ULKOMAAN UUTISET
Tänään on torstai, 24. heinäkuuta 2014. Sivu on ladattu klo 7:10

Kiinan uudet ja suuret aavekaupungit - mysteerin vastauksia etsimässä

Kiina on selvästi aikeissa ryhtyä – on jo aloittanut – jonkin, joka vaatii tuekseen erittäin merkittäviä ja massiivisia rakennusohjelmia. Mistä raha tulee? Aikovatko kiinalaiset yksinkertaisesti vain painaa kaiken itse Bank of Chinassa? Onko se mahdollista?

Toimittajat: Riikka Söyring, Annu Kivinen
Kuvitus ja edit: Janus Putkonen

6.7.2012, Verkkomedia.org 

 

Kiinan uudet ja suuret aavekaupungit – mysteerin vastauksia etsimässä

Kiina on täynnä aavekaupunkeja. Dantu, Bayannaoer, Kangbashi sekä Yuannanin yliopiston kampus, johon mahtuu 2.3 miljoonaa opiskelijaa; yliopiston kirjoilla on vain 11.000 henklöä. Suurin niistä on Ordos, Zhengzoun alueella sijaitseva jättimäinen rakennusten kompleksi taidemuseoineen, asuintaloineen ja julkisene rakennuksineen.

Muitakin aavekaupunkeja on, kaikki tyhjinä jo vuosikymmeniä... ja kaikki uusia. Satelliittivalokuva toisensa jälkeen näyttää valtavan laajoja alueita, jotka on rakennettu, ja joissa ei näy autoja kaduilla, ei ihmisiä.

 

Kiinan valtavat, uudet aavekaupungit herättävät ihmetystä ja uteliaisuutta, ne herättävät monta kysymystä.

 

"Ovatko kiinalaiset tai Kiinan kommunistinen johto tulleet hulluiksi? Miksi läntinen media ei kerro Kiinan rakennushankkeista? Onko Kiinalla ulkopuolisia sijoittajia? Miksi Kiina pystyttää aavekaupunkeja 20 kaupungin vuosivauhtia? Miksi Kiina haluaa maksaa öljynsä Angolalle rakentamalla tyhjiä kaupunkeja? Mitä se merkitsee Euroopalle?"

 

Yhteen kysymykseen tiedetään vastaus. Maailmanpankki WB on rahoittanut joitain hankkeita näissä kaupungeissa. Etsikäämme yhdessä alustavasti vastauksia saatavilla olevista tietolähteistä.

Tiedetään, että kiinalaiset sijoittajat ostavat asuntoja aavekaupungeista: Kiinassa on 65 miljoonaa tyhjää asuntoa. Odottavatko sijoittajat Kiinan talouden nousevan niin, että läntiset ekonomiat syöksyvät yhä syvempään lamaan?
 

Lue myös: 

Idän ihmeitä: Kiinan suuret ja autiot aavekaupungit 

Business Insider arvelee aavekaupunkien syntyyn olevan syynä sen että kiinalaisten on yksinkertaisesti pakko sijoittaa rahansa johonkin, jossa rahan arvo säilyy. Niinpä kaupunkeja rakennetaan, vaikka kiinalaiset itse eivät osta niitä, eikä asunnoille löydy vuokraajia. Patrick Chovanek, liiketoiminnan opettaja Tsinghuan ylipistossa Pekingissä puolestaan selittää asiaa näin:

"Kuka haluaisi olla se kaupunginjohtaja, joka raportoi, ettei saavuttanutkaan 8% kasvua BKT:ssa? Systeemi kannustaa rakennustoimintaan. Jos helpoin tapa synnyttää kasvua on rakentaminen, niin sitten rakennetaan."

 

 

Kiinalla on  400 miljoonaa viljelijää vailla toimeentuloa. Kiina saattaa haluta uudelleensijoittaa köyhtyneet viljelijänsä, jotka eivät ole hyötyneet Kiinan modernisaatiosta.

