ULKOMAAN UUTISET
Tänään on sunnuntai, 20. huhtikuuta 2014. Sivu on ladattu klo 14:21

Tyyntä hirmumyrskyn edellä? - Saartorengas 'Pahan Akselin' ympärillä kiristyy

Länsimaat ovat yhä sotatilassa, kuten vuonna 2001 sota 'pahan akselia' vastaan julistettiin alkaneeksi. Ei siis ole sattumaa, että samaan aikaan Syyrian 'rauhanneuvottelut' ovat karahtamassa karille, Iranin 'diplomaattinen ratkaisu' on tuomittu epäonnistumaan ja jännite Pohjois-Koreaa vastaan on äärimmillään.

Toimittaja: Janus Putkonen
9.4.2012, Verkkomedia.org

 

Tyyntä hirmumyrskyn edellä? - Saartorengas 'Pahan Akselin' ympärillä kiristyy

Iranin ja Syyrian konfliktit esitellään länsimaiden medioissa erillisinä toisistaan, vaikka selkeästi yli puolen vuosikymmenen ajan onkin tiedetty, ettei taistelua Syyriaa tai Irania voida käydä, etteikö nämä maat liittyisi läheisesti toistensa kohtaloihin. Tämän asetelman aiheuttaa historialliset liittolaissuhteet ja maiden väliset turvatakuut.

Hyökkäys Iraniin tai Syyriaan olisi hyökkäys näitä molempia maita vastaan, ja josta Israel tulisi myös maksamaan korkeimman hinnan. Kolmantena tekijänä akselilla ja turvatakuiden piirissä on Libanon sekä sen valtapuolue Hizbollah, joka tavalla tai toisella tulee vedetyksi mukaan konfliktiin. Osoituksena asian ajankohtaisuudesta; Israelin armeija käy parhaillaan sotaharjoituksia vastatakseen tulevaan Libanon-operaation haasteisiin.

Myös palestiinalaisten kolmas Intifada -aseellinen kansannousu on tapahtumassa samalla hetkellä, koska palestiinalaisten tavoitteet ja neuvottelut itsenäisyydestä ovat jämähtäneet YK:ssa. Eripuraa ruokkii myös kestämätön Gazan saarto. Edessä olevassa skenaariossa Israelin jo vuosia "lupaama ja varustama monen rintaman sota" on siis vain askeleen päässä toteutumisestaan: USA jatkaa liittolaisineen Lähi-idän alueen varustamista ja takaa Israelille täyden tukensa.

Suursodan uhkaa ei ole kuitenkaan haluttu saattaa länsimaiden kansalaisten tietoon, vaan asiayhteydet irroitetaan sulavasti toisistaan, jotta sotakampanjat voittaisivat tai pystyisivät säilyttämään yleistä hyväksyttyvyyttä. Puhumme kuitenkin arvaamattomasta suursodasta Yhdysvaltain vuonna 2001 julistamaa 'pahan akselia' vastaan, joka kehittyy yhä lähemmäs syttymistä, ja jonka tuloksena saattaa hyvinkin olla Venäjän ja Kiinan varoittama hallitsematon eskaloituminen. Myös kolmas maailmansota on mahdollinen eskalaation lopputulos - ydinaseilla.

 

Tie Persiaan

Länsimaat ovat kylväneet hajaannusta Syyriassa aktiivisesti jo yli vuoden ajan. Taistelulla 'maallistuneen' presidentti Bashar a-Assadin hallinnon ja islamistiryhmittymien välillä on paljon pidempi historia. Aiemmin tämä hallinnon ja kapinallisten välinen taistelu hyväksyttiin maan sisäisenä taisteluna terrorismia vastaan, ja myös ääriaineksista koostuvia islamistisia ryhmittymiä pidettiin uhkana länsimaiden "vapaudelle ja demokratialle". Vihollisista on kuitenkin tullut kumppaneita - USA taistelee yhdessä al-Qaidan kanssa Iranin ja Syyrian demokraattisesti valittuja hallintoja vastaan.

