ULKOMAAN UUTISET
Tänään on keskiviikko, 22. toukokuuta 2013. Sivu on ladattu klo 3:08

Globalismi ja uusi maailmanjärjestys: 'he tarvitsevat meitä, mutta me emme tarvitse heitä'

Globalismi ja globalistien tavoitteet ovat maailmanlaajuista pakkovaltaa, jota harjoitetaan eri maiden asevoimien avulla. Voimankäytön perusteet ovat kaukana todellisuudesta ja hyötyminen johtaa päätöksentekoa. Suurelle yleisölle jääkin tuntemattomaksi, kuka kukin on ja kenen takia?

Toimittaja: Riikka Söyring
1.4.2012, Verkkomedia.org

 

Globalismi ja uusi maailmanjärjestys: 'he tarvitsevat meitä, mutta me emme tarvitse heitä'

Yhdistyneiden kansakuntien entinen pääsihteeri, nykyinen Arabiliiton lähettiläs Kofi Annan on viimeisten viikkojen aikana "tukenut yrityksiä tuoda rauha Syyriaan" ja lopettaa yli vuoden kestänyt konflikti. Tai näin ainakin valtamedian otsikoissa.

Perehtymällä asiaan hieman enemmän, herää mielikuva Annanin tehtävästä ostaa aikaa, ja nimenomaan ostaa aikaa romahtamassa olevalle "kapinallisrintamalle"; aikaa luoda NATO:n miehittämiä turvasatamia joista Syyrian tasapainon horjuttavaa toimintaa voisi jatkaa. Mutta mikä on päämäärä?

Vaikutusvaltaisen Brookings-instituutin raportti ´Assessing options for regime change´ kertoo:

"Vaihtoehto diplomaattisille yrityksille on keskittyä siihen, kuinka väkivalta saadaan loppumaan ja kuinka saadaan luotua ´humanitaarinen sisäänpääsy´, kuten Annanin johtajuuden alla tehdäänkin. Tämä saattaa johtaa turvasatamien ja humanitaaristen esteiden luomiseen, joita tuettaisiin rajoitetulla sotilaallisella voimalla. Tämä luonnollisestikaan ei ole sitä, mikä on Yhdysvaltain tavoite Syyrian suhteen, ja Assad saattaisi pysyä vallassa. Tästä lähtökohdasta olisi kuitenkin mahdollista, että laaja koalitio jolla olisi kansainvälinen mandaatti, voisi lisätä pakotetoimia toimintaansa."

Saman Brookings-instituutin tuotteita on Iranin sodan ennalta kuvaileva raportti ´Mitä polkua Persiaan?´ sekä Libyan sotaa ennakoinut raportti.

 

Syyria

Brookings-instituutin Michael O´Hanlon kirjoittaa The New Republic´issa:

"Väkivallan lisääntyessä Syyriassa, ei ole olemassa hyviä vaihtoehtoja, kuinka vastata siihen. Syyrian eri klikit ja sektariaaniset ryhmät ovat liian sekoittuneita toisiinsa, jotta samanlainen operaatio kuin Libyassa onnistuisi. Assad armeijoineen on yhä liian vahva, että pieni ja yksinkertainen rauhanturvaamisoperaatio onnistuisi. Jos hyökkäämme, Irakin kaltainen imbroglio häämöttäisi, ottaen huomioon Syyrian koon ja ne monet pahat toimijat, joita siellä on. On kuitenkin tärkeää ajatella läpi kaikki sotilaalliset vaihtoehdot (En kuitenkaan suosi yhtään ainoaa vielä, niitä tulee harkita vain Arabiliiton ja NATO:n vahvan tuen ja osallistumisen tapahtuessa)."

O´Hanlon arvioi vaihtoehdot seuraaviksi:
 

1) Meri- tai ilmavoimien tekemä rangaistusoperaatio, joka toivottavasti rohkaisisi Assadia vastaan tehtävää vallankaappausta. Toteutus voidaan hoitaa estämällä Syyrian öljynvienti, estämällä muiden tavaroiden tuonti ja pommittamalla valittuja kohteita – kuten palatseja – Syyriassa.

2) Balkanisointi, joka toteutettaisiin hieman samaan tapaan kuin Libyan sota: lentokieltoalueella ja aseistamalla Syyrian oppositio.