Kenties rakennusprojekteilla ylläpidetään työllisyyttä mutta myös varaudutaan sisämarkkinoiden luomiseen; jokainen asunto tarvitsee sisustuksen ja muuta, millä kuluttajat täyttävät kotejaan.

Sisämarkkinoiden luomisessa on Kiinan kannalta järkeä, koska asiakkaat läntisessä maailmassa saattavat pian uuden talouskriisin myötä loppua. Kyse olisi siis itsesäilytyksestä.

 

Kaupunkiväestön kontrollointi  

Kiina ei ole homogeeninen  ryhmä "kiinalaisia". Tosiasiassa Kiinassa elää monta eri etnistä ryhmää, joilla ei ole yhteistä kieltä: eri alueilta tulevat eivät ymmärrä toisiaan. Yleiskielenä käytetään mandariinikiinaa. Hallitseva luokka on Han-kiinalaisia. Mahdollisen romahduksen tapahtuessa on odotettavissa myös etnistä kahakointia.

On siis loogista olettaa, että hallitus varautuu romahduksen varalle eri tavoin. Kaupungistaminen on yksi tällainen keino. Hallinnon on helpompi harjoittaa erilaisia sosiaalisen kontrollin metodeja kaupungistuneita populaatioita kohtaan, jos kriisi iskee.

 

 

Yhdysvaltain useiden presidenttien neuvonantaja ja trilateraalikomission puheenjohtajana toiminut Zbigniew Brzezinski kuvaili jo 1970-luvulla kirjassaan Between Two Ages erilaisia hallituksen käytössä olevia menetelmiä, uudentyyppistä diktatuuria. Brzezinskin mukaan "uudella teknotronisella aikakaudella" ei tarvita piikkilankoja; ne ja joukkoviestinnän propagandavälineenä korvaa 2000-luvulla "ihmisten kemiallinen manipulointi ja geneettinen muuntelu".

Brzezinski puhuu myös NATO:n Brysselissä sijaitsevasta supertietokoneesta -lempinimeltään 666- johon syötetään koko ihmiskunnan henkilötiedot, mielipiteet ja yksityiselämää koskevat tiedot sekä erilainen geneettinen data, jota kootaan hallitusten avulla. Tärkeitä askelia haluttuun suuntaan ovat paitsi erilaiset Unionit, myös peruskoulut sekä peruskouluissa annettava, UNESCOn suosittama kansainvälisyyskasvatus, joka sisältyy kaikkiin oppiaineisiin.
 

"Brzezinskin mukaan tarkoituksena on koko planeetan käsittävä diktatuuri, jolla on yksi johtaja."


Kiinan talous ei ole niin vakaa eikä niin kukoistava kuin miltä näyttää. Talous on "yliladattu" rahalla, jota Bank of China painaa ilmeisesti 24 tuntia vuorokaudessa, ulkomaisia sijoituksiakin virtaa maahan mutta... inflaatio lurkkii lähistöllä.

 

Nykyisten järjestelmien väistämätön romahdus

Jos Kiina romahtaa, muut aasialaiset ekonomiat menevät sen mukana. Samoin menevät eurooppalaiset ja amerikkalaiset. Läntinen elitti on tästä tietoinen: harjoitetun keskuspankkijärjestelmän laita on kuin väsyneen jonglöörin; pallot putoavat ennemmin tai myöhemmin. Erilaiset nyt solmittavat takaussopimukset, joihin Suomikin EU:n jäsenmaana on sitoutunut, ovat viivytystaktiikkaa.

Amerikan bisnessektorin reinflatointi ja euron pelastusyritykset, samoin kuin IMF:n toistuvat yritykset tuoda eri valuuttojen tilalle yhteinen, IMF:n hallitsema SDR-globaalivaluutta viittaavat siihen että Brzezinskin kuvailemat rakenteet maailmanhallituksen pystyttämiselle eivät ole vielä valmiit.

