ULKOMAAN UUTISET
Tänään on keskiviikko, 23. huhtikuuta 2014. Sivu on ladattu klo 18:09

Maailma suursodan kynnyksellä - 'valmistautuminen lähestyy loppuaan' (osa 1/4)

Israelin presidentti sanoi haastattelussa, että Israelin ja Iranin välillä vallitsee jo sotatila. Israel ja NATO ovat hyökkäämässä Syyriaan ilman YK:n turvallisuusneuvoston mandaattia. Sotatoimien kohteena on myös Libanon. Jännitteet ovat räjähtämässä ja suursota on porteilla. Artikkelisarjan 1. osa.

Toimittaja: Janus Putkonen
25.7.2012, Verkkomedia.org
janus.putkonen@verkkomedia.org 

Artikkelin kirjoittaja on Verkkomedian päätoimittaja. Verkkomedian Lähi-itää käsittelevästä tietokannasta poimittuja viitelinkkejä artikkelin alleviivatuissa kohdissa. Koko sotauutisten arkiston voit selailla täällä.

 

Maailma suursodan kynnyksellä – esipuhe

Myrskypilvet ovat kerääntyneet Lähi-idän ja Keski-Aasian ylle. Salaman lailla iskevät läntisen armeijan taistelukoneet ja ohjukset ovat valmiina hyökkäämään strategisiin kohteisiin Iranissa, Syyriassa ja Libanonissa. Toisistaan erillisinä nämä länsimediassa käsitellyt rintamat ovat todellisuudessa yhtä ja suurta sotaretkeä. Laivastot on ajettu asemiin ja miljoonat palkkasotilaat odottavat enää viimeistä hyökkäyskäskyä.

Sunnimuslimien asuttamat lännen liittolaismaat on aseistettu sotaan shiiamuslimeja vastaan ja sunniterroristit operoivat parhaillaan lännen siipien suojassa kohteena olevissa Lähi-idän maissa. Syyrian on luhistuttava, jotta hyökkäys Iraniin voisi alkaa. Liittolaismaa Libanonin on vastaanotettava omalta osaltaan koko Israelin armeijan raivo. Palestiinalaisten kolmas intifada on sekin vain askeleen päässä.

Vuosikymmeniä jatkunut sotavalmistelu on lähestymässä loppuaan ja maailma valmistautuu vastaanottamaan aikamme suurimman suursodan, jolla on arvaamattomia seurauksia meidän jokaisen elämään. Uskonsotien syttyminen ja energiatoimitusten katkeaminen uhkaa maailmaa sellaisena kuin olemme sen oppineet tuntemaan. Itä ja länsi ovat eriytyneet toisiaan vastustaviin leireihin ja kansainvälinen diplomatia on ajautumassa umpikujaan.

Israel on valmistaututunut iskemään monen rintaman sodalla. USA on ilmoittanut olevansa valmis kohtaamaan Iranin armeijan, ja NATO on ajanut sotavoimansa täyteen valmiuteen koko alueella. Olemme suursodan kynnyksellä, josta seuraavan askeleen jälkeen paluuta vanhaan kansainväliseen maailmanjärjestykseen ei enää ole.

Eurooppa ja Yhdysvallat ovat tarkoin laskelmoidussa konkurssissa. Sotavoimien ylläpito ja velkakuplan puhkeaminen ovat sorruttamassa ilman tarvittavaa suursotaa länsimahdit niiden sisältä käsin. Velka on ajanut lännen tyhjiin, ja korjatakseen tilanteen, hankkiakseen tavoittelemansa NWO-maailmanherruuden, edessä on ihmiskunnan historian suurin ryöstöretki lännen asein. Alkaako tämä uhkarohkea koitos huomenna, ensi viikolla, ensi kuussa tai vasta ensi marraskuussa – kyse ei ole kuitenkaan enää siitä, "jos", vaan siitä, "milloin".

Sota seurauksineen tuleekin ulottumaan vuosien mittaan kaikkialle, ja tässä vaiheessa jokaisen tulisi pysähtyä ymmärtämään, että länsivaltoja halllitsevan talouseliitin masinoima suuri sotaretki Lähi-idän luonnonrikkauksien valtaamiseksi on siirtymässä ratkaisevaan toteutusvaiheeseen. Se tulee lopulta vaikuttamaan perusteellisesti meidän jokaisen elämään. Aseet ja niiden vaikutukset, joita nykyajan suursodissa käytetään, eivät rajaudu "sinne jonnekin", vaan ne ulottuvat elämän kaikille osa-alueille ja kaikkialle.

