ULKOMAAN UUTISET
Tänään on torstai, 10. heinäkuuta 2014. Sivu on ladattu klo 6:58

Libyan vaiettu toinen totuus

Janus Putkonen, Verkkomedia.org, 15.4. 2011
janus.putkonen@gmail.com

Suomessa asuvan libyalaisen varoitus: Maahan astuvia ulkomaisia joukkoja vastassa tulisi olemaan yksi ja yhtenäinen Libya.

Onko siis virheellistä puhua kapinallisista, kun pitäisi puhua perustuslain ja sananvapauden palauttamista vaativista, Gaddafin yksinhallinosta mittansa täyteen saaneista protestoijista? Kuitenkin hekin tukisivat Gaddafia siinä tilanteessa, mikäli ulkomaiset armeijat hyökkäisivät heidän pyhälle maalleen, yrittäen syrjäyttää Gaddafin, tulisikin tästä yksinhallitsijasta sankari, joka vain näyttäisi näin olleensa oikeassa, saadessaan kansalaiset yhtenäiseksi rintamaksi imperialistista hyökkääjää vastaan. Ulkomaiden hyökkäys pettäisi siis myös Gaddafin vastustajat.

Siis taisteluja käydään Suomessa asuvan libyalaisen Farag Ezzeddiniltä saadun tiedon mukaan Gaddafin vastustajien sekä Gaddafin palkkaamien ulkomaisten afrikkalaisiten palkka-armeijoiden välillä. Puheet klaaneista, heimoista tai al-Qaidasta olisivat myös näin ollen pötyä, eikä käynnissä olisi lainkaan tavanomainen sisällissota, koska libyalaiset eivät suostu ampumaan libyalaisia.

Haastattelussa Farag Ezzeddin, Suomessa 30 vuotta asunut ja työskentelevä libyalainen, jonka molemmat ja läheiset veljet taistelevat parhaillaan upseereina Gaddafin syrjäyttämistä vaativien joukoissa.

On aika kuunnella libyalaista

Libyalaisten omaa ääntä ei ollakaan juuri kuultu, kun meillä Suomessakin on keskusteltu osallistumisesta Libya-operaatioihin ja niiden suunnitteluun mm. EUFOR-taistelujoukkoja käyttäen. Maamme virallisen linjan mukaan sotilaallisiin toimiin suhtaudutaan periaatteessa myönteisesti (pääministeri Mari Kiviniemi, HS 5.4.2011).
Vaan mitä me oikeastaan tiedämme Libyasta, tai sen tilanteesta? Keitä ovat nuo kapinalliset, ja minkä puolesta libyalaiset ovat tarttuneet aseisiin hallitsijaansa Muammar Gaddafia vastaan? Vastausta etsiessä on kysyttävä myös heiltä itseltään - joten onkin siis julkisesti aika kysyä libyalaisilta mielipidettä siitä, mitä heidän maassa oikein tapahtuu, ja mitä meidän eurooppalaisten tulisi koittaa ymmärtää luodessamme Libyaa koskevia mielipiteitä? Ovatko valtamediamme ja päättäjämme kertoneet meille siitä jo oleellisen?
Halusin etsiä käsiini yhden Suomen pikkuruisen libyalaisväestön edustajan, ja tavoitin 30 vuotta Suomessa asuneen sekä työskennelleen libyalaisen Farag Ezzeddinin, jolla ilmenikin ilmeisen hyvät yleistiedot, koulutus sekä sivistys. Suomeksi käydyssä haastattelussa selvisi kuluneen parin tunnin aikana paljon oleellista, ja suomalaista hämmentävää tietoa, väärinkäsityksiä sekä paljon julkisuudessa kertomatta jätettyjä seikkoja sekä näkemyksiä, jotka meillä suomalaisilla ja eurooppalaisilla yleensäkin pitäisi olla Libyasta tiedossa, maan tilanteeseen puuttumista harkitessamme.

Molemmat veljet upseereina sodassa Gaddafin palkka-armeijaa vastaan

Farag Ezzeddinin perhe asuu yhä Libyassa Bregan alueella. Hänen kaksi veljeään ovat armeijan palveluksessa ja käyvät sotaa parhaillaan upseereina ”kapinallisten” puolella Gaddafin joukkoja vastaan. Hänen äitinsä ja muu perheensä asuu Libyassa, mutta Farag itse jäi Suomeen opiskelujensa jälkeen kolme vuosikymmentä sitten, kun hän koki tärkeämmäksi sanan- ja yksilönvapauden, jotka olivat toteutuneet maassamme Libyaa paremmin.