Dollarin tilalle on jo Pohjois-Amerikan mantereen yhteinen Amero

 

Samaan suuntaan osoittavat myös viimeaikoina eri talouslehdissä olleet artikkelit siitä, kuinka euron kriisiä ollaan saamassa kontrolliin; kuinka euroalueen johto on ratkonut erimielisyytensä kilpailukykysopimuksen suhteen – joka sopimus vaatii yhä suurempaa intgraatiota so. liittovaltiokehitystä jäsenmailta.

Sosiaalisesta ja kulttuurisesta integraatiosta ei puhuta sanaakaan. Jopa eurofiilinen Financial Times on kiinnittänyt asiaan huomiota: Hollannissa Geert Wildersin EU:ta ja maahanmuuttopolitiikkaa vastustava Vapauspuolue on noussut poliittisen kentän suurimmaksi tekijäksi. Muissa EU-maissa suuntaus on sama, nationalistisiksi leimatut puolueet ovat nousussa.

Portugalissa EU:n vaatimien leikkausten jälkeen 300 000 nuorta lähti Lissabonin ja Oporton kaduille avoimessa kapinassa. Financial Timesin mukaan eu-johtajat eivät tällä hetkellä tiedä, ketä pelätä enemmän: äänestäjien kostoa vai markkinavoimia.

"Kuten euroskeptikot aina pelkäsivät" kirjoittaa The Telegraphin Evans-Pritchard, "rahaliitto on johtanut tilanteeseen, jossa ennen itsenäiset jäsenmaat joutuvat – euron pelastamiseksi, kuten väitetään – ottamaan kvanttihypyn kohti liittovaltiota ja alistumista keskushallinnolle, molemmat asioita joita muutoin ei olisi koskaan suvaittu."

Telegraphin mukaan kiinalaiset ovat pudottaneet teeskentelyn markkinatalouden ohjailusta, ja osoittavat suunnittelevansa itse ekonomiaa isolla kädellä. Pelkästään Bohain talousalueena tunnetulla vyöhykkeellä, urbaaniin infrastruktuuriin investoidaan yli 685 miljardia puntaa, arvioi brittien kauppakamari.

Tämä on yksi tekijä, josta on seurannut Kiinan talouden ylikuumenemista, jota koetaan hillitä erilaisin sääntelyin, kuten rajoittamalla maan ja kiinteistöjen omistusoikeutta. Jos, tai oikeammin kun, Kiinan kupla puhkeaa, seuraukset ravistelevat koko maailmaa.

 

Kiinalaisten rakentama aavekaupunki Kilamba Angolassa

Kiinan ongelmia on myös veden puute. Kiinalla on vain noin 7 prosenttia maailman makean veden varannoista, ja niistäkin suurin osa saastuneita. Vettä tarvitsee väestön lisäksi maatalous ja teollisuus. Onko Kiinalla muuta mahdollisuutta, kuin levittäytyä Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin?

Kiinan rakennusprojekteista länsimaisissa lehdissä kerrotaan vain vähän. Harvoissa lehtijutuissa on dominoivana sosiaalinen teema ympäristön pelastamisesta urbaanin infrastruktuurin laajentamisella.

 

Kiinalaisten rakentamia aavekaupunkeja on myös Afrikassa. Kuvassa Kilamba.

 

BBC kertoo, että Kiinan valtion omistama China International Trust and Investment Corporation on rakennuttanut jättimäisen kaupungin myös Afrikkaan, Angolan pääkaupungin Luandan liepeille. Uusi kaupunki, Kilamba, on suurin uusista "satelliittikaupungeista", joita kiinalaiset rakennusfirmat rakentavat eri puolille Angolaa. Angola on maksanut Kilamban rakentamisen öljyllä. Jos Kilamban asunnot jäävät myymättä, koko Kilambasta saattaa tulla Angolan valtiolle melkoinen hukkainvestointi.

Kilamban on suunniteltu asuttavan jopa puoli miljoonaa ihmistä. Kaupunkiin on rakennettu 750 kahdeksankerroksista asuintaloa, 12 koulua ja yli 100 liiketilaa. Kaupungin rakentaminen kesti vajaat kolme vuotta ja maksoi 3,5 miljardia dollaria. Kilamba sijaitsee 15–20 minuutin ajomatkan päässä pääkaupunki Luandasta.

