a long-term working group on global governance. I hope that a State or group of States will seize on this worthy proposal, and that the Organization, as of this session, will give it the attention it warrants.”

At her installment as Secretary-General of UNESCO in October 2010, Irina Bokova stated:

“I am convinced of the need for global governance, founded on universal ethics, in order to take up these common challenges.”

In a 1968 publication by Louis Francois for UNESCO, the author elaborates on the need for a worldwide education-system as opposed to the old, discarded one which still recognized sovereignty of the nation-state (page 18)

Francois siis näkee uudenlaisen koulutusjärjestelmän olevan tarpeen, joka on vastakohta vanhalle missä kansallisvaltiot vielä noteerattiin tai hyväksyttiin:

“We are witnessing the establishment of a new world order based upon the system of the United Nations”, Francois explains. 

Olemme todistamassa uutta maailmanjärjestystä, joka perustuu YK:n alaisuuteen.
 

Kasvava väestömäärä ongelma uudelle koulutushaasteelle
 
He links a growing world population as one of the main obstacles to be overcome in the quest for a global educational system (page 25):

“(…) not only is the population of the world increasing; it is also growing younger (…). So the first obstacle to be overcome by education is that of quantity. The first problem to be solved by a ministry of education is that of accommodating and teaching these rapidly increasing multitudes of young people.”

On page 32 the author arrives at the logical destination of his train of thought

“Educational expansion is hard put to it to keep up with the huge growth of population.”

In order to effectively guide the population toward slavery, the number of people should be reduced lest its effectiveness wear off.

Jotta väestö voidaan tehokkaasti ohjata orjuuteen sen määrää on vähennettävä tai muuten koulutuksen tehokkuus menetetään. Koulutuksen tavoite on nimenomaan estää väestön kasvua.
 
“Wherever we look“, says Francois on page 36, “education is striving to forestall the demographic explosion.”

All these statements do not fall out of the clear blue sky. UNESCO’s founder, Vice President of the Eugenics Society and foremost transhumanist Julian Huxley explained why global governance is crucial in his UNESCO: Its Purpose and Its Philosophy:

“Even though it is quite true that any radical eugenic policy will be for many years politically and psychologically impossible, it will be important for UNESCO to see that the eugenic problem is examined with the greatest care, and that the public mind is informed of the issues at stake so that much that now is unthinkable may at least become thinkable.”

Lyhyesti: Julian Huxley kannatta eugeniikkaa, siis rodunjalostusta joka on koko ajan pidettävä vireillä suunnitelmissa.

Another “founding father” of the scientific dictatorship, Sir Bertrand Russell once explained:

“Every government that has been in control of education for a generation will be able to control its subjects securely without the need of armies or policemen …”

With a sharp sense of foresight when it comes to media matters, Francois describes the future of education and what its ground principles are on which this future should be founded (page 80):

“Promoting the recognition of the fact that, if the countries of the world are still divided by their interests and their political convictions, they are, day by day, growing more closely interdependent in matters of economics, science, technology and culture. Promoting awareness of the fact that nations must cooperate, that is to say work together for their common good within international organizations.”

On painotettava sitä, että kansat päivä päivältä tulevat riippuvaisimmiksi talouden, tieteen, teknologian asioista … edistettävä ajatusta, että on tehtävä yhteistyötä yhteisen hyvän takia kansainvälisten organisatioiden kanssa. UNESCO toimii dynaamisena ja katalyyttisena voimana.. se kerää tietoa mitä tapahtuu ja kuuntelee tarkkaan kansojen toiveita ja ristiriitoja, seuraa kehitystä ja sopivalla hetkellä käyttää vaikutusvaltaansa.
 
“To sum up”, the author concludes on page 98, “UNESCO serves as a catalyst for dynamic ideas. Well placed to hear of what is happening in the world, sensitive to the nation’s needs, UNESCO is aware of the very first stirring of ideas, follows their development and can, at the proper time, co-ordinate, harmonize and finally impose them in their full force.”
 