3) Luomalla syyrialaisille "turvapaikkoja" pommittamalla Syyriaa sekä käyttämällä jonkin verran maavoimia – jollaisia Turkki parhaillaan valmisteleekin.


Arviosta ei synny kuvaa, jossa syyrialaisten siviilien etu tai tahto olisi länsivoimien ensijainen huolenpidon kohde.

 

Tuhon tuotto-odote on mahtava

Brookings-instituuttia sponsoroivat muun muassa Shell, BP, Statoil, ExxonMobil, FoxNews, Chevron, pankit Deutsche Bank, Morgan Stanley, GoldmanSachs, Citi Bank, Bank of America, Standard Chartered, CocaCola ja PepsiCo, lääkejätti GlaxoSmithKline, Microsoft sekä sotateollisuusjätit Boeing, NorthropGrumman ja Raytheon. Mukana ovat myös sijoittajamiljonääri George Sorosin Open Society Institute, International Crisis Group sekä Jewish World Watch.

Sponsorien lista auttaa ymmärtämään, millaiset – ja kenen – intressit ovat pelissä. Arabimaat ovat öljy- ja mineraaleista rikkaita alueita.

Monissa arabimaissa vallitsee pankkitoiminnan suhteen sharia-laki, joka muun muassa kieltää koronkiskonnan. Länsipankit sekä moni muu taho on osoittanut kiinnostusta islamilaiseen pankkitoimintaan ja niiden kasvaviin markkinoihin.

Eräs syistä saattaa olla hawala. Hawala-järjestelmässä on kyse siitä, että raha talletetaan ensimmäisessä paikassa ja tunnusluvun avulla tämä raha on välittömästi nostettavissa toisessa paikassa. Kaikki tositteet hävitetään välittömästi transaktion jälkeen. Arvioiden mukaan 25-50 prosenttia Lähi-Idän rahavirroista on tällaisia jäljittämättömiä virtoja, ja järjestelmän sisällä liikutellaan erittäin suuria summia rahaa muun muassa huume- ja asekaupassa, kertoi Suomen Malesian suurlähetystö vuonna 2007.

Sotateollisuudenkin kiinnostus levottomuuksien lietsomiseen on ymmärrettävää, jos sitä ajatellaan liiketalouden kannalta, missä yritysten tehtävä on tuottaa voittoa. Lisäksi sota tarjoaa tilaisuuden uusien tuotteiden testaamiseen. Sodanjälkeinen tilanne on monelle yritykselle tuottoisa hetki.

　

Sota, talous ja rikollisuus

Italian antimafiakomission johtaja Francesco Forgione kuvaa Jugoslavian sodan jälkeisen Bosnian tilannetta kirjassaan Mafia Export. Forgionen selvitys antaa käsityksen siitä, mitä sodan runtelemissa maissa tapahtuu.

Forgionen kertoman mukaan mafian liikemiehet ymmärsivät heti tilaisuuden rahan tekemiseen, kaikesta oli puute: "hedelmistä ja elintarvikkeista paperiin, pastaan ja rakennusmateriaaleihin. Ennen kaikkea siellä oli puutetta suuren luokan sairaalavälineistöstä... siellä kaikki olivat lahjottavissa, ja niinpä meidän (mafian) operaatiomme oli toimittaa erilaisia materiaalilähetyksiä käyttämällä humanitaarisen uudelleenrakentamisen varoja...he (mafia) hoitavat yhtiön asioita ja ottavat osaa YK:n ja Euroopan Unionin jäsenmaiden myöntämän humanitaarisen rahoitusavun jakoon..."

Kun Forgione puhuu mafiasta, hän tarkoittaa poliitikkojen, virkamiesten, pankkien ja mafian yhteistoimintaa, jossa mafia on globaali: se on levittäytynyt Eurooppaan, Meksikoon, Kolumbiaan, Yhdysvaltoihin, itseasiassa ympäri maailmaa.

Forgione toteaa myös, että eri maiden hallitukset ja eri järjestöt ovat jäsentensä mafiakytkösten myötä niin sekaantuneet laittomuuksiin, että "poliittista tahtoa" rikollisuuden suitsimiseksi ei tunnu löytyvän.

Talouslehti The Economist kuvasi Irakin sodan seurauksia vuonna 2003 artikkelissa ´Let's all go to the yard sale: If it all works out, Iraq will be a capitalist's dream´ ("Mennään kaikki takapihakirppikselle: Jos kaikki suunniteltu onnistuu, Irak on kapitalistin unelma").
 

