BLOGI
Tänään on tiistai, 22. heinäkuuta 2014. Sivu on ladattu klo 14:21

Shakkilaudalla ihmiskunnan kohtalo - palkintona uusi Lähi-Idän järjestys

Arabian kevät on tarttuva fraasi, joka on kehitelty Washingtonissa, Lontoossa, Pariisissa ja Brysselissä sijaitsevissa toimistoissa sellaisten henkilöiden toimesta, jotka tuntevat hyvin vähän arabimaailmaa.

Teksti: Mahdi Darius Nazemroaya, Globalresearch
Suomennos: Riikka Söyring
30.11.2011, Verkkomedia.org

(Kirjoittaja Mahdi Darius Nazemroaya on kanadalainen sosiologi ja palkittu kirjoittaja. Nazemroaya oli Libyassa KPFA:n erikoiskirjeenvaihtajana NATO:n pommitusten aikana ja Pohjois-Afrikassa Arabian kevään aikana.)

 

Shakkilaudalla ihmiskunnan kohtalo – palkintona uusi Lähi-idän järjestys

Arabimaailmassa purkautumassa oleva paketti on sisällöltään sekalainen: kansannousu on osa paketin sisältöä, mutta niin on myös opportunismi, omanvoitonpyynti.

Missä on vallankumous, on aina myös vastavallankumous.

Arabimaailman liikehdintä ei ole arabimaailman herääminen: sellainen termi vihjaa kuin arabit olisivat aina nukkuneet sillä aikaa kun diktaattorit huseerasivat ja epäoikeudenmukaisuus vallitsi.

Todellisuudessa arabimaailma, joka on osa laajempaa turkkilais -arabialais -iranilaista maailmaa on ollut täynnä toistuvaa kapinointia, jonka arabidiktaattorit ovat kukistaneet yhteistyössä Yhdysvaltain, Iso -Britannian ja Ranskan kanssa. Se, mikä on estänyt demokratioiden kehittymistä arabimaissa, on ollut näiden valtojen sekaantuminen. Ja yhä se jatkuu.

 

Hajoita ja hallitse – Kuinka ensimmäistä Arabian kevättä ohjailtiin

Suunnitelmia Lähi-idän valloittamiseen alettiin muotoilla jo useita vuosia ennen ensimmäistä maailmansotaa. Ensimmäisen maailmansodan aikana kuitenkin näiden kolonialististen suunnitelmien olemassaolo tuli näkyviin, eritoten "Suuressa arabikapinassa" ottomaanien imperiumia vastaan.

Kolonialistiset valtiot: Ranska, Italia ja britit estivät arabeja nauttimasta minkäänlaisesta vapaudesta sellaisissa maissa kuin Algeria, Libya, Egypti ja Sudan, mutta pyrkivät kuitenkin esiintymään kuin olisivat arabien vapautumisen kannalla.

Ensimmäisen "Suuren arabikapinan" aikana britit ja ranskalaiset käyttivät arabeja jalkaväen sotilaina ottomaaneja vastaan edistääkseen omia geopoliittisia intressejään. Lontoon ja Pariisin välillä tehty salainen Sykes -Picot -sopimus on todiste. Ranska ja Iso -Britannia onnistuivatkin käyttämään arabeja myytyään heille idean arabien vapautumisesta ottomaanien sorrosta.

Tosiasiassa ottomaani -valtakunta oli monikansallinen imperiumi, joka antoi kulttuurisen ja paikallishallinnollisen autonomian kaikille kansalaisilleen, vaikkakin asioita ohjailtiin siihen suuntaan että lopputuloksena olisi turkkilainen kokonaisuus.

Ottomaanien Anatoliassa tapahtunutta armenialaisten kansanmurhaa tulisikin analysoida samanaikaisen kristittyjen Irakissa kohtaaman vainon kanssa samassa kontekstissa; osana sektariaanista juonta, jonka ulkoiset toimijat käynnistivät jakaakseen ottomaanien hallintoalueen osiin.

