ULKOMAAN UUTISET
Tänään on perjantai, 18. huhtikuuta 2014. Sivu on ladattu klo 19:20

False flag -valtioterrori ja hiljaisuuden salaliitot

Koska valtamedia harrastaa peittelemätöntä sensuuria, ne epäonnistuvat jatkuvasti tapahtumien asettamisessa niiden historialliseen kontekstiin ja ovat yleisesti ottaen sekä tahallisesti varsin kuuliaisia hämäriä ja vastuuttomia auktoriteetteja kohtaan, ne liittyvät hiljaisuuden salaliiittoon. 

Alkuperäinen teksti: James F. Tracy
Suomennos: Annu Kivinen
17.8.2012, Verkkomedia.org

 

False flag -valtioterrori ja hiljaisuuden salaliitot

Median valmius hyväksyä viralliset tiedonannot sekä Yhdysvaltainn hallituksen toimien pontevamman analysoinnin ja kyseenalaistamisen puute "kotimaisten terrorismitapausten" jälkimainingeissa syventää osaltaan Yhdysvaltain kansan jo akuutiksi edennyttä kollektiivista historian muistinmenetystä. Näin media samalla järkeistää ja selittää 21. vuosisadan poliisivaltiota ja jatkuvaa kansalaisyhteiskunnan purkamista.

Muistatte ehkä päättäväisen tutkivan journalistin Bugs Raplinin (Giancarlo Esposito) Tim Robbinsin poliittisesta muka-dokumentista Bob Roberts (1992). Kun korruptoitunut poliitiikan kauppamies Bob Roberts oli lavastanut Raplinin syylliseksi false flag -murhayritykseen, Raplin pitää terävän yksinpuhelun, jossa hän kuvaa osuvasti muun muassa katoavaa kansalaisasemaa ja Yhdysvaltain oikosulussa olevaa demokratiaa:

 "Iran-Contra oli mahdollinen, koska Watergate-skandaalilla ei ollut mitään tuntuvia seurauksia. Ja Watergate oli mahdollinen, koska Sikojenlahden selkkauksesta ei seurannut mitään. Molemmissa tapauksissa kyseessä olivat samat toimijat – Sikojenlahden sotilaat, putkimiehet jotka jäivät kiinni Watergatessa, aseidenviejät Iran-Contra-skandaalissa – samat ihmiset näiden takana, samat naamat.

Ei tarvitse olla järjen jättiläinen ymmärtääkseen, mikä on yhteys näiden välillä: salainen hallitus, joka ei vastaa tekemisistään kenellekään. Mitä lähemmäs pääsemme totuutta, sitä varmemmin kongressi kääntää katseensa toisaalle. 'Tästä ei voi keskustella avoimessa istunnossa', he sanovat. 'Kansallisista turvallisuussyistä.' Totuus nukkuu heidän sylissään, ja he päättävät olla herättämättä sitä. Hiljaisuuden salaliitto."

Nyt, kaksikymmentä vuotta myöhemmin, voidaan Raplinin salaisen varjohallituksen saavutuslistaan perustellusti lisätä monia tapahtumia, kuten esimerkiksi World Trade Centerin pommit vuonna 1993, Oklahoman pommi-isku 1995, 9/11-terrori-isku, Irakin olemattomat joukkotuhoaseet, jotka johtivat Irakin miehitykseen, ja Lontoon metropommit vuonna 2005.

Nämä kaikki tapahtumat ovat omalta osaltaan auttaneet virallisen oikeutuksen saamisessa imperialistisiin sotiin Yhdysvaltain ulkopuolella ja koko ajan laajenevaan poliisiyhteiskuntaan Yhdysvaltain sisällä.

Koska näiltä pommi-iskuilta ja terroriteoilta puuttuu täysin se järkevä viitekehys, joissa niitä voisi kokonaisuutena ymmärtää, ei suuri yleisö kykene tunnistamaan suuntaa, johon yhteiskuntaa niiden avulla ajetaan. Viimeisimpiin tapahtumiin samalla rintamalla kuuluvat sotilastyyppiset ampumatapaukset Coloradossa ja Wisconsinissa. Näissä molemmissa viranomaiset esittävät kantanaan, että tekijät olisivat olleet yksin toimineita, mieleltään häiriintyneitä ampujia.

 

Operaatio Gladio Amerikassa?