Syyrian hajauttamiseen on käytetty 'Libyan mallin' mukaisesti sekä syyrialaisia että ulkomaisia kapinallisjoukkoja, jotka ovat saaneet rahoitusta, koulutusta, aseistusta ja poliittista tukea Syyrian todellisten vihollisten: mm. Israelin, Yhdysvaltojen, Britannian, Ranskan ja Saudi-Arabian toimesta. Myös näiden maiden tiedustelujärjestöt ovat suorittaneet Syyrian alueella maaoperaatioita. Useita ranskalaisia tiedustelu-upseereita on pidätetty Syyriassa. Tavoitteena länsimailla on hajoittaa Iranille lojaali liittolaishallinto.

Syyrian hallinnon vaihtamisen onkin nähty poistavan strategisen sivustauhan valloitushankkeen päänäyttämölle, jota on aktiivisesti rakennettu ainakin jo vuodesta 2003 saakka: kohteena Iran. Syyria kun ulottaisi vastatoimensa nopeasti Israeliin, joka on yksi odotettavissa olevan suursodan näyttämöistä ja sodan agressiivinen osapuoli: Israelille toimitetaan kuitenkin yhä enemmän aseapua.

USA:n määrittämällä 'Pahan Akselilla' on myös kolmas maa, joka kaukana Lähi-idän sijainnistaan huolimatta näyttelee merkittävää osaa isommassa mittakaavassa: Pohjois-Korea. Kyseessä on maa, joka on Kiinan suojeluksessa, aivan kuten Syyria on Venäjän suojeluksessa - kokonaiskuvaa tarkastellessa nämä ovat ilmeisiä yhtäaikaisen konfliktin näyttämöitä. Sivurintamien tehtävänä kun on sitoa molempien osapuolten liikuntakykyä ja joukkoja, sekä saattaa taistelu tarvittavaan epäsymmetriseen muotoon.

Itse olenkin jo vuosia sanonut, että sota Lähi-idässä tarkoittaa myös sotaa Korean niemimaalla, ja päinvastoin. Niin täydellisesti jännitteiden kasvamiset ja laantumiset ovat seuranneet toisiaan kuluneiden vuosien aikana, että yhtäläisyysviiva on ollut ilmeinen. Eikä nykyhetki tee poikkeusta tähän sääntöön. Kyse on suurvaltojen välisestä ristiriidasta, jossa nämä 'pahan akseliksi' määritetyt maat näyttelevät osaa suurempien pelureiden kamppaillessa maailmannäyttämöllä.

 

'Diplomaattiset aikaikkunat'

Ei siis ole yllättävää, että sekä Iranin että Syyrian 'diplomaattiset ponnistelut' osuvat kaikista vuosista, kuukausista ja viikoista huolimatta samoille päivämäärille - myös Pohjois-Koreassa lisääntyneen sodanuhan ja neuvottelujen tyrehtymisen kanssa. 

Kaikkia sotasuunnitelmia leimaavat aikataulut ja suunnitelmien monimutkaiset luonteet: Mitä suurempi sota, sen suuremmat ovat suunnitelmat, ja muuttujien määrä pelilaudalla kasvaa. Operaatioiden toteuttaminen on sidottu aikamääreisiin, jolloin sotilaallisille siirroille nähdään riittävät onnistumismahdollisuudet. Sodalle myönteisen kehityksen tulee tapahtua monella sektorilla yhtäaikaisesti. "Aikaikkuna" on laaditulle sodankuvalle ja tavoitteille asetettu otollinen yleistilanteen kehityshetki.

Näiden aikaikkunoiden toteutumiseksi laskettavissa olevien sotapelien vaikuttajien täytyy toteutua onnistuneesti, muuten riskit suunnitelmilla ovat liian suuria konfliktien aloittamiseen. Sotaa kun ei voi lähteä häviämään - varsinkaan suursotaa. 

Ainoastaan sotilaalliset tekijät eivät kuitenkaan ratkaise sodalle otollisia aloitushetkiä. Merkityksellistä on voittaa puolelleen mm. yleinen kansainvälinen tuki ja toisekseen varsinaisilta operaatioilta pitää kyetä rajaamaan pois niitä riskeeraavat sivustauhat. Kiinan ja Venäjän vastustus länsimaiden kampanjaa kohtaan Lähi-idän hallinnasta on ollut varmasti suurin haaste ja hidaste sodan aloittamisessa.