Ottomaanivaltakunnan romahtamisen jälkeen se oli Lontoo ja Pariisi, jotka estivät arabien vapautumisen, samalla kylväen epäsopua alueelle. Paikallisia korruptoituneita arabijohtajia oli mukana kumppaneina. Samaan tapaan nyt meneillään olevaa Arabian kevättä manipuloidaan. Tarkoituksena on muovata uudelleen arabimaailma ja Afrikka.

 

Yinon-suunnitelma: järjestystä kaaoksesta...

Yinon-suunnitelma, joka on jatkoa brittien Lähi-itää koskevalle salajuonelle, on Israelin strateginen suunnitelma, jolla Israel pyrkii varmistamaan alueellisen ylivaltansa. Suunnitelma vaatii, painottaa että Israelin tulee muovata uudelleen geopoliittinen ympäristönsä balkanisoimalla ympäröivät arabivaltiot pienemmiksi ja heikommiksi valtioiksi.

Israelin strategit ovat pitäneet Irakia suurimpana strategisena haasteena. Tämä on syy siihen, miksi Irak valittiin Lähi-idän balkanisaation lähtökohdaksi. Yinon-suunnitelma haluaa jakaa Irakin kolmeen osaan: kurdivaltioon ja kahteen arabivaltioon, joista toinen olisi shiia-muslimeille ja toinen sunneille. Ensimmäinen askel tähän suuntaan oli kehitellä sota Irakin ja Iranin välille, Yinon-suunnitelma mainitsee.

The Atlantic -lehti (2008) ja Yhdysvaltain armeijan Armed Force's Journal (2006) molemmat julkaisivat laajalle levinneitä karttoja, jotka läheisesti seuraavat Yinon-suunnitelman kaavailuja. Yinon-suunnitelman mukaan jaettavaksi joutuvat myös Libanon, Egypti ja Syyria. Iranin, Turkin, Somalian ja Pakistanin jakaminen kuuluu sekin kuvaan. Yinon-suunnitelma haluaa hajaannusta myös Pohjois-Afrikkaan, ja enteilee Afrikan hajoamisen alkavan Egyptistä ja leviävän sitten Sudaniin, Libyaan ja muualle alueelle.

 

Valtakunnan varmistelua: Arabimaailman uudelleen muovaaminen

Yinon -suunnitelma on - vaikkakin säädettynä - lähtenyt liikkeelle nimellä Clean Break; Puhdas murtuma. Tämä käy ilmi Richard Perlen ryhmänsä kanssa Israelin silloiselle pääministerille Netanyahulle vuonna 1996 laatimasta dokumentista "A Clean Break: A New Israeli Strategy Towards 2000".

Perle työskenteli Ronald Reaganin aikana Pentagonissa, ja myöhemmin George W. Bushin ja Valkoisen talon sotilasneuvonantajana.

Perlen raporttia laatineeseen ryhmään kuuluivat James Colbert (Jewish Institute for National Security Affairs), Charles Fairbanks Jr. (Johns Hopkins University), Douglas Feith (Feith and Zell Associates), Robert Loewenberg (Institute for Advanced Strategic and Political Studies), Jonathan Torop (The Washington Institute for Near East Policy), David Wurmser (Institute for Advanced Strategic and Political Studies), sekä Meyrav Wurmser (Johns Hopkins University).

Monella tapaa Yhdysvallat toteuttaa nyt niitä päämääriä, jotka tuo Tel Avivin asiakirja linjaa. Asiakirjoissa käytetty termi realm; valtakunta, hallintoalue, alleviivaa kirjoittajien mentaliteettia.

Valtakunta viittaa kuninkaan hallitsemaan alueeseen tai alueisiin, jotka monarkki valloittaa ja joita vasallit hallitsevat. Asiakirja antaa ymmärtää, että sanaa käytetään kuvaamaan Lähi-itää Tel Avivin hallintoalueena.

 

Valtakunnan varmistelua: Israelin suunnitelmat Damaskoksen epävakauttamiseen

Vuoden 1996 israelilainen asiakirja edellyttää Syyrian "kääräisemistä kokoon" jolloinkin vuoden 2000 jälkeen työntämällä syyrialaiset ulos Libanonista ja epävakauttamalla Syyria Turkin ja Jordanian avulla. Näin onkin tapahtunut vuosina 2005 ja 2011.