1. Irakin varallisuuden 100-prosenttinen omistajuus

2. Voittojen täysimääräinen kotiuttaminen

3. Yhtäläiset edut ja oikeudet paikallisten yritysten kanssa

4. Ulkomaalaisten pankkien oikeus operoida maassa tai ostaa osuuksia paikallisista pankeista

5. Ansiotulo- ja yritysveron katto 15 prosentissa

6. Maailmanlaajuiset tariffit 5 prosenttiin

 

YK mainitaan Brookings-instituutin raporteissa lähinnä mekanismina, jonka avulla Yhdysvaltain – ja korporaatioiden – on mahdollista saavuttaa tavoitteensa Lähi-Idässä.

Lisäys: YK:n perusrahoitus tulee jäsenvaltioilta, mutta sen eri projekteja rahoittavat korporaatiot ja korporaatioiden rahoittamat säätiöt.

　

Kiina

Lähi-Itä konflikteineen on pala suuremmassa, Keski-Aasiaa ja Tyynen valtameren aluetta koskevassa kuvassa. Virallinen kanta Yhdysvalloissa toivottaa Obaman hallinnon suulla Kiinan ja Venäjän tervetulleiksi maailmanpolitiikan näyttämölle.

Käytännön toiminta kuitenkin näyttää toisenlaiset tarkoitusperät: moninapainen maailma, jossa on monta toimijaa ja valtakeskusta, ei ole kaikkien käsitys "hyvästä maailmasta".

Yhdysvallat on painottanut politiikkaansa viime aikoina Tyynen valtameren alueelle esimerkiksi siirtymällä ylläpitämään pysyviä sotilastukikohtia Pohjois-Australiassa ja rakentamalla Etelä-Korean Jeju-saarelle uutta. Jeju-saaren tukikohtaan sopii 20 sotalaivaa, sukellusveneitä, lentotukialuksia ja hävittäjiä, kunhan se valmistuu vuonna 2014.

Kiinan johto on viitannut alueen lisääntyneeseen militarisoimiseen avoimena provokaationa.

Kiina on suljettu myös TPPA:n, Aasian alueen kauppasopimuksen ulkopuolelle. Yhdessä EU:n ja Japanin kanssa Yhdysvallat pyrkii käyttämään maailmankauppajärjestö WTO:ta sekä maailmanpankki WB:ta estämään Kiinan rahoittamat kaivosprojektit Yhdysvalloissa.

EU julkaisi vuonna 2010 "valkoisen paperin" nimeltään ´Critical Raw Materials for EU´, lähes yhtä aikaa Yhdysvaltain energiaministeriön ´Critical Mineral Strategy´-raportin kanssa, joissa todetaan näiden avainmateriaalien – tantaali, kobaltti, niobium, volframi – tärkeys.

Kaikkia näitä mineraaleja löytyy Kongosta, joka yhtäkkiä onkin maailmanlaajuisesti havaittu demokratisoimisen tarpeessa olevaksi: Kongo täytyy vapauttaa vuosia sitten kadonneen kenraali Konyn vallasta ja pelastaa hänen jo aikuistumaan ehtineet lapsisotilaansa.

Kansalaisjärjestöjä hyödynnetään laajasti valtapolitiikan jatkeina muutoinkin. Kansalaisjärjestöjen avulla voidaan pystyttää erilaisia valvontamekanismeja, joiden avulla estetään valtioita itseään hyödyntämästä omia luonnovarojaan, selviää journalisti Tony Cartaluccin Revenue Watchin toimintaa käsittelevästä perusteellisesta selvityksestä Activist Postissa.

 

Yhdistyneet kansakunnat – YK

YK:lla on oma roolinsa maailman tapahtumissa. Maailmankauppajärjestö WTO:n johtaja Pascal Lamy piti maaliskuun alussa Oxfordin yliopistolla puheen, jossa hän selvittelee YK:lle kaavailtua roolia.

Lamyn puhe käsitteli niitä askeleita, joita tarvitaan maailmanhallinto-järjestelmän ohjaamiseen sekä maailmanhallinnon asettamia haasteita. Lamyn mukaan mallia voisi ottaa Euroopasta, jossa "uudenlaista hallintokokeilua on testattu jo 60 vuotta".