Kaikkia näitä 'pahan akselin' maita vastaan on Yhdysvaltain ja EU:n johdolla julistettu yhä uusia taloudellisia pakotteita sekä saartotoimia. Niiden ympärille rakennettua sotilaallista kiristysotetta on vahvistettu viimeisen puolen vuoden ajan. Mitä enemmän Kiina ja Venäjä ovat astuneet Syyrian ja Iranin turvaksi, sitä enemmän sotaeskalaatioiden riski on kasvanut sivunäyttämöillä Kaukasuksella ja Korean niemimaalla.

Merkittävä jännitteiden kiristymisen kohde löytyy siis myös Kaukasukselta, jossa mm. Georgiaa aseistetaan Yhdysvaltain toimesta mahdolliseen uuteen sotaan Venäjää vastaan. Samoin Azerbaijania varustetaan, ja Venäjä on erityisen huolestunut mm. Vuoristo-Karabachin tilanteesta. Venäjän sotilaallisia valmiuksia sidotaan sen eteläisen armeijakunnan alueella oleviin selkkauksiin, mikäli ja kun sotaoperaatiot Irania ja Syyriaa vastaan alkavat. Aivan kuten Kiinan sotavoimia sidotaan Korean niemimaalle sekä Etelä-Kiinan merellä helposti eskaloituvissa oleviin konflikteihin.

Olemme nähneet aikaikkunan sulkeutumisen: joka alkoi 8.3. ja päättyi 22.3. Tällöin tilanne hetkeksi kiristyi räjähdyspisteeseen, jonka kälkeen koitti tilanteen näennäinen lientyminen ja nyt koettu keväinen "hengähdystauko". Joukkojen keskitykset ja muut sotavalmistelut ovat kuitenkin jatkuneet, mutta koska sotaoperaatiot ovat synnyttäneet voimakasta vastustusta, näille 'pahan akselin' vastaisille kampanjoille on tarvittu "diplomaattisen ratkaisun mahdollisuuksia", ja siten voimaa mediakampanjointiin sotien oikeutuksen ja perustelujen puolesta.

Nyt "diplomatiat" ovat kuivumassa kokoon kaikilla rintamilla - samaan aikaan - ja näyttääkin siltä, että juuri näin on ollut tarkoituskin tapahtua. Länsimaat eivät ole antamassa periksi halussaan ryhtyä laajamittaiseeen sotaan - kyse on vain siitä kuinka tälle edessämme olevalle ryöstämiselle, tuhoamiselle ja valloittamiselle saadaan luoduksi yleinen hyväksyntä: Informaatiosota käy kuumana.

 

Syyria:

Syyriassa nähty 'Kofi Annanin rauhanvälitystehtävä' on ollut monen asiantuntijan silmissä tuomittu epäonnistumaan jo alusta pitäen, koska ulkomailta käsin ohjailtua kapinallisarmeijaa on ainoastaan rohkaistu jatkamaan taisteluaan. Länsimedian propaganda jatkuu ja Syyrian hallintoa demonisoidaan Suomessakin päivittäin ja epäuskottavan perusteettomasti: viimeksi tänään ja eilen YLE:n uutisissa.

Syyrian hallintoa syytetään jatkuvasti siviilien tappamisesta, vaikka tiedämme, että raskaasti aseistetut kapinalliset ovat sodan toinen osapuoli, eikä näiden joukkioiden kurinalaisuudesta ole mitään rohkaisevaa todistetta. Syyrian hallinnon demonisointi on jatkunut pian vuoden päivät, vaikka todisteet "hirmuhallinnon" teoista rajoittuvat lähinnä Lontoosta käsin toimivien epämääräisten ihmisoikeusryhmien väitöksiin.