Suunnitelma kuvaa: "Israel voi muovata strategista ympäristöään, yhteistyössä Turkin ja Jordanian kanssa, heikentämällä, kapseloimalla ja pakottamalla aikaan muutoksen, mahdollisesti vaihtamalla hallituksen Syyriassa. Tähän voidaan pyrkiä poistamalla Saddam Hussein vallasta Irakissa – tärkeä strateginen kohde Israelille jo itsessään – ja vääntämällä siten Syyrian alueelliset ambitiot kieroon."

Ensimmäinen askel kohti Israelin dominoimaa "uutta" Lähi-itää ja Syyrian saartamista edellytti Husseinin tipauttamista vallasta.

"A New Israeli Strategy Toward 2000" ehdottaa myös Syyrian ajamista ulos Libanonista ja Syyrian destabiloimista käyttämällä Libanonin oppositiota: "Israel voi houkutella Syyrian katsomaan väärään suuntaan hyödyntämällä Libanonin oppositiota epävakauttavana tekijänä häiritäkseen Syyrian kontrollia Libanonista." Hararin salamurha vuonna 2005 sai aikaan toivotun vaikutuksen ja loi niin kutsutun Seetrivallankumouksen.

Suunnitelma painottaa myös, että Tel Aviv´in tulee muistuttaa maailmaa jatkuvasti Syyrian hallinnon rikkeistä. Vuonna 2009 israelilaismedia myönsi avoimesti että Tel Aviv lähetystöjensä ja diplomaattireittien kautta oli aloittanut massiivisen pr-kampanjan diskreditoidakseen Iranin presidentinvaaleja jo ennen kuin niitä oli pidetty ja että Tel Aviv oli organisoinut protesteja Iranin lähetystöjen luona – aivan kuten Clean Break -strategia esitti.

Strategia esittää myös, että Israelin tulisi tukea Turkin ja Jordanian Syyriaa vastaan suunnattuja diplomaattisia, sotilaallisia ja operatiivisia toimia esimerkiksi liittoutumalla Syyrian hallinnolle vihamielisten heimojen kanssa.

Nyt, vuoden 2011 levottomuuksien aikana, aseiden salakuljetus Turkin ja Jordanian kautta kapinallisille Syyriaan onkin muodostunut suureksi ongelmaksi.

Ei siis ole yllättävää, kun Haaretz-lehti kertoo Ariel Sharonin kehottaneen Washingtonia hyökkäämään Syyriaan, Libyaan ja Iraniin heti Irakin angloamerikkalaisen invaasion jälkeen; varsinkin kun Clean Break -dokumentti suosittaa "ennaltaehkäisevää sotaa" jolla voidaan muokata Israelin etujen mukainen "uusi Lähi-itä."

Tätä politiikkaa Yhdysvallat alkoikin noudattaa vuonna 2001.

 

Kristilliset yhteisöt on pyyhkäistävä pois

Ei ole sattumaa, että Egyptin kristittyjen kimppuun hyökättiin Etelä-Sudanin kansanäänestyksen aikaan, juuri ennen Libyan kriisiä. Ei ole sattumaa, että Irakin kristityt – eräs maailman vanhimmista kristillisistä yhteisöistä – on pakotettu maanpakoon pois esi -isiensä mailta. Irakin kristittyjen exoduksen, joka tapahtui Yhdysvaltain ja Britannian asevoimien valvovan silmän alla, aikana Bagdadin naapurusto muuttui sektariaaniseksi, kun shiiat ja sunnit pakotettiin kuolemanpartioiden saattelemana muodostamaan erilliset alueet. Tämä kaikki löytyy Yinon-suunnitelmasta, ja on osa suurempaa suunnitelmaa.

Iranissa Israel on yrittänyt saada Iranin juutalaista yhteisöä lähtemään maasta. Turhaan. Iranin juutalaisyhteisö on Lähi -Idän toiseksi suurin ja kaiketi maailman vanhin juutalaisyhteisö. Iranin juutalaiset pitävät itseään iranilaisina, jotka ovat yhtä sidoksissa kotimaahansa kuin muslimit ja Iranin kristityt: heidän mielestään Israelin ehdotukset asettumisesta Israeliin uudisasukkaina ovat naurettavia.

