ULKOMAAN UUTISET
Tänään on lauantai, 19. huhtikuuta 2014. Sivu on ladattu klo 17:39

Lännen sotaretket ja asevarustelu: todelliset syyt ja seuraukset - PNAC

Lännen sotaretket ja niiden syyt ovat konfliktintutkijoiden tiedossa. Mutta jos luo mielipiteensä vain läntisen valtamedian välityksellä, totuus on kaukana todellisuudesta. Riikka Söyring vetää yhteen suurvaltapolitiikaa ja hahmottaa uskottavia vastauksia vallitsevan tilanteen syihin ja seurauksiin. 

Toimittaja: Riikka Söyring
30.7.2012, Verkkomedia.org

 

Lännen sotaretket ja asevarustelu: todelliset syyt ja seuraukset –PNAC

Helmikuussa 2007 Yhdysvaltain presidenttien entinen neuvonantaja Zbigniew Brzezinski todisti SFRC:n, senaatin ulkoasiain komitean edessä.

Brzezinski lausui: "Herra puheenjohtaja: tämä kuuleminen tulee Yhdysvaltain halusta Irakissa käymän sodan kriittisessä käännekohdassa... On aika Valkoisen talon ymmärtää kaksi keskeistä realiteettia: Irakin sota on historiallinen, strateginen ja moraalinen onnettomuus.

Se aloitettiin vääriin olettamuksiin perustuen, se kaivaa maata Yhdysvaltain globaalin legitimiteetin alta. Sen siviilivahingot sekä väärinkäytökset tahraavat Amerikan moraalisen vakuuttavuuden.

Sitä ajavat manikealaiset impulssit sekä imperialistinen röyhkeys, ja se lisää alueellista epätasapainoa... Jos Yhdysvallat jatkaa tällä alaspäin vievällä tiellä, pitkitetyssä sodassa Irakin kanssa, seurauksena on  todennäköisesti päätäpahkainen konflikti Iranin ja suurimman osan islamistista maailmaa kanssa... uskottava sotilaallinen tekosyy yhteentörmäykseen Iranin kanssa saadaan... provokaatiosta Irakissa tai Yhdysvalloissa tehtävästä terroristi-iskusta, josta syytetään Irania... se kulminoituu Yhdysvaltain tekemään ´puolustukselliseen´ sotilasoperaatioon Irania vastaan, joka syöksee yksinäisen Amerikan laajenevaan ja syvempään sotaan Irakin, Iranin, Afganistanin ja Pakistanin kanssa..."

Ymmärtääkseen Lähi-Idän tapahtumia on parasta tarkastella pitkällä aikajanalla alueen valtioita ja niiden vastapuolia, pääasiassa Yhdysvaltoja, Venäjää ja Kiinaa.

 

PNAC – Amerikan uuden vuosisadan projekti

Monikaan suuresta yleisöstä ei – edes Yhdysvalloissa – tiedä, että vuonna 2003, kun presidentti Bushin hallinto alkoi lobbauksen Irakia vastaan käytävän sodan puolesta, kyse oli palapelin osasesta.

Jo vuonna 1997 oli perustettu PNAC, "Amerikan uuden vuosidan projekti" (Project for New American Century) muutamien korkea-arvoisten hallinnon jäsenten toimesta. Ryhmään kuuluivat mm. silloinen varapresidentti Dick Cheney sekä puolustusministeri Donald Rumsfeld. Molemmilla herroilla oli myös taloudellisia intressejä sotien sytyttämiseen, koska he olivat hyötymässä paitsi ase- ja lääkemyynnistä, myös valtion alihankkijoina sotien jälkeisistä jälleenrakennusurakoista.

Projektin tarkoitus oli – ja on – vahvistaa ja lisätä Yhdysvaltain läsnäoloa Lähi-Idässä. jonka energiavarantojen turvin Yhdysvallat voisi levittää hegemoniansa – yksinvallan – globaaliksi.