Ellei tämä Unescon ajatus olisi pohjimmiltaan suunnattoman kyyninen, se olisi huvittava. Harkittu ja synkronoitu like kohti uutta maailmaa ei ole liikettä alhaalta ylöspäin, joka jossain muodossa kehittyisi spontaanisti ruohonjuuritasolta vaan se on ylhäältä alas liikettä, pakkopullaa, jossa tarkoitus on aivopestä suuri määrä yleisöä valtamedian, koulutuksen ja muiden propagandavälineiden avulla eliitin palvelukseen.  
(It would almost be amusing, this notion that UNESCO is merely picking up on ideas, if it were not so horribly cynical in the end. The calculated and synchronized move toward a brave new world is not a bottom-up thing, somehow evolving naturally from the grass roots; it is a top-down system, posing as grass roots, crafted to brainwash as large an audience as it can through the use of mass media, schooling systems and other available instruments of propaganda.)
 
In 1974, the Director-General of UNESCO, Rene Maheu, stressed the importance of gathering all media, irrespective of its medium, under the great wing of UNESCO and the globalists. At a banquet of the International Coordinating Council of the Man and the Biosphere Programme in Williamsburg, USA, Maheu starts out by giving some insight in UNESCO’s long-term vision for mankind (page 2) 
 
Maheu painottaa kaiken median yhteenliittymistä UNESCOn suuren siiven ja globalistien ohjelman alle:

“The rationale behind the MAB (Man and the Biosphere) programme is to ensure that the physical, biological and other environmental requirements of man are placed in the hands of each of us (present) and remain under our overall control.”

Explaining to his listening audience that the earth will disintegrate if not for “a collective effort planned, organized and executed by the international community acting in concert”, the Director-General goes on to state:

“I believe that we have now reached the point in world affairs where we must have a systematic reorganization of international relations on all levels.”
He of course favors the UN as the proper body to do the reorganizing, gives it its proper name (page 4): “I wish to reiterate my firm conviction- together with my hope- that a new world order- political, monetary, economic and social- should now be established.” 

Toistan lujan vakaumukseni toiveella, että uusi poliittinen, rahallinen, taloudellinen ja sosiaalinen maailmanjärjestys luodaan.
 
Precisely ten years after Louis Francois outlined the plans for a new world order, a meeting of “consultants” was organized at UNESCO Headquarters discussing “the free and balanced flow of information in a new communication order.” The participants were carefully selected (page 1) 

UNESCOn päämajassa suunniteltiin kymmenen vuotta sen jälkeen kun Louis Francoisin oli julkaissut suunnitelmansa huolellisesti valittujen osanottajien kesken “uusi vapaa ja tasapainotettu (lue kontrolloitu!) kommunikaatiosysteemi”. Tiivistäen tavoite oli tehostaa hallittua tiedottamista ja tehdä uusia suosituksia tulevasta koulutuksesta sekä toimista kontrolloida vapaata joukkotiedottamista.

“Fifteen consultants and observers from university and professional circles and representatives of international journalists’ organizations attended this meeting. The main purpose of the meeting was to review briefly the origins of the concept of a free and balanced flow of information, to analyze the current state of discussions and the components of a new world order, together with its legal, technological and socio-economic implications, and to maker suggestions and recommendations for future action by UNESCO and other international organizations.”

One of the aims described in the document, was (page 2): 

“Preparing and carrying out “pilot programmes” of education incorporating these principles.” Regarding the before mentioned “legal implications”, one of the proposals was to “draw up regulations relating to international mass communications (page 3).”
 
Vain tiukka kuristusote pitää väen komennossa. Kun toimittajien roolista keskusteltiin osallistujat olivat yhtä mieltä että lyhyesti ‘universaalinen agenda’ menee kaiken muun edelle. Tämä agenda,  ’NWO-koodi’, muistuttaa kuuliaisuusvalaa Orwellin hengessä. Jopa puhuttiin “World Press Coucilista”, eräänlaisesta “maailman lehdistökeskuksesta”, joka varmentaisi (=sensuroisi), että jaettu tieto on luotettavaa ja oikean kaavan mukaista. 