Libanonissa Israel on työskennellyt Yinon -suunnitelmaa seuraten lisätäkseen jännitystä eri muslimi- ja kristillisten lahkojen välillä samon kuin druusien. Libanon on astinlauta Syyriaan, ja LIbanonin jakaminen nähdään myös keinona jakaa Syyriakin useampaan pieneen arabivaltioon.

Antiokian maroniittisen Syyrian katolisen kirkon, joka on suurin itäisistä katolisista kirkoista, uusi pää on ilmaissut pelkonsa siitä, että Levantin ja Lähi-Idän arabikristityt aiotaan "puhdistaa". Patriarkka Mar Bashara Boutros Al -Rahi ja moni muu Syyrian ja Libanonin kristitty johtaja, mukana Jerusalemin patriarkka, pelkää lännen tukeman muslimien Muslim Brotherhood -järjestön saavan vallan Syyriassa. Pelon jakavat assyrialaiset ja armenialaiset, enimmäkseen kristilliset, yhteisöt.

Kuten Irakissa, myös Syyriassa salaperäiset ryhmät hyökkäilevät nyt kristittyjä vastaan. Tarkka -ampujiakin on käytetty.

On todennäköistä, että ryhmät kuuluvat Yhdysvaltain, Ranskan, Jordanian, Israelin, Turkin, saudien ja Khalij -arabien (Persianlahti) muodostamaan koalitioon, jotka työskentelevät Syyrian sisäpuolella olevien tahojen kanssa yhteistyössä.

Al -Rahi vieraili hiljattain Pariisissa, jossa hän tapasi Ranskan presidentti Nicolas Sarkozyn.

Maroniitti -patriarkka ja Sarkozy kävivät kiivaaksi kuvatun sananvaihdon Syyriasta. Sarkozyn kerrotaan sanoneen Syyrian hallituksen kaatuvan, johon patriarkka vastasi kehottamalla jättämään Syyrian rauhaan ja uudistumaan itsekseen. Patriarkka sanoi myös Sarkozylle, että Israeliin tulisi suhtautua uhkana, jos Ranska tosissaan haluaa laillista aseistariisuntasopimusta Hizbollahin kanssa. Tästä kannanotosta Al -Rahi sai välittömästi kiitosta sekä Syyrian kristittyjen että muslimien uskonnollisilta johtajilta. Kiitosta tuli myös Libanonin kristityiltä parlamentin jäseniltä sekä Hizbollahilta.

Tahrir -puolue sekä Haririn johtama 14. maaliskuuta -liittouma aloittivat poliittiset hyökkäykset Al -Rahia vastaan hänen kannanottonsa jälkeen. Korkea -arvoiset amerikkalaiset viranomaiset peruuttivat sovitut tapaamiset Al -Rahin kanssa osoittaakseen tyytymättömyyttään Al -Rahin mielipiteisiin Syyriasta ja Hizbollahista.

Hariri-johtoinen 14. maaliskuuta -liitto Libanonissa on työskennellyt käsi kädessä Yhdysvaltain, Israelin, Saudi -Arabian, Jordanian ja erinäisten Syyriassa mellakoivien väkivaltaisten ryhmien kanssa.

Näyttää ilmeiseltä, että Lähi -Idän kristityille suunniteltua exodusta johtaa Washington, Tel Aviv ja Bryssel. Sarkozyn kerrotaan luvanneen Al -Rahille, että Levantin ja Lähi -Idän kristityt yhteisöt voivat asettua Euroopan Unionin alueelle. Tarjous ei ole ystävyyden ele, kun se tulee taholta, joka on luonut ne olosuhteet, joissa ikivanhat kristityt yhteisöt ollaan pyyhkäisemässä pois.