Euro on ollut yksi katalysaattori esimerkiksi rahoitusmarkkinoiden integroitumiskehityksessä. "Eurooppa-kokemuksen siirtäminen seuraavalle tasolle merkitsee kuitenkin uuden ´kolmio´järjestelmän eli maailmanhallituksen käyttöönottoa: maailmanhallitus tarjoaa johtajuutta, lakia ja tehokkuutta".

`Kolmio´järjestelmä muodostuisi G8-maat korvaavista G20-maista, YK:sta sekä kansainvälisistä organisaatioista. Näitä instituutioita on jo alettu rakentaa.

Maailmanhallinto merkitsee poliittisen, taloudellisen ja ympäristöasioita (esimerkiksi ilmastosopimuksin) koskevan vallan keskittämistä YK:n sihteeristölle – joka ei ole tilivelvollinen kenellekään, ja jonka jäsenistöä ei valita yleisillä vaaleilla. Kyseessä on eräänlainen globaali byrokratia.

　

Yhteenveto:

Maailmanpolitiikassa kamppailevat paikasta auringossa – maailmanhallinnosta – ja luonnonvarojen omistuksesta isot nimet: eri maat, korporaatiot, erilaiset kansainväliset järjestöt sekä YK. Epäselvää, ainakin pelkästään valtamedian uutisointia seuraaville on, kuka edustaa ketä.

Sosiaalisen median myötä monelle on hahmottunut, että kysymys on vielä isommasta väännöstä. Nyt kamppaillaan agendan asettamisesta, siitä kuka sen tekee: eliitti valtavirtamedian avulla vai kansalaiset omia keinoja käyttäen. Miten täällä tulevaisuudessa eletään: korporaatioiden ja talouden vai ihmisen ja ympäristön ehdoilla?

Peruslähtökohdat ovat kuitenkin, että "Ne tarvitsevat meitä, mutta me emme tarvitse Niitä". Imperiumit, kaikenlaiset valtakunnat tarvitsevat alamaisia. Tai kääntäen, ilman alamaisia ei ole valtakuntia. Omavarainen on riippumaton.

Näinä vuosina valitaan, onko tulevaisuus – kuten Noam Chomsky vuonna 1993 määritteli – "hallintomalli, jota kutsutaan demokratiaksi mutta tarkoittaen rikkaiden ja mahtavien hallintoa ilman rahvaan aiheuttamaa häiriötä ja toimien muodollisten vaalien viitekehyksessä" vai onko tulevaisuus aidosti meidän kaikkien, aidosti monimuotoinen, reilu ja oikeudenmukainen.

 

　

Lähteet:

 

Brookings Institute, Middle East Memo, Daniel Byman, Michael Doran, Kenneth Pollack, and Salman Shaikh: Saving Syria – Assessing Options for Regime Change

Critical raw materials for the EU

Brookings Institute: Libya´s test of the New International Order 

Verkkomedia: Mitä polkua Persiaan? 

The New Republic, Michael O´Hanlon: What are our military options in Syria?

The National Interst, Kenneth Pollack: Commentary: Bifurcating the Middle-East 

Politiikkaradion haastateltavana Lilly Korpiola, joka on asunut pitkään Lähi-Idässä.

Kansan Uutiset 

Francesco Forgione: Mafia Export – Miten Cosa Nostra, Camorra ja ´Ndrangheta ovat valloittaneet maailman (Atena-kustannus 2011, suomennos Taru Nyström)

Thomas Barnett: The Pentagon´s new map for war and peace

YK 

Wall Street Journal

Global Governance Watch

Ulkoministeriö: Islamilainen pankkitoiminta Malesiassa (2007) 

YLE kulttuuri, Tuija Aalto: TAUSTA: Kony 2012-ilmiö rakennettiin taitavasti 

Verkkomedia: Kansalaisjärjestöt valtapolitiikan jatkeina

Activist Post, Tony Cartalucci: Soros Big-Business Accountability Project Funded by Big-Business

The Ecomist: Let's all go to the yard sale: If it all works out, Iraq will be a capitalist's dream:"

1. 100% ownership of Iraqi assets.
2. Full repatriation of profits.
3. Equal legal standing with local firms.
4. Foreign banks allowed to operate or buy into local banks.
5. Income and corporate taxes capped at 15%.
6. Universal tariffs slashed to 5%.

Riikka Söyring @ 1.4.2012 15:51