Tarkoitus ei ole pelotella lukijoita, vaan valmistaa hyväksymään sodan mahdollisesti syttyessä niitä muutoksia ja haasteita, joita olemme kohtaamassa. Tarkoitus on välttää suurten yllätysten luomaa paniikkia ja valottaa tapahtumien taustoja sekä antaa selityksiä siihen, miten tilanteeseen on ajauduttu. Tarkoitukseni on auttaa Verkkomedian lukijoita selviämään kaikkein pahimmasta.

Tämä artikkelisarja alkaa maailmantilanteesta ennen suursotaa, jonka käynnistymiseeen odotamme viimeistä mittavaa "false flag"-valehyökkäystä, ja viimeistä provokaatiota: kuin olympialaisten lähtölaukausta. Päätän sen mielikuvituksellisiin skenaarioihin, joita suursota nykypäivän maailmassa hallitsemattomana eskalaationa voi aiheuttaa. 

Toivokaamme maailmanrauhaa ja valloitussuunnitelmien täydellistä epäonnistumista.

 

Israelin presidentti Shimon Peres: 

"Olemme jo avoimessa sodassa Iranin kanssa" (23.7.2012)

 

Iranin vallankumouskaartin komentaja:

"Iran uhkaa iskeä jos Syyriaan isketään" (24.7.2012)

 

Artikkeli on jaettu neljään osaan. Jatko-osat julkaistaan niiden valmistuessa. 

1. Osa: "Valmistautuminen suursotaan lähestyy loppuaan"

Ensimmäisessä osassa käydään lävitse tiivistetysti viimeksi kulunut vuosi, joka on tallentunut käänteineen Verkkomedian tietokantaan. Riippumaton historiankirjoitus todistaa, että sotavalmistelut ovat olleet yleisessä tiedossa ja sen, että näinä päivinä kohtaamamme tilanne ei ole sattumien summa, vaan suunnitelmien tulosta – osaltaan myös epäonnistuneiden suunnitelmien aiheuttamaa. 

2. Osa: "Katsaus strategiseen tilanteeseen"

Katsaus yleistilanteeseen tuoreimpien tietojen ja uutisten valossa.

3. Osa: "Vaarana hallitsematon eskalaatio"

Skenaariot ja uhkakuvat maailman mittakaavassa.

4. Osa: "Sota ja seuraus"

Suomi suursodan myrskyssä. 

 

Valmistautuminen lähestyy loppuaan

Olemme todistaneet Lähi-idässä kuluneen vuoden aikana myrskyisän syksyn, talven ja kevään, aivan kuten konfliktintutkijat kautta maailman ovat jo vuosia varoitelleet. Lähi-idän tapahtumat ja samalla historiankirjoitus kuluneen vuoden ajalta käänteineen on tallennettu jopa tuhansien artikkeleiden muodossa Verkkomedian tietokantaan, samalla kun valtamedia on pyrkinyt vähättelemään Lähi-idän suursodan riskejä ja vaiennut konfliktin lähestymisestä – jättäen historiankirjoituksen puutteelliseksi.
 

"Todelliset huolenaiheet ovat huonoa viihdettä."


Kulunut vuosi on ollut jatkuvan informaatiosodan sävyttämää, jossa lännen valtamedia on täydellisesti vaiennut edustamansa intressivallan tavoitteista, toimista ja suursodan valmisteluista – päinvastoin, media on pyrkinyt valhein sekä propagandan voimalla demonisoimaan länsivaltojen agression kohteena olevat hallinnot ja myös maiden kansat: Syyrian, Iranin ja myös Libanonin hallitsevan Hizbollah-puolueen.

Lännen sotakoneen kohteena olevia maita tukeneet Venäjä ja Kiina ovat joutuneet länsipropagandassa ammattivalehtelijoiden hampaisiin. 