 

PNAC -"filosofian" mukaan Yhdysvallat on oleva maailman ainoa supervalta, ja maailma yksinapainen.

 

Suomessa tämä kehitys on ainakin joidenkin tahojen tiedossa. Puolustusvoimien Ruotuväki-lehti kirjoitti toimittaja Ronni Läpisen kynällä 28.5 2012 Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) Matti Apusen puheesta, jonka hän piti Suomen Atlantti-Seuran kevätkokouksessa aiheesta "Uusi järjestys: USA, Nato ja Eurooppa uudessa järjestyksessä".

Tilaisuudessa Apunen kertoi muun muassa maailman muuttuvan G20-maista GZero-maailmaksi (G0-maailma), jossa ei enää ole Naton tai YK:n kaltaisia organisaatioita, joiden avulla kansainvälisiä suhteita säädellään.

Uusi maailma koostuu blokeista, vaikutuspiireistä ja merkantilistisista verkostoista.

Euroopan roolin Apunen näki elämäntavan elämyspuistona, jossa eurooppalaiset kylpevät menneen ajan loistossa. Apusen tulevaisuusvisiossa maailmaa tosin ei hallitse Yhdysvallat vaan monikansalliset korporaatiot.

Kansallisvaltiot ovat merkityksettömiä.

Tällä hetkellä PNAC:iin kuuluu mm. Michael Ledeen American Enterprise -instituutista sekä entinen puolustusasiain komitean puheenjohtaja Richard Perle. Molemmat lobbaavat ´totaalisen sodan´ puolesta. Totaalinen sota tarkoittaa monella rintamalla ympäri maailmaa, Yhdysvaltain etujen puolesta käytävää sotaa, jossa voitaisiin käyttää myös ydinaseita. Välineenä Yhdysvaltain etujen edistämisessä toimii muun muassa NATO.

Tällä hetkellä PNAC:in vaikutus Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan näkyy RAD-konseptina (Rebuilding America´s Defences), joka määrittelee ne maat, joihin Yhdysvaltain on "pakko hyökätä" kotimaan kamaran puolustamiseksi. Listalla ovat Irakin lisäksi esimerkiksi Iran ja Pohjois-Korea – sekä kaikki muut maat, jotka jollain lailla uhkaavat "Yhdysvaltain globaalia ylivaltaa".

 

Euroopan asema

Eurooppa on sisällytetty Naton ja Yhdysvaltain puolustussuunnitelmiin maailmanlaajuisen ohjussysteemin osana. Täytyy ymmärtää, että kaiken EU-hallitusten kokoonpanosta riippumattoman politiikan takana ovat voimakkaat taloudellisen ja sotilaallisen hyödyn motiivit.

Euroopan Unioni on siis elin, joka tukee sekä angloamerikkalaisia ja ranskalais-saksalaisia intressejä, ja joiden edistämisestä pitää huolen komissio, jonka jäsenillä on vankat kytkökset trilateraalikomissioon ja CFR:ään (Council on Foreign Relations, "ulkoasiainsuhdeneuvosto").

Yhdysvalloissa Eurooppa nähdään Yhdysvaltain sotilastukikohtana, sillanpääasemana ja reservinä, ja sitä ohjaillaan NATO:n kautta. Euroopan vaaleilla valitsemattoman "presidentti"  Herman Van Rompuyn silmissä tällainen kehitys on suotavaa. Rompuy ehättikin vuonna 2010 Naton Lissabonin huippukokouksen jälkeen lausumaan "Kahden organisaatiomme kyvyt muovata tulevaisuuden turvallisuusympäristöämme olisivat valtaisat, jos työskentelisimme yhdessä. On aika kaataa esteet väliltämme".

Tätä taustaa vasten nähtynä Naton hyökkäys Jugoslaviaan vuonna 1999 saa uuden lähtökulman tarkasteluun. Bulgaria siinä kuin muut entiset itäblokin ja Balkanin maat ovat saaneet alueilleen laajan ryppään amerikkalaisia sotilastukikohtia.

