BLOGI
Tänään on tiistai, 2. syyskuuta 2014. Sivu on ladattu klo 21:53

Imperiumin jälkeen

Emmanuel Todd sanoo suomennetussa kirjassaan Imperiumin jälkeen, että politiikassa sotilaallista aktiivisuutta ja heikompien kimppuun käymistä pidetään merkkinä maan piilevästä henkisestä alennustilasta. Niinhän on myös yksilötasolla. Henkisesti vahva ei hyökkää heikompien kimppuun, ei fyysisesti eikä henkisesti.

Teksti: Seppo KJ Utria
24.10.2011, Verkkomedia.org

 

Imperiumin jälkeen

Todd ennusti vuoden tarkkuudella Neuvostoliiton romahduksen ainakin 10v etukäteen. Hän myös ennakoi kevään sotatoimet Pohjois-Afrikassa.

Kirja on mahtavaa luettavaa ja osoittaa kirjoittajan omaavan varsin tarkan psykologisen silmän. Politiikka on myös tai nimenomaan psykologiaa koska sitä tehdään tajunnan tai ihmismielen avulla.

 



Tajunta toimijana

Todellisuuden tärkein osa-alue on ehdottomasti tajuntamme ja sen psykologinen toiminta vaikka me yritämme uskoa, että ’todellinen todellisuus’ on jotain muuta, lähinnä atomaarista.
Muutosta tai ratkaisua tajunnassa, jota ei atomi luo tai tuota, seuraa ulkoisen todellisuuden muutos, joka siis on sekundaarinen (seuraus) luonteeltaan. Tajunta painaa nappia, joka lähettää viestin (atomipommin!) eteenpäin.

Kun ihmiskunnan kohtalo (olemassaolo) on tajunnan käsissä, sen määräämä asia, niin siitä seuraa, että, kuten C.G. Jung sanoo, tajunta (henkinen) on tärkein todellisuuden muoto tai ilmentymä. Kaikki muu on toisarvoista tai hierarkisesti matalampaa.

Jo Henry Poincare, kuuluisa ranskalainen matemaatikko ja tiedemies 1800-luvulta pelkisti tämän toiasian sanoissa: ehkä lopulta on vain ajatus!

Todd, joka kuuluu niiden Ranskan juutalaisälykköjen sarjaan, joita on helppo arvostaa ja ihailla, oivaltaa tämän tosiasian.

“The idea that, under the pretext that a country is democratic, its citizens, after an internal debate, can legitimately decide to bomb the citizens of another country is an idea that will end up killing democracy.”

 

Emmanuel Todd


Todd sanoo, että ”kehittynyt valtio (kuten yksilökin/ oma lisäys) haluaa ensisijaisesti tehdä yhteistyötä, ei kilpailla ja alistaa muita valtansa alle.” Se pystyy iloitsemaan muiden autonomiasta ja auttamaan muita sen saavuttamiseksi. 

“Imperiumin voimille (Bush) maailma on ikuisesti vihamielinen, täynnä vihollisia, jotka on tuhottava. (Psykologian termein se on oman tajunnan skitso-paranoidisen splitin näyttämö.) Ainoa tapa elää on olla voittaja tai hävitä, hallita tai tulla hallituksi. Luottamus, myötätunto ja yhteistyö ovat vain pelkureita varten. Vain vahvat säilyvät ja hallitsevat, luovat omat sääntönsä – ja siksi on oikein, että heidät palkitaan rikkauksilla ja etuoikeuksilla. Imperiumin arvot ja maailmankuva näkyvät talouden globalisatiopyrkimyksissä ja Amerikan hallinnon sotilasdoktriinin opeissa, jotka traagisesti ovat suurempi uhka vapaudelle ja demokratialle kuin mikään terroristijärjestö”. (David C. Korten)

 

 