Kirjoitin lähes vuosi sitten ensimmäisen kattavan raportin Lähi-idän tilanteesta ja varoitin tuolloin suursodan lähestymisestä. Aikamäärettä konfliktin syttymiselle on ollut mahdotonta ennustaa, mutta sen lähestymisen näkeminen ei ole ennustajanlahjoja vaatinut. Suuret suunnitelmat vaativat laajat valmistelut, ja nämä valmistelut puolestaan vaativat aikaa kaikkine epäonnistumisineen. Varsinaista toimeenpanokäskyä operaatioille on lykätty kuluneen vuoden aikana todistetusti jo ainakin kolmeen eri kertaan.

Suunta yleiskehityksellä on kuitenkin jatkunut hievahtamatta samana – länsivallat ovat lähempänä hyökkäystään Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa kuin kertaakaan aikaisemmin. Yleistilanteen heikentyessä Syyriassa ja YK:n turvallisuusneuvoston päädyttyä umpikujaan päätöksenteossa olemmekin kiistatta suursodan kynnyksellä, joka esimerkiksi Venäjän pääministeri Medvedevin sanoin uhkaa syöstä koko maailman "hallitsemattomaan eskalaatioon" – kolmanteen maailmansotaan – ja ydinsotaan.

 

Lännen strategia tiellä hegemoniaan

Vuonna 1999 ilmestynyt USA:n sotilasdoktriini "The New American Century" on piirtänyt lähtökohdan nykyiselle strategiselle asetelmalle Lähi-idässä. Sen päästrategia on hegemoniapyrkimys suhteessa maailman energiavaroihin, joka takaisi länsivalloille määräävän vaikutusaseman suhteessa nouseviin maailmanmahteihin eli Kiinaan ja Venäjään sekä näiden liittolaisiin. Toisena merkittävänä tavoitteena on maailman vilkkaimpien kauppareittien hallinta.

 

USA on laajentanut 2000-luvulla armeijansa tukikohtaverkon piirittämään agression kohteena olevat Lähi-idän maat:

 

Sotilaallisen voimansa hegemoniaa tavoitteleva doktriini sai pari vuotta julkistamisensa jälkeen syyskuun 11. 2001 tapahtuneiden New Yorkin ja Washingtonin terrori-iskujen seurauksena. "Terrorismin vastaisen sodan" on sittemmin nähty keskittyneen hegemoniatavoitteen toteuttamiseen, ja keinona lännen sodassa voima-aseman tavoittamiseksi onkin käytetty runsaasti valtioterroritekoja sekä tuettu terrorijärjestöjen toimintaa kautta maailman. Määritelmä hyvästä ja huonosta terrorismista toteutuu Yhdysvaltojen intressien sanelemana.

Vastavoiman lännen hegemoniatavoitteelle on luonut Venäjän vaatimus maailman multipolarismista, moninapaisuudesta, joka on sittemmin synnyttänyt vahvan siteen Kiinan, Venäjän ja myös Intian välille. Nämä maat yhdessä liittolaistensa kanssa eivät ole valmiita luopumaan itsenäisyydestään "yhden eduksi", joten (idän) järjestöt CSTO, SCO ja BRICS on perustettu haastamaan USA/NATO/EU/Israel -blokin (lännen) hegemoniapyrkimykset. Maailma on jakaantunut kahteen leiriin.

USA:n ja NATO:n hegemonia-tavoitteen taustalla on erittäin vanha suunnitelma, jonka jäljet ovat nähtävissä ja ulotettavissa ainakin Ranskan vallankumoukseen ja molempiin maailmansotiin 1900-luvulla. Kyseessä on siis hyvin vanha ja imperialistinen pyrkimys Uuteen Maailmanjärjestykseen (New World Order, NWO), jossa toteutetaan yhden maailmanhallituksen valvomaa ja hallitsemaa globaalia järjestystä. Käytännössä tämä tarkoittaa demokratian ja monikulttuurisuuden sijasta ylläpidettävää harvainvaltaa ja korporaatiofasismia.

Keskitetty vallankäyttö on tavoitteena ennen kaikkea kansainvälisillä pankkiireilla, joille vain kaikki voisi olla tarpeeksi. Ymmärtääkseen läntisen valtaliiton perustavan olemuksen, olemme julkaisseet sähköisen kirjan Salainen Asiakirja no.1 jokaisen luettavaksi, jotta kansalaiset voisivat saada perustietoisuuden siitä, mistä läntisen maailman valtaliitossa on nykyisellään kysymys.