 

Tavoitteena koko maailma

NATO:n oman ilmoituksen mukaan tavoitteena on koko maailma: "Euroatlanttisen yhteistyön edistäminen varmistetaan parhaiten koko maailman kattavien, eri maiden kanssa solmittavien kumppanuussuhteiden verkostolla."

PNAC sanoo sen toisin: Yhdysvaltain on keskitettävä jatkuvan sotilaallisen läsnäolon painopistettä Lähi-idän lisäksi Tyynelle valtamerelle sekä Euraasiaan samalla kun pohjois- ja keski-Euroopan tukikohdat säilytetään.

PNAC haluaa laajentaa Yhdysvaltain kontrollin myös internetiin ja avaruuteen.

Lopputulemana PNAC:n ideoista on maailmanpoliisina (global constabulary) toimiva, YK:n syrjäyttänyt Yhdysvallat, jolla on teknologisesti edistynyt, laajoja sotia ympäri maailmaa käyvä robottiarmeija. Toisin sanoen kehitys, jonka parhaillaan näemme Yhdysvaltain suhtautumisessa YK:n turvallisuuneuvostoon, Lähi-idässä ja globaalisti.

Yhdysvalloille on myös eduksi horjuttaa euroa esimerkiksi luottoluokittajien kautta.

Suomessakin jatkuvasti voimistettu "ryssäfobia" on siis mahdollisesti väärin kohdennettu pelon aihe.

 

Venäjä, Kiina ja Intia – "voima ja vastavoima"

Venäjä ja Kiina ovat ilmaisseet vastustuksensa tällaiselle kehitykselle, muun muassa käyttämällä veto-oikeuttaan YK:n turvallisuusneuvostossa ja estämällä – toistaiseksi – hyökkäyksen Syyriaan. Syyria on portti Iraniin. Molemmat maat ovat Venäjän liittolaisia Lähi-Idässä.

Venäjän ja Kiinan toimintaa voidaan tarkastella siis puhtaasti itsesäilytysvaiston sanelemanakin ratkaisuna. Kyse on kuitenkin myös suurvaltojen välillä käytävästä kamppailusta, jossa Syyria ja Iran ovat joutuneet pelinappuloiksi.

Sama kohtalo on niillä Tyynen valtameren mailla, joiden tuntumassa Yhdysvallat ja Kiina vetävät rajalinjojaan: "Tämän yli ei ole tulemista."

Yhdysvallat on saartanut molempia maita, Venäjää ja Kiinaa – EU:n suosiollisella tuella – jo kymmeniä vuosia sotilastukikohdin ja ohjuskilvin. Yhdysvalloilla on yli 700 sotilastukikohtaa ympäri maailmaa, kun taas Iranilla ei ole ainoatakaan maansa rajojen ulkopuolella.

 

Silmäys karttaan kertoo, kuka uhkaa ja ketä:

 

Intia on vedetty mukaan selkkauksiin sen geopoliittisen aseman takia. Sillä on yhteistä maarajaa Kiinan, Pakistanin ja Myanmarin kanssa, mutta Intia on myös ydinasevalta. Amerikkalaisten kannalta ei ole yhdentekevää, mihin suuntaan Intia kallistuu. Myöskään Intian ja Pakistanin lähentyminen ei ole toivottu asia amerikkalaisleirissä.

 

Käytetyt keinot

Alueellista epätasapainoa on kasvatettu Lähi-idässä ja Afrikassa lietsomalla uskonnollisia ja etnisiä ristiriitoja, sekä käyttämällä lännen tukemia, "vapaustusarmeijan" tai "kapinallisten" nimellä kulkevia palkkasotilaita vallansiirtoihin lännelle myötämielisille tahoille.

Monissa tapauksissa "oppositio" on taho, joka on läntisten korporaatioiden palkkalistoilla.