Länsimaiden masinoima "Syyrian Ystävät -ryhmä", jonka jäsenenä Suomikin on astunut, omasta mielestäni erittäin häpeällisesti ja maamme intressien vastaisesti, Syyrian laillista hallitusta vastustamaan, antoi julkilausuman vain muutamia päiviä sitten, ettei Syyrian hallinto ole enää maansa laillinen edustaja. Kuinka siis olisi odotettavissa mitään neuvotteluja, jos kansainvälinen mandaatti on annettu kapinallisille? Venäjä ja Kiina ovatkin arvostelleet kiivaasti länsimaiden toimia.

Vapaan Syyrian Armeijan todellista koostumusta ei olla kyetty edes määrittämään, saatika, että siinä taistelevilta terroristiryhmiltä olisi saatu tulitauon mahdollistavat kirjalliset takeet. Tämän YK:n ja Arabiliiton "siipien suojassa" toteutetun tulitaukotavoitteen aikaraja on ylihuomenna tiistaina 11.4. Kuten professori Chossudovky arvioi heti tuoreeltaan Kofi Annanin välitystehtävästä: 'Tuomittu epäonnistumaan." - ja siltä se näyttää.

 

Iran:

Jatkuvasti lisääntyneet Iranin vastaiset sotavoimien keskitykset ja koventuneet talouspakotteet ovat hallinneet otsikoita viimeisen sotavalmistelukampanjan alusta saakka. Lähtölaukauksen viimeisimmälle tilanteen kiristymiselle antoi YK: atomijärjestön viime marraskuinen raportti, jossa viitattiin Iranilla olevan käynnissä ydinaseohjelma. Sekä Kiina että Venäjä ovat yhdessä Iranin kanssa kiistäneet toistuvasti väitteet ydinaseohjelman olemassaolosta, saatika, että näille lähinnä USA:n ja Israelin kylvämille väitöksille olisi kyetty osoittamaan uskottavia todisteita.

Israelilla on arviolta 200-300 ydinasetta ja uhkaava ulkopolitiikka. Iranilla ei yhden ainuttakaan, mutta silti Iranin ydinohjelma on uhka alueen vakaudelle ja turvallisuudelle?

USA:n ja Israelin johtama sotavalmistelu onkin nyt huipussaan ja Iranin vastaisella merialueella operoi yhteensä kuusi lentotukialusta täysine taisteluosastoineen. Laskelmien mukaan 100 000 Yhdysvaltain sotilasta on valmiina operaatioiden alkamiseen, joita tukee tuhannet alueella operoivat lentokoneet. Myös Länsimaiden liittolaiset, ns. Gulf6-maat on hampaisiin asti aseistettuja Yhdysvaltain toimesta.

Mitään neuvotteluja Iranin kanssa ei ole käyty puoleentoista vuoteen. Nyt on luvassa 'diplomaattinen mahdollisuus' kun ns. P5+1 maat ovat keääntymässä Istanbuliin käsittelemään Iranin ydinohjelmaa. Ennakkoasetelmaa arvostellaan jo nyt mahdottomaksi Iranin nöyrtyä: vaatimukset ovat USA:n ja Israelin sanelemia ja säilyttääkseen itsenäisen roolinsa, Iranin saattaa olla mahdotonta hyväksyä "antautumista ilman taistelua".

Iranin presidentti Ahmadinnejad onkin jo ehtinyt varoittamaan, ettei Iran tule nöyrtymään kannaltaan mahdottomiin ja kansainvälisen oikeuden vastaisiin saneltuihin ehtoihin, vaan vaatii rakentavaa keskustelua ja todellista neuvotteluhalua. Neuvotteluja on tarkoitus käydä ensi lauantaina 14.4.

 

Pohjois-Korea:

Vain pari viikkoa sitten kansainväliset neuvottelut Pohjois-Korean ydinohjelmasta päättyivät sensaatiomaiseen katastrofiin. Neuvottelujen alkua varjostivat jättimäiset Yhdysvaltojen ja Etelä-Korean sotaharjoitukset, joihin osallistui satoja tuhansia sotilaita, ja joita Pohjois-Korea oki varsin aiheellisesti arvostellut provokaationa ja hyökkäyksenä maansa turvallisuutta vastaan. Etelä-Korea on myös suorittanut Pohjois-Korean vastustuksesta huolimatta tilannetta kiristäneitä kovapanosammuntoja maiden rajalla, jotka eivät onneksi kuitenkaan johtaneet uhiteltuihin vastatoimiin.