Lähi-idän merkittävin länsivaikuttaja on hampaisiin aseistettu Israel, joka on tiiviisti valmistautunut koko 2000-luvun käymään ratkaisevaa "monen rintaman sotaa" naapurimaitaan ja ennen kaikkea Irania vastaan. Israel on lietsonut oman globaalin tehtävänsä mukaan agressioita arabikansojen keskuuteen ja pitänyt miekkaasa korkealla vastatakseen kaikkeen syntyvään vastarintaan.

Israelin tehtäväksi on jo pitkään konfliktintutkijoiden keskuudessa tunnustettu seuraavan Lähi-idän suursodan sytyttäjän rooli.

"Tie Persiaan vie Damaskon kautta" on merkittävä strategioita luovien ajatushautomoiden (kuten Brookings-instituutti ja CFR) lausahdus, joka tulee ymmärtää Lähi-idän sotaretkien perustaksi. Shiiamuslimien pyhä maa Iran on siis keihään kärjessä, joten sen tärkein liittolaisvaltio Syyria on kukistettava ensin, jotta sodan voittamiseksi tai sodan tuhojen rajaamiseksi saadaan hyväksyttävä kehys. Israelille Syyrian kukistaminen ennen varsinaisten sotatoimien keskittämistä Irania vastaan on jopa elämän ja kuoleman kysymys.

Jo 2000-luvun alussa levisi konfliktintutkijoiden keskuudessa tietoisuus, että suursota Lähi-idässä tulee aikanaan alkamaan Israelin ilmahyökkäyksellä Iraniin, jonka toteuttamiseksi USA antaa tarvittavan aseistuksen, Saudi-Arabia operaatioon tarvittavat lentokentät ja NATO sotilaallisen tiedustelutukensa. Näin on myös tapahtunut. Odotettu suursodan sytyttävä lännen perusstrategia on pysynyt muuttumattomana jo vuosikymmenen ajan. 

Suurvaltapolitiikassa ei ole varaa sattumaan.

 

Kulunut vuosi ja länsimaiden vastoinkäymiset

Suursota ei ole toistaiseksi syttynyt, vaikka sen kynnyksellä on oltu kuluneen vuoden aikana jo ainakin kolmeen eri otteeseen. Yleistilanteen vaarallisen kehityksen jatkuva seuraaminen on ollut myös allekirjoittaneelle toimittajalle hermoja raastava kokemus, mutta onneksi pahimmalta on toistaiseksi selvitty, ja länsi on joutunut peräytymään lopullisissa tavoitteissaan.

Viime alkusyksynä näimme USA:n voimistavan taistelujoukkojensa määrää Iranin vastaisella rintamalla noin 100 000 mieheen. USA on rakentanut kiivaasti saaritukikohtia Arabianmerellä ja keskittänyt jatkuvasti lisää taisteluvoimaa 5. laivaston alaisuuteen Persianlahdella. Viime syksyä sävytti myös Bahrainin kansannousun väkivaltainen tukahduttaminen, Jemenin kansannousun sotilaallinen vastustaminen ja aseiden toimittaminen USA:n liittolaismaille, jotka muodostuvat Persianlahden totalitaarisista sunni-emiraateista.

Ensimmäiset ilmoitukset USA:n valmiudesta vastata Iranin sotilaalliseen haasteeseen saatiin loppusyksystä 2011 eri aselajien komentajilta. Jouluun mennessä kaikki aselajit, laivasto ja Pentagon olivat jo erikseen antaneet julkiset ilmoitukset valmiudestaan ryhtyä käskyn saatuaan Iranin vastaiseen täysimittaiseen sotilaalliseen kampanjaan.

Ensimmäinen "aikaikkuna", kuten Israelin hallinto näitä suursodan alkamiselle määriteltyjä suunnitelma-ajankohtia julkisuudessa luonnehtii, sulkeutui marraskuun ensimmäisen viikon jälkeen 2011. Poliittista momentumia eli infosotaa länsimaissa säesti YK:n korruptoituneen atomijärjestö IAEA:n tilaustyönä laatima ja julkistama Iran-raportti, jossa väitettiin ilman pitäviä todisteita, että Iranilla olisi edelleen käynnissä ydinaseohjelma. Tämän raportin varjolla infosota kiihtyi ja sotilaalliset jännitteet lisääntyivät marraskuun aikana.