Arabikevään vallankumouksen jälkeen valtaan nousseita tahoja – kuten Tunisian presidenttiä Moncef Marcoukia – jonka rahoitus tulee amerikkalaiselta "riippumattomalta" säätiöltä National Endowment for Democracy (NED) sekä sijoittajamiljardööri George Sorosin rahoittamalta FIDH:ilta – on hyödynnetty painostusmielessä: Marcouki "veti tukensa" Syyrian hallitukselta – kun käskettiin.

Taloussodankäynnin keinot ovat moninaiset. Erilaiset talouspakotteet, kauppasaarto, tullit ja muut maksut – sekä tietenkin sota, jonka jälkeen paikallinen keskuspankki vaihtaa omistajaa, kuten Irakissa ja Libyassa, ja siirtyy läntiseen velkavetoiseen järjestelmään,

jossa valtiot lainaavat rahansa korollisena yksityisesti omistetuilta liikepankeilta sen sijaan että laskisivat rahan liikkeelle itse oman keskuspankkinsa kautta. Se on paras tapa köyhdyttää valtio kuin valtio alta aikayksikön.

Mediaa voidaan hyödyntää joka rintamalla. Puolueettoman journalismin kuva katoaa nopeasti, kun katsoo mediayhtiöiden omistuksia: kuka taustalla on.

Journalisti Tony Cartalucci kuvaa artikkelissa ´BBC covers up war crimes´ kuinka pitkälle uutisten tehtailussa saatetaan mennä. Cartalucci selvittää, kuinka brittiläinen BBC on tehtaillut useaan eri otteeseen kokonaisia "dokumentaareja" BBC:n korporaatio-rahoittajien puolesta ja esittänyt ne objektiivisena journalismina.

 

Sotilas Prysner puhuu

Parhaan, vaikuttavimman – itkettävimmän – ja oivaltavimman näkemäni yhteenvedon sodan syistä, käytetyistä keinoista ja moraalista on tehnyt Irakin sodan veteraani Mike Prysner, joka puhui vuoden 2008 Irakin sodassa tehtyjä sotarikoksia käsitelleessä Winter Soldier -kuulemistilaisuudessa.

Prysner sanoi:

"... Meille sanottiin, että taistelemme terroristeja vastaan mutta oikea terroristi olin minä, oikeata terrorismia oli miehitys. Rasismi on armeijassa työkalu, jolla oikeutetaan muiden maiden tuhoaminen ja miehitys. Sillä oikeutetaan tappaminen, alistaminen ja kidutus. Rasismi on hallitusten elintärkeä työkalu, tärkeämpi kuin kiväärit, tankit... aseet ovat harmittomia, jos ei ole ihmisiä, jotka haluavat niitä käyttää...

... Niiden, jotka meidät lähettävät sotaan, ei tarvitse painaa liipaisinta... heidän ei tarvitse käydä sotaa. He tarvitsevat suuren yleisön, joka on halukas lähettämään sotilaita tuleen ja he tarvitsevat sotilaita, jotka ovat halukkaita tappamaan tai tulemaan tapetuiksi esittämättä kysymyksiä.... ja hallitseva luokka: he hyötyvät ihmisten kärsimyksestä; he eivät välitä kuin varallisuuden kahmimisesta, maailman talouden kontrolloimisesta; he ymmärtävät, että heidän valtansa riippuu siitä, kuinka he onnistuvat vakuuttamaan meidät siitä, että sota, sorto ja riisto on tarpeellista, meidän etumme.

He ymmärtävät, että heidän varallisuutensa riippuu heidän kyvystään vakuuttaa työtätekevät luokat siitä, että toisen maan markkinoiden kontrolloimisen takia kannattaa kuolla sodassa. Ja meidän vakuuttamisemme tappamaan ja kuolemaan perustuu heidän kykyynsä uskotella meille, että olemme jotenkin parempia kuin muut ihmiset.