Yhdysvaltain geopoliittisten päämäärien sekä Yinon -suunnitelman tarkoitus on muokata arabikansoista yksinomaan muslimikansoja, ja ottaa alueen kontrolli itselle. Lopputuloksena lienee suuri sota. Arabikristityt ovat päättäneet jakaa kohtalonsa arabien kanssa.

 

Afrikan jako

Afrikalle on varattu rooli Tel Aviv´in laajemman kantaman suunnitelmissa. "Uusi periferia" -ajattelu on ollut pohjana Tel Aviv´in geostrategialle vuodesta 1979. Suunnitelmaan kuuluu Etiopian, Ugandan ja Kenian usuttaminen Irania ja arabivaltioita vastaan. Tämä on se syy, miksi Israel häärää paloittelemassa Sudania.

Samassa viitekehyksessä kuin Lähi -Idän jako sektariaanisiin alueisiin, on Israel laatinut suunnitelmat myös Afrikan jakoon. Yinon -suunnitelma pyrkii jakamaan Afrikan kolmella suunnalla: etno -lingvistinen, ihon väri ja uskonto.

IASPS; Institute for Advanced Strategic and Political Studies, johon myös Clean Break -suunnitelmaa laatinut Perle kuului, on taho joka edisti suuresti myös Pentagonin U. S. Africa Command´in (AFRICOM) luomista.

Tarkoitus on lakkauttaa afrikkalaisen ja arabi -identiteetin yhdentyminen, joka on ollut meneillään. Tarkoitus on vetää erottavat rajat, jotka jakavat Afrikan "mustaan Afrikkaan" ja "vaaleampaan Afrikkaan" Pohjois-Afrikassa ja luoda skismaa arabien ja afrikkalaisten välille.

Tämä on se syy, miksi jankutetaan afrikkalaisesta Etelä -Sudanista ja arabialaisesta Pohjois -Sudanista. Tämä on se syy, miksi Libyan lännen tukemat kapinalliset aloittivat mustien etniset puhdistukset Libyassa. Arabi -identiteettiä yritetään erottaa afrikkalaisesta identiteetistä. Samaan aikaan lahdataan mustaihoisten arabien isoja populaatioita, jotta raja mustan Afrikan ja uuden, ei -mustan Afrikan välillä tulee selvästi erottuvaksi. Jäljelle jääneet ei -mustat berberit ja arabit pyritään sen jälkeen saamaan toistensa kimppuun.

Samaan kehityskulkuun kuuluvat nyt lietsottavat jännitteet Afrikan muslimien ja kristittyjen välillä; jotta luotaisiin lisää murtumakohtia ja erottavia rajoja; jotta jakaantuminen ihonvärin, uskonnon, etnisen identiteetin ja kielen perusteella kasvaisi ja hajottaisi Afrikan yhtenäisyyttä. Pohjois -Afrikka halutaan erottaa muusta Afrikasta.

 

Pelilautaa kansakuntien väliseen taisteluun valmistellaan

Pelilauta kansakuntien väliseen taisteluun on valmistettu, ja pelinappulat paikallaan. Arabimaailmaa sidotaan, eristetään ja jyrkkiä jakolinjoja luodaan. jakolinjat korvaavat tapahtumassa olleen yhdentymisen.

Yhdentyminen, sekoittuminen halutaan katkaista. Siksi kristittyjä nyt vainotaan. Siksi mustaihoiset berberit ja mustaihoiset arabit, samoin kuin Pohjois -Afrikan eri ryhmät usutetaan toistensa kurkkuun tai saatetaan kansanmurhan kohteeksi.

Irakin ja Egyptin jälkeen Libya ja Syyria ovat molemmat tärkeitä pisteitä, joista vivuttaa alueellista epätasapainoa Pohjois -Afrikassa ja Kaakkois -Aasiassa.

Näyttämöä asetellaan valmiiksi täysin islamisoitua Lähi -Itää (Israel pois sulkien) varten, joka on jatkuvan kaaoksen vallassa shiiojen ja sunnien välisen taistelun vuoksi. Vastaava asetelma on kehitteillä ei-mustaan Pohjois-Afrikkaan, jossa berberit ja arabit taistelevat keskenään.