Pohjois-Korea onkin vastannut provokaatioihin ilmoituksella, jonka mukaan se aikoo ampua avaruuteen satelliitin pitkän kantaman raketilla vain muutamien päivien sisällä. USA on tuominnut raketin laukaisun ja väittää sen olevan pitkän kantaman ydinohjuksen koelaukaisu. Pohjois-Korea on kiistänyt väitteen. Raketti on valmiina laukaisualustalla ja Japani on puolestaan valmiina pudottamaan ohjuksen jo lähtökiihdytyksessä. USA on katkaissut Pohjois-Korean humanitaarisen taloudellisen tuen ja neuvotteluyhteydet ovat poikki.

Kaiken lisäksi Etelä-Korean tiedusteluviranomaiset ovat kertoneet, että Pohjois-Korea valmistelee kolmatta ydinkoetta. Pohjois-Korea ei ole vahvistanut väitöksiä.

Oli totuus tilanteesta mikä tahansa, tilanne Pohjois-Korean vastaisella rintamalla on luokiteltava erityisen jännittyneeksi. Sotajoukot alueella ovat harjoitettu laajoja operaatioita varten ja tilanne saattaa hyvinkin eskaloitua avoimeksi sodaksi yleistilanteen niin vaatiessa. Suuressa pelissä tapahtumat Koreassa sitovat niin Länsimaiden kuin Kiinankin sotajoukkoja. Tämän vuoksi tapahtumat Lähi-idässä ja Aasiassa ovat kytköksissä toisiinsa.

 

Myrskyvaroitus: Millainen kevät ja alkukesä on odotettavissa?

On ilmeistä, että nyt alkavat "diplomaattiset neuvottelut" ovat pelkkää länsimaisille kansoille esitettävää mediateatteria, jolla haetaan "hyvän viittaa" agressiivisten länsimaiden ja Israelin toimille. Yhdyn näkemykseen, jonka mukaan Iranin ydinohjelma on pelkkä tekosyy: Jos Irania ei painostettaisi sen ydinohjelmalla, silloin uhka luotaisiin "Iranin harjoittamasta terrorista" tai "hirmuhallinnon ihmisoikeusrikkomuksista", kuten Syyriassa on tapahtunut.

Tilanne muistuttaakin suuresti vuoden 2003 tapahtumista, jolloin länsimaat puskivat väkisin läpi sotapolitiikkaa Irakia vastaan. Alkavia "neuvotteluja" varjostaakin säälimättömästi luodut ja kovat ennakkoehdot, jotka ovat suvereenien maiden mahdotonta hyväksyä. Samaan aikaan sotilaallista ja taloudellista painostusta jatketaan kohti kestämättöntä lopputulosta: informaatio- ja taloussota on käynnissä. 

Yhtenä suurena uhkatekijänä on myös "false flag" -valehyökkäykset, jotka ovat poikkeuksetta länsimaiset sodat aloittaneet: 9/11 tai Tonkinin lahden tapaukset näistä hyvinä esimerkkeinä.

Näillä näkymin näyttäisi siis siltä, että Syyrian tilanne jatkuu ilman järkevää ja tasapuolista tulitaukoa, koska kapinallisia ei painosteta ratkaisuihin, vaan niitä edelleen aseistetaan ja rahoitetaan ulkomailta käsin. Hajautus jatkuu. Neuvottelut Iranin ydinohjelmasta jäätyvät samaan asetelmaan, jossa ne ovat olleet jo vuosia - eikä ratkaisua edes haeta neuvottelujen kautta. Ratkaisu Koreassa odottaa "suuren suunnitelman" luomaa ajankohtaa ja pysyy jännittyneenä. En usko eskalaatioiden alkavan sieltä, mutta kylläkin ulottuvan sinne mikäli ja kun suursota Lähi-idässä syttyy. Samoin jännitys Kaukasuksella tulee kiristymään ja tunnelma on odottava.