Coloradon ja Wisconsinin iskujen mahdollinen kulissi ja edelläkävijä on usein unohdettu operaatio Gladio; kampanja, jossa Yhdysvaltain ja brittien tiedustelupalvelujen tukemat puolisotilaalliset ryhmät toimeenpanivat nimettöminä ampumavälikohtauksia ja siiviilikohteiden pommituksia eri puolilla Eurooppaa.

1960-luvun lopulta 80-luvun alkuun tällaisia iskuja tapahtui satoja.

Iskuja tekivät oikeistolaisten ja fasististen sabotöörien salaiset armeijat ("stay-behind armies"), joiden yleisenä tehtävänä oli terrorisoida väestöä, toteuttaa "jännityksen strategiaa", ja tällä tavoin ylläpitää poliittista vallitsevaa tilaa. [1] Kun yleistilanne yhteiskunnassa oli epävarma, järkyttyneet kansalaiset vaativat järeämpiä turvallisuustoimia ja olivat valmiita luopumaan kansalaisvapauksistaan.

Tällainen menettely mahdollisti myös, että poliittisia vastustajia – operaatio Gladion aikaan vastustajia olivat sosialistiset ja kommunistiset ryhmittymät – voitiin syyllistää iskuista ja tällä tavoin demonisoida kansan mielessä. 

Yhdysvalloissa 60-luvulla tapahtuneet, yhä selvittämättä olevat poliittiset salamurhat osoittavat, etteivät tällaiset toimintatavat rajoittuneet pelkästään Yhdysvaltain ulkopuolelle. Ne eivät myöskään olleet pelkästään tiedustelupalvelujen toimialaa.

1960-luvun alussa Yhdysvaltain puolustusministeriön esikuntapäälliköt ehdottivat toimeenpantavaksi, operaatio Gladiota mukaillen, operaatio Northwoodin, jossa terrori-iskuja suunniteltiin kohdistettaviksi siviileihin Yhdysvaltain kaupungeissa. Iskuista olisi syytetty kuubalaisia, ja näin olisi saatu oikeutus sotaan Kuubaa vastaan. [2] Kennedyn hallinto hylkäsi ehdotuksen.

Siinä missä operaatio Northwoods todistaa hallituksen kyvyn synnyttää ja ehdottaa moisia suunnitelmia, Gladio puolestaan näyttää toteen, että samankaltaisia suunnitelmia myös toteutettiin länsimaalaista väestöä vastaan monissa paikoissa, vuosien ajan. 

Voisimme unohtaa Northwoodsin ja Gladion tässä yhteydessä, elleivät monet aikaisimmista silminnäkijätodistuksista Coloradon ja Wisconsinin ampumatapauksissa kertoisi kahdesta tai useammasta ampujasta kummassakin. Nämä todistajalausunnot ovat ristiriidassa hallituksen virallisen selostuksen kanssa ja ne on aktiivisesti pidetty poissa julkisuudesta. [3]

Kuten viestinnän historioitsija Christopher Simpson huomauttaa:

"Taktiikka, joka alun alkaen loi operaatio Gladion salaiset armeijat, on yhä olemassa ja jatkuvassa käytössä. Siitä on tullut normaali toimintatapa." [4]

Tällaiset mahdolliset selitykset näyttävät kuitenkin vierailta amerikkalaiselle yleisölle, jolle systemaattisesti syötetään väärää tietoa. Ja erityisesti kriisitilanteissa kansan annetaan ymmärtää, että hämärät toimintatavat eivät koske heitä. Kansa odottaa poliittisten päättäjien ja asiantuntijoiden palauttavan huolellisesti rakennetun pysähtyneen  "todellisuudentilan", jota media tuputtaa kansan psyykeen. 

Tässä toisessa todellisuudessa operaatio Gladio on tehokkaasti unohdettu. Internet-haulla löytyy englanninkielisiä osumia vain muutama kymmen, ja nekin pääasiassa brittilehdistöstä. Yhdysvaltain lehdistö on julkaissut Gladiosta ainoastaan neljä artikkelia. Yhtä BBC:n dokumenttia lukuunottamatta [5] Gladiota ei ole mainittu tv-uutisissa tai -dokumenteissa.

Melkein kaikki Gladiota käsittelevät artikkelit on julkaistu 1990-luvulla, jolloin Italian pääministeri Giulio Andreotti myönsi julkisesti Italian olleen mukana operaatiossa. New York Times vähätteli Yhdysvaltain osallisuutta, nimeten Gladion harhaanjohtavasti "italialaisten luomukseksi".