Vaikka Syyrian hajauttaminen ja maan kapinallisten tukeminen olikin jatkunut tuolloin jo kuusi kuukautta, joutuivat länsimaat yhdessä Israelin kanssa lopulta myöntämään, ettei samanlaista onnistumista kuin aiemmin samana vuonna Libyan kapinallisten organisoinnissa Gaddafia vastaan ollut toistaiseksi näköpiirissä.

Lisäksi Kiina ja Venäjä olivat ensimmäisen kerran käyttäneet veto-oikeutta Syyrian vastaisen päätöslauselman kaatamiseksi, joten aikaikkuna siirrettiin maaliskuun alkuun ja juutalaisen Purim-juhlan aattoon.

 

Toinen aikaikkuna: Purim-juhla ja "läheltä piti"

Länsi oli vakuuttunut siitä, että seuraavat kuukaudet luhistaisivat Syyrian, kapinalliset voimistuisivat ja samalla tie Persiaan avautuisi. Talvikuukausia sävytti myös Iranin voimakas valmistautuminen vastaanottamaan mahdollinen lännen hyökkäys. Hormuzinsalmi oli maailman huomion keskipisteenä vuodenvaihteessa, kun Iran harjoitti näyttävästi torjuntajoukkojaan.

Yhdysvaltojen pakollinen vetäytyminen Irakista jätti taistelujoukot Lähi-itään uusiin tukikohtiin mm. Jordaniaan, Kuwaitiin ja Afganistaniin. Lännessä mainostettua Irakin joukkojen kotiutusta ei todellisuudessa koskaan tapahtunut. Irak onkin jäänyt USA:n ja NATO:n tukemien sunnitaistelijoiden temmellyskentäksi "hajoita ja hallitse"-periaatteen mukaan – Irak on päätetty pitää heikkona, koska maassa on noussut valtaan kansan enemmistöä edustava shiiahallinto, mikä palvelee Iranin ja Irakin yhteistä etua.

Alkuvuonna 2012 Israel on pitänyt Iranin vastaisen voimakkaan retoriikan valtamedian otsikoissa. Jokainen juutalaisuhreja aiheuttanut veriteko on surutta ja välittömästi sälytetty Iranin ja sen liittolaisten harteille – ainostaan tunteja tapahtumien jälkeen ja ennen rikospaikkatutkimusten alkamistakaan. Maaliskuun alussa pääministeri Netanyahun kohutun Valkoisen talon -vierailun myötä aikaikkuna alkoi sulkeutua.

Syyria oli kuitenkin edelleen voimissaan, eikä jatkuvasti kiihtynyt kapinallisten aseistaminen ja "Syyrian ystävät"-ryhmän toiminta ollut tuottanut toivottua tulosta maaliskuuhun mennessä. Israel osoitti kymmeniä kertoja olevansa kärsimätön hyökkäämään "Iran-uhkaa" vastaan. Israelin valmiusilmoitukset olivat siis säestäneet median otsikoita jo pari kuukautta ennen Purim-juhlan alkua.

IAEA tuli jälleen kerran apuun tilaustyönä maaliskuun alussa uusilla vahvistamattomilla väitöksillään, että Iranilla tosiaan olisi käynnissä Israelille sodan perusteen antava ydinaseohjelma. Maaliskuun raportti kuitenkin unohdettiin pian aikaikkunan siirtämisen jälkeen ilman aiemman raportin saamaa huomiota.

Aikaikkunaa siirrettiin siis toistamiseen, sillä Syyrian kapinalliset olivat edelleen vain heikko ja hajanainen terroristiryhmittymä, eikä Syyrian armeija ollut toivotulla tavalla sitoutunut sisäisen hajoamisen torjuntaan. Netanyahu sai pidättymisestään Obamalta suuret lunnaat – Yhdysvallat sitoutui ylläpitämään Israelin sotilaallisen ylivoiman alueella uuden lain nojalla, ja Israelille aloitettiin aiemmin siltä kiellettyjen huippumodernien aseiden toimitukset.

Valkoinen talo antoi käytännössä koko asevoimansa Israelin käsiin, kunhan suursotaan ei vielä maaliskuussa ryhdyttäisi. Netanyahu palasikin voittajana Israeliin Purim-juhlaan, taskussaan lupaus päättää maailman suurimmman sotilasvoiman käytöstä. Näin aikaikkunaa suursodalle siirrettiin kesään 2012.