BBC raportoi uuden kaupungin olevan täysin tyhjä.

Kilamban asuntojen hinta vaihtelee 120 000–200 000 dollarin välillä. Kaksi kolmannesta angolalaisesta elää kuitenkin kahdella dollarilla päivässä, joten näille angolalaisille Kilamban uudet asunnot ovat täysin tavoittamattomissa. Kilamban asuntojen myyntiä hoitavan kiinteistönvälittäjän Paulo Cascaon mukaan asuntojen myynti ei suju, vaikka hintataso on asuntojen laatuun nähden kohdallaan.

Pulmana on, ettei Angolassa ole keskiluokkaa, joka pystyisi ostamaan asuntoja tai ottamaan asuntolainaa. 

Angolan hallitus onkin hiljattain esittänyt, että osa Kilamban myymättömistä asunnoista muutettaisiin vuokra-asunnoiksi, joita matalapalkkaiset voisivat vuokrata edullisesti pitkällä vuokra-ajalla. Vielä ei ole kuitenkaan olemassa toimivia systeemejä esimerkiksi vuokralaisten valitsemiseen, ja skeptikot epäilevätkin, että kysymys on vain elokuussa pidettävien vaalien edellä esitetyistä tyhjistä puheista. 

Angolan hallitus uskoo kuitenkin Kilamban rakennusprojektin olevan erinomaisen onnistunut. Kilamba on hallituksen lippulaivaprojekti – tullessaan valituksi vuoden 2008 vaaleissa presidentti Jose Eduardo dos Santos lupasi rakentaa miljoona asuntoa neljässä vuodessa.

Angolalaisen kansalaisjärjestön, kaupunkien köyhyyden helpottamiseen keskittyneen Development Workshopin johtaja Alan Cain pitää Kilamba-investointia periaatteessa hyvänä. Hän kertoo kuitenkin järjestönsä pitäneen esillä vaihtoehtoa, jossa köyhien kansalaisten elinoloja olisi kohennettu siellä, missä he asuvat. "En usko, että maailmassa on montaakaan paikkaa, jossa olisi varaa uudelleensijoittaa ja -asuttaa kokonaisten kaupunkien väestöjä".

Vai sittenkin Agenda 21?

Useat kommentaattorit ovat ehdottaneet, että Kiinan into rakentamiseen johtuu YK:n Agenda 21:n toteuttamisesta. Agenda 21 on YK:n suunnitelma, jonka mukaan maailman väestö siirretään kestävän kehityksen nimissä kaupunkialueille, ja väestön liikkumisen vapautta rajoitetaan ympäristönsuojelun nimissä.

Arvostelijat kutsuvat Agenda 21:ta täydellisen sosiaalisen kontrollin välineeksi. Agenda 21:n avulla maaseudun asukkaat voidaan siirtää kotiseuduiltaan suurkaupunkeihin. Maanviljely jäisi suuryrityksille.


Lue myös:

Agenda 21:n linkkejä

 

Lähteet:

PNAC: Project for the New American Century http://www.newamericancentury.org/

Daily Bell: China http://www.thedailybell.com/1604/China-That-Urban-Empty-Feeling.html

Daily Bell: Europe´s Coming Meltdown http://www.thedailybell.com/1871/Europes-Coming-Meltdown.html

WND: World Net Daily http://www.wnd.com/?pageId=260645

Jerome Corsi´s Red Alert http://redalert.wnd.com/

Right Side News http://www.rightsidenews.com/2011012512655/life-and-science/energy-and-environment/chinas-empty-cities-are-result-of-un-agenda-21.html

Helsingin Sanomat http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Kiinan+armeija+pienenee+mutta

http://www.bbc.co.uk/news/world-africa-18646243

http://www.wnd.com/2012/07/bizarre-chinas-eerie-ghost-cities-arise/

 

***

 

Kainalo: "Vastauksia etsimässä"

Toimittaja: Riikka Söyring

Kiinalainen Minxin Pei on kirjoittanut teoksen China´s Trapped Transition – The Limits of Developmental Autocracy. Pei on politiikan tutkija, joka johtaa Kiina-ohjelmaa amerikkalaisessa politiikan ja talouden tutkimuslaitoksessa Carnegie Endowment for International Peace. 