Juttu oli haudattu sivulle A16. [6]. Tosiasiassa CIA:n entinen johtaja William Colby paljasti muistelmissaan, että salaiset puolisotilaalliset joukot olivat merkittävä CIA:n toimintamalli toisen maailmansodan jälkeisessä tilanteessa. Joukot koostuivat pienimmästä mahdollisesta ryhmästä kaikkein luotetuimpia henkilöitä Washingtonissa ja NATO:ssa. [7] 

 

Uskottava kertomus / Johtopäätökset

Operaatio Gladio onnistuttiin pitämään piilossa vuosien ajan. Tämä osoittaa, kuinka varjoverkostot voivat toteuttaa ihmisjoukkoihin kohdistuvia julmuuksia joutumatta millään tavalla vastuuseen. Useimmat iskut Gladion ajalta ovat jääneet viranomaisilta selvittämättä.

Yhdysvalloissa näyttää kuitenkin olevan niin, että jonkinlainen uskottava kertomus täytyy tarjota yleiseen kulutukseen. Vain muutama tunti Wisconsinin iskun jälkeen esimerkiksi asevalvontavirasto ATF:n (Bureau of Alcohol, Tobacco, and Firearms) ja FBI:n viranomaiset pyyhälsivät paikalle ja ottivat tapauksen omiin käsiinsä Oak Creekin viranomaisilta määrittelemällä sen "kotimaiseksi terrorismiksi". [8]

Ei mennyt kahtakymmentä tuntia, kun liittovaltion hallituksen tosiasiallinen propaganda- ja tiedonkeräysosasto SPLC (Southern Poverty Law Center) oli jo kehitellyt tarinan, jonka uutismedia vastaanotti kyselemättä. [9]

Elokuun 6. Democracy Now haastattteli SPLC:n puhemiestä Mark Potokia ja Milwaukee Journal Sentinel'in toimittajaa Don Walkeria. Potok selitteli epätavallisen tarkasti, kuinka epäilty oli ollut yhteydessä "ryhmiin, jotka kannattavat valkoisten ylivaltaa" ja "natsi-skinibändeihin" ja kuinka SPLC oli seurannut näiden ryhmien toimintaa jo vuodesta 2000. Potokin puheenvuorot dominoivat haastattelua.

Potok vältti tarkoin kertomasta epäillyn kokemuksista armeijan psykologisissa operaatioissa. Walker sitä vastoin huomautti varovasti, että epäillyn "työ Yhdysvaltain armeijan psykologisissa operaatioissa on vielä meille kaikille arvoitus... puhuimme psykiatrin kanssa, joka kertoi, että ylennyksen saamista psykologisten  operaatioiden osastolle voi verrata siihen, että nousisi aulakerroksesta 20. kerrokseen."[10]

Kuten Coloradon ampumatapauksen kertomuksessa sekopäisestä ampujasta, joka kuitenkin osasi taitavasti virittää harvinaisista räjähteistä pommiansan asunnolleen, myös Wisconsinin ampujasta levitetyt vetävät sensaationhakuiset tarinat kääntävät huomion pois silminnäkijöiden todistuksista. Kun nämä tarinat on saatu levitettyä median kautta riittävän laajalle ns. asiantuntijoiden avustuksella, niitä on vaikea enää kiistää tai syrjäyttää.

 

Muistatko Oklahoman?

Samanlainen tapahtumasarja nähtiin Oklahoman pommi-iskun jälkeen kun ATF, FBI ja SPLC yhdessä rakensivat raamit tarinalle Timothy McVeigh'stä, yksinäisestä pommimiehestä. Tämäkin tarina poikkeaa paikallisten viranomaisten alkuperäisistä havainnoista, ensimmäisistä uutisista jotka raportoivat räjähtämättömistä panoksista ja McVeigh'n salaperäisestä apurista, sekä viimein myös pommi-iskua tutkimaan asetetun komitean loppuraportin johtopäätöksistä. [11]

Poikkeamista huolimatta tarina auttoi säilyttämään poliittisen tilanteen ennallaan ja samalla varmistamaan Clintonin hallinnon toisen kauden. Tähän päivään asti useimmat amerikkalaiset uskovat, että Timothy McVeigh oli yksin vastuussa Oklahoman pommi-iskusta, vaikka vastakkaisia todisteita on runsaasti.