Samaan aikaan, osana suurempaa kuviota, Lähi -itä ja Pohjois -Afrikka houkutellaan konfliktiin lännen ja mustan Afrikan kanssa.

Tämän takia Ranskan Sarkozy ja Iso -Britannian pääministeri David Cameron antoivat toisiaan tukien Libyan selkkauksen alussa lausuntoja, joissa he totesivat monikulttuurisuuden olevan kuollut länsi -Euroopan yhteiskunnissa. Todellinen, oikea monikulttuurisuus uhkaa NATO:n sota -agendaa ja estää Yhdysvaltoja toteuttamasta ulkopolitiikkaansa, joka perustuu riidan kylvämiseen.

Zbigniew Brzezinski, Valkoisen talon entinen turvallisuusneuvonantaja selittää, miksi monikulttuurisuus on uhka Washingtonille ja sen liittolaisille: "Mitä enemmän Yhdysvalloista tulee monikulttuurinen maa, sen vaikeampi sen on muovata konsensusta ulkopoliittisista aiheista kuten sota arabimaiden, Kiinan, Iranin tai Venäjän kanssa ellei kyseessä ole massiivinen ulkoinen uhka. Tällainen konsensus vallitsi II maailmansodan aikaan ja jopa Kylmän sodan aikaan (ja nyt, kiitos globaalin sodan terroria vastaan)."

"Konsensus saavutettiin, ei vain jaettujen demokraattisten arvojen takia joiden yleisö koki olevan uhattuna, vaan myös koska vihamielisten totalitarismien uhkaamana oli enimmäkseen kulttuurisesti ja etnisesti yhteneväiset eurooppalaiset."

Ja kulttuuriset siteet MENA -alueen maissa Pohjois -Afrikassa ja Lähi -Idässä ollaan rikkomassa.

 

Etnokeskeisyys ja ideologia: Sotien oikeuttaminen

Siirtomaa -aikaan länsi -Eurooppa piilovaikutti kansalaisiinsa saadakseen tukea kolonialistisille valloitussodille. Tämä sai muodon lähetystyön ja kristillisten arvojen levittämisessä aseistettujen kauppiaiden ja siirtomaa -armeijojen avulla.

Samaan aikaan levitettiin rasistisia ideologioita. Ihmiset, joiden maat valloitettiin, kuvattiin ali -ihmisinä, alempina tai sieluttomina. "Valkoisen miehen taakka" oli suosittu; sivistyksen levittäminen sivistymättömille oli ideologinen viitekehys, jolla kolonialismia oikeutettiin.

Maat valloitettiin, mutta kutsuttiin sitä sivilisoimiseksi.

Yhdysvallat, Ranska, Britannia ja Saksa eivät ole muuttuneet, sanasto on. Siirtomaa -aikana oikeutus oli sivilisoiminen. Tänään soditaan oikeutettuja sotia oikeutettujen syiden pohjalta; naisten oikeudet, ihmisoikeudet, humanitaarisuus ja demokratia.

 

Lähde:


NOTES

[1] Richard Perle et al., A Clean Break: A New Strategy for Securing the Realm (Washington, D.C. and Tel Aviv: Institute for Advanced Strategic and Political Studies), 1996.

[2] Ibid.

[3] Ibid.

[4] Ibid.

[5] Barak Ravid, "Israeli diplomats told to take offensive in PR war against Iran," Haaretz, June 1, 2009.

[6] Perle et al., Clean Break, op. cit.

[7] Aluf Benn, "Sharon says U.S. should also disarm Iran, Libya and Syria," Haaretz, September 30, 2009.

[8] Richard Perle et al., Clean Break, op. cit.

[9] Robert Marquand,"Why Europe is turning away from multiculturalism," Christian Science Monitor, March 4, 2011.

[10] Zbigniew Brzezinski, The Grand Chessboard: American Primacy and Its Geostrategic Imperatives (New York: Basic Books October 1997), p.211

[11] Ibid.
 

Riikka Söyring @ 30.11.2011 22:34


Verkkomedian julkaisemat blogit eivät edusta toimituksen kantaa.
Kaikki blogikirjoitukset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mielipiteitä.