Meidänkin valtamedia on ollut ja on mukana tätä agendaa edistämässä. Juuri siksi se vaikenee silloin kun pitäisi tiedottaa ja kertoo asioista kuten ylempää on annettu ymmärtää. Se on hyvin niveltynyt Ison Koneen rattaaksi ja käy Bilderberg-kokouksissa kuulemassa, mistä ja miten pitää kirjoittaa
 
There is nothing like a strong choke hold to force your subjects into submission. When the status of the journalist in this new world order was discussed, the participants agreed that they would first have to “assess the feasibility of establishing an international code of ethics which would be adopted by journalists possessing a “universal” sense of mission, that is to say transcending their national origin in the defense of peace and fraternity (page 3).” After we strip off the Orwellian euphemisms, this code of ethics clearly equals a strangling oath of obedience.

Among the many disturbing recommendations made by the panel, such as setting up “an international fund for the purpose of renting news transmission channels”, the need was expressed “to set up a “World Press Council” to help ensure the truthfulness and objectivity of information, in the event of it proving impossible to devise and adapt an “international code of ethics (page 6)”’.

A transnational body, in other words, that will decide whether a news item is truthful or not. While the going was good, the participants also called for (page 4) “seminars for professionals in order to make them understand the need to broaden the concerns of those who, in the mass communication process, have the responsibility for selecting information, in other words, those who act as information filters (Gate-Keepers).”

At a 1983 UNESCO conference, there seemed to be an even greater consensus on the strategies that should be implemented in order to reach a new world order- and it appears that those in attendance had a swell time debating semantics (page 16)
“The participants regarded the new world order as a recognized concept, developing but irreversible, which would be established stage by stage.(…) The establishment of a new world communication order appeared to one participant as a participation, a world response to the communications revolution, whereas another emphasized the importance of the word “new” in describing the concept.”
 
Tämä naurettava sananvaihto globalistien kesken tapahtui jo ennen pappa Bushin kuuluisaa NWO-puhetta kongressille 1991. Siitä tuli nomenklatuuraa globalistien salaseuroissa ja jotkut näkivät uuden maailmanjärjestyksen tarkoittavan uutta maailmanlaajuista taloudellista järjestystä. Tai tieteellistä järjestystä kuten Roger Dittman, joka 2004 kirjoitti että kaikki aiheet on kytkettävä väestön vähentämiseen, Suureen Kuolemaan (The Big Die Off).
   
Dittman puhuukin ISO:sta, “International Scientific Order”, jossa koko tiedeyhteisö pyrkii maailmanlaajuiseen väestön vähentämiseen. Edelleen hän painottaa yhteisen vihollisen tai vastustajan tärkeyttä, on se sitten ulkopuolinen tai oman planeetan luoma uhka, jollaista ns. Rooman Klubi aikoinaan yritti kehitellä nostamalla esiin saastumisen, planeetan ylilämpenemisen, veden puutteen ja nälänhädän, jotka olisivat estettävissä vain elämäntapaa muuttamalla.

Bordering on the ridiculous, this exchange between globalists is nevertheless significant for it occurred long before papa Bush delivered his famous ‘new world order’ speech before the US congress in 1991. It became part of the nomenclature long before that within the seclusion of key globalist meetings. On page 10 some participants of the conference declared that “the effort to establish a new world information and communication order in stages could not be separated from the effort to promote a new international economic order.”

Or, if I may add, a scientific world order. Just recently I covered statements made by professor of physics at California State University and American representative to the UN, Roger Dittmann, who in 2004 wrote that all policies related to Agenda 21 should be pursued with the aim of worldwide population reduction and population control: “The Big Die Off”, as the professor calls it.