Aikaansa nähden Raplinin ennustus oli varsin täsmällinen kuvaus Amerikan kaikkialle ulottautuvasta sosiopoliittisesta painajaisesta. Vaaleilla valitut virkamiehet hylkäävät valvontavastuunsa henkilökohtaisen hyödyn takia ja pitkittävät tällä tavoin "hiljaisuuden salaliittoa". Mutta viimeisten kahden vuosikymmenen aikana yhä nopeutuvassa tahdissa tapahtuneet "terrori-iskut" viittaavat siihen, että varjoverkostot ovat kasvaneet yhä röyhkeämmiksi ja voimakkaammiksi.

Samalla jokainen isku on heikentänyt kansalaisyhteiskuntaa ja kansalaisoikeuksia. 

Koska sekä valtamedia että "vaihtoehtoinen" uutismedia harrastavat peittelemätöntä sensuuria, ne epäonnistuvat jatkuvasti tapahtumien asettamisessa niiden historialliseen kontekstiin ja ovat yleisesti ottaen ja tahallisesti varsin kuuliaisia hämäriä ja vastuuttomia auktoriteetteja kohtaan. Ne itse asiassa liittyvät hiljaisuuden salaliiittoon ja houkuttelevat kansaa kyseenalaiseen todellisuuteen, josta ei ole helppo vapautua. 

 

Lähteet:

[1] Daniele Ganser, NATO’s Secret Armies: Operation Gladio and Terrorism in Western Europe, New York: Routledge, 2005; Richard Cottrell, Gladio: NATO's Dagger at the Heart of Europe, Progressive Press, 2012.

Suomeksi: Daniele Ganser. Naton salaiset armeijat, Like-kustannus

[2] James Bamford, Body of Secrets: Anatomy of the Ultra-Secret National Security Agency, New York: Anchor Books, 2002, 83. For a recent applications see Michel Chossudovsky, "Syria: Killing Innocent Civilians as Part of a US Covert Op. Mobilizing Support for a R2P War," GlobalResearch.ca, May 30, 2012, 

Entire Operation Northwoods document available at 

[3] Overall sufficient scrutiny of the Colorado and Wisconsin shootings is entirely lacking save a handful of alternative news media. See Alex Thomas, "Wisconsin Sikh Shooting False Flag: Multiple Shooters, Army Psy-Ops, The FBI, Operation Gladio, and the SPLC,"  Intellhub.com, August 6, 2012, 

Jon Rappoport, "Shooting in Sikh Temple: Who Benefits Big Time?" August 5, 2012, 

[4]NATO’s Secret Armies, Andres Pichler, director, 2009. Simpson interview at 46:23,

[5] NATO’s Secret Armies.

[6] Clyde Haberman, “Evolution in Europe: Italy Discloses Its Web of Cold War Guerrillas,” New York Times, November 16, 1990, A16.

[7] Stephen Lendman, “NATO’s Secret Armies” [A Review of Daniele Ganser, NATO’s Secret Armies: Operation Gladio and Terrorism in Western Europe, op cit.] September 15, 2010, 

[8] Steven Yaccino, Michael Schwirtz, and Marc Santora, “Gunman Kills 6 at a Sikh Temple Near Milwaukee,” New York Times, August 6, 2012, A1.

[9] For example, Erica Goode and Serge F. Kovaleski, "Wisconsin Killer Was Fueled by Hate-Driven Music,"New York Times, August 7, 2012,

Madison Gray, "Sikh Temple Shooter Identified, Had Ties to White Supremacist Movement," Time News Feed, August 6, 2012,

Dinesh Ramde and Todd Richmond, SPLC: 'Frustrated neo-Nazi Opened Fire on Sikh Temple," Associated Press, August 6, 2012,

[10] Amy Goodman, “Neo-Nazi Rampage: Army Psy-Ops Vet, White Power Musician ID’d as Gunman in Sikh Temple Shooting,” Democracy Now, August 7, 2012,

[11] Charles Key, The Final Report on the Bombing of the Alfred P. Murrah Federal Building, Oklahoma Bombing Investigation Committee, 2001. 

Alkuperäinen artikkeli:
False Flag Terror and Conspiracies of Silence
by Prof. James F. Tracy
Toimitus @ 17.8.2012 21:21