Pei tyrmää täysin kaikki väitteet siitä, että Kiinan talouskasvu toisi mukanaan poliittisen vapautumisen. Pein mukaan tarkasteltaessa Kiinan taloudellista kehitystä ja poliittista systeemiä, täytyy huomata että Kiina on edelleen yhden puolueen maa: puoluejohdolla on poliittinen monopoli.

Kausaaliset syy-seuraus-suhteet poliittisen vapautumisen, suuremman tiedonsaannin vapauden ja globaaliin talouteen integroitumisen myötä eivät ole toimineet Kiinassa. Pei päättelee, että Kiinan Maon ajan jälkeinen Suuri Muutos on jäänyt kvasi-totalitaarisen hallituksen loukkuun.

Kommunistijohtajat haluavat pitää valtansa samalla kun lähestyvät varovasti markkinataloutta. Talousreformia on käytetty voittojen – ja omien tulojen – maksimoimiseen samalla kun on säilytetty kuristava ote, jolla oppositio vaiennetaan.

Pein väittämät ovat huomionarvoisia siksi, että meillä lännessä ei erilaisen kulttuurisen taustamme takia ole välttämättä valmiuksia ymmärtää kiinalaisten ajattelua. Kuvittelemme helposti – oman taustamme takia – Kiinan johdon jakavan kanssamme tietyt, länsimaisiksi mielletyt ihanteet demokratiasta, vaikka näin ei olisikaan. Kiinan johto ei välttämättä näe poliittisia reformeja hyödyllisinä itselleen.

Länsimaissa laajalti hyväksytty uskomus Itä-Aasian yhtälöstä "vahva, autoritaarinen hallinto + markkinamyönteinen politiikka = ylivoimainen talous" ei huomioi, että autoritaarinen hallinto ja markkinamyönteinen politiikka ovat toistensa vastakohtia, joka aiheuttaa sen, että hallinnosta tulee saalistaja, ei auttava käsi.

Kun irrotetaan Kiinan johdot ratkaisut ihanteiden viitekehyksestä, niissä on järkeä jos niitä tarkastellaan kiinalaisten oman agendan luomaa taustaa vasten. Päätökset tiettyjen sektorien vapauttamisesta ja ulkomaisten sijoittajien hyväksyminen mukaan kiinalaisiin hankkeisiin tulee nähdä poliittisten motiivien kautta.
 

Suurin hillitsijä ja este taloudellisille ja poliittisille reformeille Kiinassa on autoritaarinen hallinto: Kiina ei halua päätöksen teon läpinäkyvyyttä tai päättäjien saamista vastuuseen.

 

Kirjassaan Pei vyöryttää lukijalle todisteita massiivisesta korruptiosta, kommunistisen ideologian kauan sitten hylänneestä turvonneesta hallituskoneistosta, jossa jokainen saalistaa itselleen. Viranomaiset ovat pääasiassa keskittyneet omiin exit-strategioihinsa: varallisuutta siirretään ulkomaille turvaan, ulkomaisia passeja hankitaan. Moni viranomaisista toimii yhdessä rikollisjärjestöjen kanssa.

Viranomaisten keskittyminen omaan selviytymiseen ja ulkomaille siirtymiseen jättää hallinnon heitteille. Tosiasiassa kokonaiskuva, viranomaisten toiminta, muistuttaakin paljolti ajanjaksoa ennen Kiinan keisarikunnan hajoamista.

 

Uudistukset tehtiin tarkoituksella epäonnistuviksi

Pei muistuttaa myös, että kaikki poliittiset reformit – eläkeikä, Kansan kokouksen vahvistaminen, lakiuudistukset, siviiliryhmien kontrollin vähentäminen sekä paikallishallintokokeilut – joita pidetään merkkeinä Kiinan liberalisoitumisesta aloitettiin jo 1980-luvulla, ennen Kiinan taloudellista irtiottoa ja laajamittaista globaalitalouteen osallistumista.