Tietenkin kunniallinen vetäytyminen vaarallisesta sodasta kaikkien osapuolten toimesta olisi toivottavaa, ja sillle "diplomaattinen ratkaisu" antaisikin yhä mahdollisuuden. Israelin suunnasta olemme kuulleet vihjauksia operaatioiden lykkäämisestä jopa vuodella, mutta nähtävissä oleva asetelma ei tälle toivolle anna juurikaan elintilaa. Aseet, sotilaat ja laivastot ovat asetettuna edelleen kohti invaasiota ja valtiojohtajien retoriikka on sotaisaa.

 

Mitä odotettavissa "kariutuneiden neuvottelujen" jälkeen?

Syyriaa odottaa todennäköinen Turkin ja NATO-maiden tunkeutuminen sen raja-alueille "humanitaarisilla perusteilla" sekä "lentokieltoalue", joka Libyan mallin mukaisesti eskaloituu portaittain avoimeksi Israelin, länsimaiden ja Syyrian väliseksi sodaksi.

Irania odottaa mitä ilmeisimmin täydellinen ja kansainvälisesti laiton merisaarto, ja myös mahdollisesti ilmatilan saarto, joka antaisi lähtökohdan myös Israelille aloittaa uhkaamansa strateginen pommitus Irania vastaan. Tämä käynnistäisikin suursodan.

Sotilaallisten toimenpiteiden poliittinen lähtölaukaus on odotettavissa jo viikkojen sisällä, ja Israelin maaliskuussa antama "kolmen kuukauden lisäaika" tuntuisikin nyt pahimmillaan osuvan uuteen aikaikkunaan. Uskon siis, että voimatoimien varsinainen seuraava vaihe odottaa meitä kesäkuuhun mennessä.

Tällä arviolla myrsky puhkeaisi siis täyteen voimaansa jossain vaiheessa kesäkuussa 2012 ja viimeistään 4.7. Minkä asteen myrsky on luvassa, siihen on varmasti sanansa sanottavana myös Kiinalla ja Venäjällä sekä Pakistanilla. On siis toivottava parasta ja pelättävä pahinta, kuten on käynnyt aiemminkin annettujen aikaikkunoiden kanssa.

 

Laihat lohdut

En usko että jo vuosikymmen sitten laadittua strategista sotasuunnitelmaa pystytään estämään sen ulkopuolelta käsin - tämä on inhorealistinen käsitykseni länsimaisen sodankäynnin luonteesta. Kiina ja Venäjä voivat parhaimmillaan jarruttaa kehitystä, esimerkiksi toimittamalla kiireesti vahvaa puolustusaseistusta Teheranille, mutta ikävä kyllä nekään eivät pysty estämään konfliktia. Länsivaltojen sotakone onkin kiistatta ylivoimainen painopistealueillaan, ja länsimaiden johtajat tunnollisia marionetteja "suurta suunnitelmaa" eteenpäin puskiessaan. Tämä estää idän suurvaltoja käyttämästä voimakkainta asettaan - diplomatiaa.

Mikäli sota haluttaisiin tai kyettäisiin estämään, vastustuksen pitäisi syntyä länsimaiden sisältä käsin - meidän kansalaisten keskuudesta. Ainoastaan voimakkaat sotaa vastustavat kansalaistoimet länsimaissa voisivat kammeta tuhoisat ja seurauksiltaan arvaamattomat sotasuunnitelmat raiteiltaan, pakottaen länsimaiden johtajat vetäytymään tavoitteissaan ja harkitsemaan propagandakampanjointia uudestaan.

Toistaiseksi kunnollisesta suursodan vastaisesta kansalaisliikehdinnästä ei kuitenkaan tehokkaan sotapropagandan vuoksi ole näkyvissä jälkeäkään. Mutta silti, vastuu suursodasta ja sen syttymisestä on meillä - länsimaalaisilla. "Pahan akseli" puolustautuu parhaan kykynsä mukaan ja samalla kokonaisasetelma kyseenalaistaa koko sodan ja sen asetelman olemuksen: kuka meistä onkaan se "paha?" 

 

Pääasialliset lähteet:

Janus Putkonen @ 9.4.2012 20:17