On huomattavaa, että jo maaliskuun vaihteessa hermostuneille markkinoille vuodettiin tietoja, että sotaa ei ole odotettavissa talvikuukausina. Yhdysvaltain puolustusministeri Leon Panetta lupasi julkisesti, että sotaa voidaan odottaa aikaisintaan kesäkuussa. Yleiseksi käsitykseksi maaliskuusta jäi, että aikaikkuna on siirretty heinäkuun 4. päivään, joka on Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivä.

 

Kokoukset Iranin ydinohjelmasta ja niiden näytösluonteisuus

Talven sotakiihko paljasti länsimaiden kortteja, ja arvostelua on kiihdyttänyt entisestään täydellinen diplomaattisuuden puute Lähi-idän kysymyksissä. Neuvotteluteiden sulkeminen ja suoran aseellisen toiminnan käynnistämishankkeet herättivät talven aikana laajaa arvostelua sekä epäilyksiä lännen todellisista tavoitteista. Tämä pakotti länsimaat hyväksymään Iran-neuvottelujen sarjan, koska jatkuvasti lisääntyneitä pakotteita Iranille ajaneet maat eivät olleet käyneet neuvottelupöydässä Iranin kanssa yli puoleentoista vuoteen.

Venäjä ja Kiina liittolaisineen ovat vaatineet voimakkaasti koko kuluneen vuoden, että Iranin ydinohjelmaan liittyvät kysymykset ja Syyrian kriisi on ratkaistava neuvotteluteitse, joten näihin vaatimuksiin päätettiin maaliskuun aikaikkunan sulkeutumisen ja uuden aikalisän jälkeen ainakin näennäisesti suostua.

Kevään aikana näimme kolme näytösluonteista Iran-kokousta, jossa kohtasivat keskenään riitaisat P5+1-maat (Kiina, USA, Venäjä, Britannia, Ranska ja Saksa) sekä näiden vastapuolena Iran. Näytösluonteiseksi neuvottelut teki se, että niiden mahdolliset tulokset tuomitsi jo ennakkoon Israelin hallinto, joka esitti jatkuvasti ankarampia vaatimuksia Irania ja sen ydinohjelmaa kohtaan – penäten uusia pakotteita aiempien vaatimusten lisäksi.

Varmistuakseen epäonnistumisesta Israel sai tuekseen Yhdysvaltain kongressin hyväksymän Iranin vastaisen lakipaketin, joka kongressiedustaja Dennis Kucinichin mukaan jo ennalta vesitti Iran-neuvottelut vain viikkoa ennen niiden alkamista. Kokouksissa olemme nähneet, ettei USA:n neuvottelijoilla ole ollut mukanaan tarvittavaa mandaattia sopia Iranin ydinohjelmasta huolimatta siitä, mihin Iran on ollut valmis tai mihin sopimukseen lännen vaatimuksista olisikin päästy. Sama näytösluonteinen neuvottelufarssi nähtiin Istanbulin kokouksen jälkeen vielä kahdesti: Irakissa toukokuussa ja Moskovassa kesäkuussa.

Kolmannella kokouskerralla Iran ilmoitti presidentti Ahmadinnejadin välityksellä olevansa valmis lännen asettamiin jyrkkiin reunaehtoihin, mutta siitäkään huolimatta lännen neuvottelijat eivät olleet valmiit sopimaan Iranin ydinohjelman monitoroinnista diplomaattisella tasolla. Moskovan kokouksella oli kuitenkin se vaikutus, ettei länsi ole kesäkuun jälkeen ottanut lyöntiaseekseen kansainvälisellä kentällä Iranin ydinohjelmaa, vaan mediakampanja on pitkälti keskittynyt Syyrian tilanteeseen.

 

Kolmas aikaikkuna jatkoajalla

Kesäkuun Moskovan neuvottelujen ajautuminen umpikujaan ei laukaissut varoiteltuja voimatoimia, jotka oli useaan otteeseen kevään mittaan esitetty uhkakuvina. Vaikka uusista huipputason neuvotteluista ei olekaan toistaiseksi sovittu, Israel ja länsimaat ovat olleet melko hiljakseen väitöksistä Iranin ydinohjelmasta. Mitään todisteita ohjelmasta emme ole edelleenkään nähneet julkisuudessa ja Venäjän sekä Kiinan asettuminen voimallisesti puolustamaan Irania, Syyriaa ja Libanonia on pakottanut lännen toimimaan kulisseissa suunnitelmiensa puolesta.