Reformit ovat epäonnistuneet, aivan kuten niiden pitikin: puolue ei koskaan aikonutkaan uudistusten toimivan, väittää Pei. Pein mukaan kyseessä olivat vain näennäiset, taktiset uudistukset joiden tarkoitus oli palvella puolueen strategiaa säilyttää valtamonopoli itsellään talousreformin kautta.

Pei kuvaa huijausreformeja hienostuneeksi sosiaalisen kontrollin välineeksi.

Huijausreformit ovat suunnitellut ansaksi, jolla keskivertokansalainen murskataan kun hän astuu näennäisen vapauden syötillä varustettuun loukkuun: loukulla on pyydystetty lukuisia kansalaisaktivisteja, lakimiehiä, journalisteja, ay-liikkeen jäseniä ja kyläläisiä, jotka ovat rohjenneet pyrkiä kohti todellista demokratiaa.

Pei uskoo, että Kiina saavuttaa demokratian, mutta se tapahtuu vain äkillisesti, jonkin sosiaalisen romahduksen kautta, joka syntyy kriisistä.

 

Oma kommenttini:

Euron innokkaiden puoltajien harmiksi uusia EU-kriisejä syntyy nopeassa tahdissa.

Velkojamaat eivät voi ostaa omia sitoumuksiaan keventääkseen kuormaa. Pohjoisen pankeissa on alipääomaa, eivätkä ne mahdollisesti kestä talouskurin julkiselta sektorilta vaatimia leikkauksia talousjärjestelmässä jossa velka = raha = ostovoima = työpaikka = talouskasvu. Eurossa ei ole riittävää joustavuutta.

Osasyy velkaongelmaan on menneisyydessä: eteläisen Euroopan maat saivat Unionilta/pankeilta miljoonia taloutensa "tasapainottamiseen" ennen EU:n liittymistään. Mihin raha todellisuudessa meni, ei ole tiedossa. Vaikuttaa siltä, että se oli tarkoitettu lahjukseksi poliittiselle eliitille, jotta nämä toisivat maansa EU-karsinaan. 

Joulukuussa 2010 euroalueen johtajat ilmoittivat olevansa valmiit tekemään mitä hyvänsä suojellakseen euroa. Saksa ei vaikuta enää niin innokkaalta uuteen tukikierrokseen. Ranskassa pohditaan, leviääkö kriisi Ranskaan. Kansalaisten kannalta tärkein tieto on joka maassa, kuinka suuren hyvinvointivaltion alasajon yhteisen valuutan pelastaminen vaatii.

Jopa euron ja EU:n innokas kannattaja Financial Times on ilmaissut epäuskonsa EU:n selviytymiseen. Globaalitalouden voimatasapaino on kallistumassa Aasian maiden kuten Kiinan puoleen. Kiina onkin investoinut rankasti Yhdysvaltojen sekä Euroopan velkaantuneiden maiden velkasitoumuksiin. Kiina omistaa myös käytännössä Kreikan kuuluisan Piraeuksen sataman. Kiinalla on maailman suurin, 2,3 miljoonan vahvuinen, teknisesti edistynyt armeija.

Jotenkin tulee mielleyhtymä siihen, mitä muuan kiinalainen työtoverini vuosia sitten sanoi: – Eurooppalaiset kohtelivat kiinalaisia pahoin menneisyydessä. Riikka, älä koskaan unohda, että kiinalaisilla on pitkä muisti. 

Lisäys (RS): On myös vaikea olla huomaamatta yhtäläisyyksiä Kiinan talouteen kohdistuvan "vahva, autoritaarinen hallinto + markkinamyönteinen politiikka = ylivoimainen talous" -uskomuksen ja EU:n suunnan kanssa.

 

Riikka Söyring @ 6.7.2012 22:02