In his presentation Sustainable Development, the New International Scientific Order, and UN Reform Dittmann outright calls for a new “International Scientific Order” to make sure the entire scientific community will be made ready to implement worldwide population reduction objectives. Dittmann:

“Not only do people require organization about their (multiple) identities (including professional, scholarly, and scientific), they need international, even supranational affiliation, facing a common adversary.”

This common adversary-remark neatly ties in with the Club of Rome’s 1993 The First Global Revolution in which the authors state:

“In searching for a new enemy to unite us, we came up with the idea that pollution, the threat of global warming, water shortages, famine and the like would fit the bill….All these dangers are caused by human intervention, and it is only through changed attitudes and behavior that they can be overcome. The real enemy then, is humanity itself.”

As the theoreticians pancake hypothesis upon hypothesis to prove their position, namely that a world state is inevitable, a closer inspection of their work reveals it is a false understanding, manufactured by a biased predisposition: both time and space have stunningly little regard for our fancies, phasing- as they do- in and out of our grasp as quickly as you can say ‘fallacy’. History, it seems, does not support their arguments.
 
Historia ei kuitenkaan tue globalistien NWO-haaveita, joista puuttuu syvempi ymmärrys elämästä ja ihmisestä vapautta kaipaavana henkisenä olentona. Ne perustuvat vinoutuneisiin lähtökohtiin ja henkisesti ahtaisiin ennakkoasenteisiin. Pienestä ei aina kehity suurta historian valossa. Päinvastoin, kehitys menee juuri toisin päin koska väkivaltakoneistojen avulla ylläpidetty tyrannia ja mielivalta aina luovat vapauden kaipuuta ja kannustavat ihmisiä vastarintaan, joka lopulta kaataa mielivallan.
 
On vaikea ymmärtää sitä psykologista tajunnan häiriötä, joka ohjaa nykyistä kehitystä. Kyse on totaalisesta sokeudesta sille tosiasialle, että ihminen ei ole kone vaan kokeva ja itseohjautuva olento, joka haluaa elää vapaana ja kahleettomana. Myös sellainen uusi maailmanjärjestys on mahdollinen, jossa tätä vapautta ei ole menetetty ja kaikki ymmärtävät yhteisen edun ilman kenenkään tyranniaa.
 
After the Roman Empire had collapsed, other, smaller kingdoms emerged out of its ruins. This applies to the Greeks, the Babylonians, and almost every other system with imperial designs. The Egyptian kingdom, once a vast and powerful culture, grew to be just a shadow of its former self at the beginning of our calendar. Charlemagne established the great Frankish empire only to unwittingly lay the groundwork for the establishing of sovereign states in the centuries to come, like Germany and France. We have only to study history in order to counter the mythology of a gradual evolution towards a one world system. There is no evidence supporting an historic, chronological pattern of progression from the small to the great. More often than not it is the other way around, for excessive power always provokes resistance.
 

Loppukommentti:

On surullista, että oma maammekin on ainakin mitä eliittiin tulee sokeasti omaksunut tämän ihmiskunnan kahlitsemishankkeen eikä ole tiedostanut hankkeen tyrannimaista luonnetta vaikka suuret sotakoneistot, joihin meitäkin ollaan vetämässä mukaan, väkivaltaisesti ja ihmisoikeuksia vakavasti loukaten koko ajan suorittavat hirmutekojaan maailmalla. 

On omaksuttu käsitys, että väkivallan avulla voidaan luoda väkivallaton ja rauhallinen maailma mikä on psykologisesti dementti ja suuresta järjen köyhyydestä ja moraalin rappiosta kertova ajatus. Siinä kyse on syvemmän viisauden irvikuvasta.
 
Legitimizing Global Tyranny: Moving Towards World Government
Blogikirjoitus: Seppo KJ Utria
25.05.2012, Verkkomedia.org

LUE MYÖS OSA II
 

Seppo K.J. Utria @ 25.5.2012 16:38


Verkkomedian julkaisemat blogit eivät edusta toimituksen kantaa.
Kaikki blogikirjoitukset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mielipiteitä.