Sotilaat... eivät millään lailla hyödy tästä (Irakin) miehityksestä. Suurin osa väestöä ei hyödy millään lailla tästä miehityksestä... Tämän maan, Yhdysvaltain, köyhät ja työtätekevät lähetetään tappamaan köyhiä ja työtätekeviä toiseen maahan, jotta rikkaat rikastuisivat... ilman rasismia sotilaat ymmärtäisivät, että heillä on enemmän yhteistä Irakin köyhien ja työtätekevien kanssa kuin heillä on yhteistä niiden miljonäärien kanssa, jotka lähettävät meidät sotaan....

Vihollinen ei ole vieraan maan ihmiset joita emme tunne. Vihollinen on järjestelmä, joka käy sotaa kun se on tuottoisaa. Vihollinen on toimitusjohtaja, joka irtisanoo meidät kun se on tuottoisaa; se on vakuutusyhtiöt, jotka kieltävät meiltä terveydenhuollon voittonsa takia; vihollinen on pankit, jotka ulosmittaavat kotimme saadakseen voittoa.

Vihollisemme eivät ole 5000 mailin päässä vieraassa maassa, he ovat täällä kotona. Jos järjestäydymme, taistelemme yhdessä veljiemme ja sisariemme kanssa, voimme lopettaa tämän sodan, voimme pysäyttää tämän hallituksen. Voimme luoda paremman ja oikeudenmukaisemman maailman."

 

Lue myös: Mitä polkua Persiaan?

sekä: Maailma suursodan kynnyksellä (osa 1)

 

Toimittajan kommentti:

Minulta on mennyt noin puolisen vuotta tämän artikkelin kirjoittamiseen. Lähdeviitteinä esitetyt linkit on valittu, koska niiden sisältämissä lähdeviitelinkeissä on käytetty paljolti samaa materiaalia, jota itse olen käynyt läpi: linkkilista lyheni näin menetellen kaksi kolmannesta.

 

Pääasialliset lähteet:

Al Jazeera: Map: US Miilitary bases surrounding Iran

SFRC: Brzezinski -testimony 

The Battle of Damascus has begun – Thierry Meyssan 

The BBC covers up war crimes – Tony Cartalucci 

"Rebuilding America´s Defences" – Bette Stockbauer 

North Atlantic Treaty Organization Lisbon Summit Declaration 

Strategic Concept For the Defence and Security of The Members of the North Atlantic Treaty Organisation 

SYRIA: CIA-MI6 Intel Ops and Sabotage – Felicity Arbuthnot 

Conor Friedersdorf – Promises about another American century are pretty lies 

Targeting Syria and Iran, Nobel Peace Laureate Barack Obama goes to War... – Stephen Lendman 

BREAKING: Foreign Troops on the Ground Inside Syria in Violation of International Law

Syria: Proxy Battleground For Western Conflict With Russia- Yang Liming 

Washington Reaps the Rewards of Its "Arab Spring" Destabilization Campaign

US-Funded Tunisian President Prepares to Withdraw Recognition of Syrian Government – Tony Cartalucci 

World War and the Russia-China Veto: Towards a Break Point at the UN Security Council?- Carla Stea 

UNDERSTANDING THE SYRIAN CRISIS: Selection of Key Articles and News Reports- William Bowles 

Syria Assassination Plot: 1957 Intel. Documents Reveal How Eisenhower and Macmillan Conspired against Syria – Ben Fenton 

New Military Coalitions directed against Syria and Iran: Leading U.S. Officials Flock To Bulgaria Amid Mideast War Threats – Global Research News 

The Globalization of War: The "Military Roadmap" to World War III

ONLINE INTERACTIVE READER – Michel Chossudovsky, Finian Cunningham 

SYRIA: Arab League Observer Mission Refutes Mainstream Media Narrative – Ronda Hauben 

SYRIA. TEXT OF LEAKED ARAB LEAGUE MISSION REPORT Report Reveals Media Lies Regarding Syria

- Commentary by Michel Chossudovsky 

Independent: Syrians flee their homes amid fears of ethnic cleansing 

 

 

Riikka Söyring @ 30.7.2012 16:17