Siksi ”Bushin (tähän on lisättävä: myös Obaman, uuden ’aurinkokuninkaan’,  koska mikään ei ole muuttunut suurista vaalilupauksista huolimatta: sotajoukkoja afghanistanissa vahvistettiin 2.12.09 ilmoituksen mukaan 40.000:lla heti miehen noustua valtaan ja myohemmin koko ajan lisää laajentaen sotaa Pakistanin puolelle) ulkopolitiikan mysteeriä tulee etsiä heikkoudesta: epävakaata ja aggressiivista, ”yksinäisen supervallan” humalaista horjahtelua, ei voi selittää kuin paljastamalla sen taustalla olevat riittämättömyyden ja pelon tunteet”, sanoo Todd tarkkanäköisesti kirjassaan.

Imperiumi on kuitenkin vääjäämättä murenemassa, kirjoittaa Todd. Yhdysvallat on liian heikko saavuttaakseen totaalisen maailmanherruuden. Siksi se valitsee aggressionsa kohteiksi sotilaallisesti merkityksettömiä maita Afganistanista Irakiin ja Pohjois-Koreaan. Yhdysvaltojen sotapolitiikka on ”teatraalista mikromilitarismia”, kuten Todd ironisesti huomauttaa. Näytössotien tarkoituksena on pitää yllä mielikuvaa voittamattomuudesta ja ylivoimasta.

Näin kirjoittaa Markus Jääskeläinen:

 

Pelottavaa on, että tämä rappiotaan kohti kulkeva imperiumi (despoottinen, fasismin kouriin ajautunut entinen demokratia), joka on onnistunut kaappaamaan myös Euroopan ristiretkiensä tueksi (meillekin on pantu Natoverkot vesiin, vaikka pitäisi tyytyä muikkuverkkoihin!), taistelee sotarikoksiin siviiliväestöä kohtaan syyllistyvän palkka-armeijan voimin, ilman mitään isänmaallista kutsumusta tai velvoitetta. Ainoa kutsumus on se rahaeliitin sairas ahneus, jolle ei löydy vertaa historiasta.

Michel Meacher, British Environment Minister under PM Blair (“This War on Terrorism is Bogus”) - provides reliable insight into the real reasons for the 'War on Terrorism'. He claims that the "war on terror" is flatly superficial:

“the 9/11 attacks gave the US an ideal pretext to use force to secure its global domination ... the so-called 'war on terrorism' is being used largely as bogus cover for achieving wider US strategic geopolitical objectives ... in fact, 9/11 offered an extremely convenient pretext to put the PNAC plan into action. The evidence again is quite clear that plans for military action against Afghanistan and Iraq were in hand well before 9/11.”

Minister Michael Meacher (“This War on terrorism is Bogus”) states "... 'global war on terrorism' has the hallmarks of a political myth propagated to pave the way for a wholly different agenda - the US goal of world hegemony, built around securing by force command over the oil supplies required to drive the whole project."


Super-vallan humalaista horjahtelua: ’Pakanallisten Energioiden (rahan fasismin) Troikka’ Irakissa.

Valitettavaa on, että sama pätee Obamaan, joka on avoimesti näyttänyt, että jatkaa Bushin linjalla… suurista muutoslupauksistaan huolimatta.  Ne olivat pelkkää huijausta, uskomattoman suurta ja läpinäkyvää huijausta. Ehkäpä – tai oikeastaan sana ’ehkäpä’ on turha – sillä hänhän on jopa pannut selvästi edeltäjäänsä paremmaksi, mitä ’pakanalliseen energiaan’ (=sotahulluuteen ja pankkiirimafian tukemiseen) tulee.

Professori John Kozyn America's Descent to Depravity on lukemisen arvoinen kuten myös John Pilgerin  Obama, The Son of Africa, Claims a Continent’s Crown Jewels. Ne löytyvät linkeistä kuvan alla.

 

Seppo K.J. Utria @ 24.10.2011 3:06


Verkkomedian julkaisemat blogit eivät edusta toimituksen kantaa.
Kaikki blogikirjoitukset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mielipiteitä.