Kolmannen aikaikkunan siirtyminen on myös suoraa seurausta Syyrian kyvystä taistella maan hajautuspyrkimyksiä vastaan. Vaikka länsimaat yhdessä Israelin ja mm. Saudi-Arabian kanssa ovat yhä enemmän on panostaneet Syyrian kapinallisten koulutukseen, aseistamiseen ja poliittiseen tukeen, presidentti Assad on Kiinan ja Venäjän tuella kyennyt säilyttämään valta-asemansa ja tilanteen hallinnan.

Tilanne on kaikessa kuumuudessaan odottava. Uutta aikaikkunaa suursodalle lähi-idässä ei ole todettu muuten kuin ilmoituksella, että Israelin pääministeri Netanyahu on tehnyt ratkaisun Iranin vastaisen sodan aloittamisesta ennen Yhdysvaltojen presidentinvaaleja ensi marraskuussa. Tästä aikaikkunasta käydään kuitenkin kiistelyä puolesta ja vastaan. 

Heinäkuun lähestyessä loppuaan ja Lontoon olympialaisten alkaessa yleistilanne on siis hyvin vaarallinen. Moni veikkaa nyt, että Lontoon olympialaiset tulevat toimimaan näyttämönä seuraavalle suurelle valehyökkäykselle – "false flag"-operaatiolle, joka antaa lännelle perusteen käynnistää aktiiviset sotatoimet Lähi-idässä.

 

Myös muut näyttämöt kuuluvat suursodan valmisteluihin

Suursotaan ei ole valmistauduttu ainoastaan Lähi-idässä. Toinen sotilaallisesti tärkeä näyttämö tilanteen yleiskehitykselle on Etelä-Kiinan meri, jossa olemme nähneet viime kesästä alkaen kiristyneen tunnelman. Asiantuntijoiden mukaan Kiinan ja USA:n vastakkainasettelu lisääntyy koko ajan Aasian alueella.

Korean niemimaan tapahtumat sitoutunevat yleistilanteen kehitykseen Lähi-idässä. Kaspianmeren sotavaroituksia olemme saaneet vuoden mittaan Georgiasta ja Azerbaijanista – oletettavasti eskalaatioilla sillä suunnalla pyritään Armenian huoltoreittien avaamiseen, mikäli sota Irania vastaan alkaa.

Venäjän ja lännen välien kiristyminen on pitänyt tilanteen Serbian ja Kosovon välillä tulehtuneena, ja pitkin vuotta etniset levottomuudet ovat jatkuneet ja monin tavoin myös pahentuneet. Suursota Lähi-idässä oletettavasti nostaisi Balkanin kriisin uuteen ja myös kuumaan vaiheeseen.

Sotilaallisen voiman keskittyminen arktisille alueille liittyy lännen pyrkimyksiin eristää ja sitoa Venäjän asevoimia muilta näyttämöiltä sekä rajoittaa Venäjän liikkumatilaa pohjoisilla alueilla. Yhdistettyjen NATO:n sotaharjoitusten arktisilla alueilla on nähty valmistelevan pysyvämpää sotilaallista keskittymistä valtavia luonnonvaroja sisältäville asumattomille ja harvaan asutuille alueille.

Pakistan on ilmaissut tukensa Iranille, mikäli Irania vastaan hyökätään. USA:n-vastaisuus on kasvanut Pakistanissa räjähdysmäisesti, ja Yhdysvallat on menettänyt vuoden aikana yhden tärkeimmistä liittolaisistaan Keski-Aasiassa. Intian ja Kiinan lähestyminen SCO:n ja BRICS-talousliiton kautta on etäännyttänyt myös Intiaa lännen leiristä. Toisaalta vanhojen kiistakumppaneiden, Intian ja Pakistanin, välit ovat parantuneet. Voimatasapainon muuttuminen on hyödyttänyt Kiinaa ja Venäjää.

 

Teen katsauksen vallitsevaan strategiseen yleistilanteeseen artikkelisarjan 2. osassa, joka julkaistaan pian.

 

Janus Putkonen @ 25.7.2012 23:24