Farag: Olen odottanut tätä päivää kolmekymmentä vuotta. Itkin ilosta, kun näin vanhan lippumme nousevan salkoon. Ensimmäistä kertaa kuulen myös veljieni juttelevan minulle avoimesti maan asioista puhelimessa.

Janus: Molemmat veljesi kuuluvat siis Gaddafia eroa vaativien kapinallisten joukkoihin ja ovat toimineet maassa upseereina armeijan palveluksessa aiemmin?

Farag: On väärin, siis täysin väärin puhua mistään kapinallisista. Ei Libyassa ole mitään heimoja, klaaneja eikä al-Qaidaa, se on valetta. Libya ei ole mikään Somalia tai Afghanistan. Gaddafin joukkoja vastaan taistelee ja maan perustuslain palauttamista vaatii Libyan kansa.

Libyan perustuslain, joka laadittiin 1950-luvulla Sveitsissä, on ohittanut Muammar Gaddafin laatima ”Vihreä kirja”, jonka oppiminen ja seuraaminen on kuulunut libyalaisten arkeen aina 1970-luvun puolivälistä alkaen. Henkilökultin muodostumiseen johtanut kehitys on rajoittanut maassa sanan- ja yksilönvapautta. Myöhemmin Gaddafin ympärilleen luoman eliitin muodostuminen ja tasavertaisuuden periaatteen rikkoutuminen ovat saaneet libyalaiset tuskastumaan – Nyt riittää - ilmapiiri on levinnyt, ja kun perustuslain palauttamista vaativien ääni kohosi yleisiksi levottomuuksiksi, on Gaddafi sittemmin turvautunut afrikkalaisten palkka-armeijoiden tukeen.
– Libyalainen ei koskaan ammu libyalaista. Taisteluja käydäään pääasiassa konservatiivisia, perustuslakia kannattavien kansanjoukkojen sekä monikansallisten palkka-armeijoiden välillä.
Haastattelijalle selkeene annettu kuva siitä, että käynnissä ei olekaan mikään Libyan sisällissota sen normaalissa merkityksessä, vaan maan kansan sekä hallitsijan luoman palkka-armeijan välinen taistelu.

Farag: Libyalaiset hoitavat tämän parhaiten itse. Emme halua, emmekä kaipaa, mitään ulkopuolista apua. Gaddafin aika on ohitse.

Farrag Ezzeddin on puhunut puhelimessa vain jokin aikaa sitten upseeriveljiensä kanssa. Nyt asetelmista saamani kuva eroaa täysin siitä, mitä mm. lännen valtamediat ja länsiliittouman päättäjät ovat maan tilanteesta meille välittäneet.

Farag: Tuomitsen lännen pommitukset kaikkia libyalaisia vastaaan. Kyseessä on Libyan taistelu yksinvaltiastaan vastaan, eikä ulkopuolisia siellä tarvita, eikä haluta Libyan maaperälle, koska se vahvistaisi Gaddafin asemaa.

Ulkomainen sotilaallinen väliintulo yhdistäisi Libyan kansan

Suomessa ja Euroopassa puhutaan ”humanitääristen maaoperaatioiden” käynnistämisestä, ja Roomaan on perustettu Libya-operaatioita varten EUFOR:n (EU:n taistelujoukkojen) päämaja.

Janus: Mikä on Gaddafia vastustavien kanta ulkomaisten joukkojen lähettämisestä Libyaan?

Farag: Ei joukkoja, ei missään tapauksessa. Jos maahan tunkeutuisi aseistettuja ulkomaisia joukkoja, taistelut Gaddafia vastaan loppuisivat, ja sehän vain todistaisi Gaddafin olleen koko ajan oikeassa. Taistelu ulkoista vihollista vastaan palvelisi vain Gaddafin etua, ja hänestä tulisi sankari. Se on itsestäänselvyys.

Janus: Veljenne, jotka taistelevat parhaillaan Gaddafin ulkomaista palkka-armeijaa vastaan, eivät siis toivo esimerkiksi suomalaisia sotilaita rinnalleen?

Farag: Eivät. Sinne ei pidä kenenkään ulkopuolisen mennä. Se olisi isku perustuslain puolesta taistelevien selkään ja yhdistäisi Libyan kansan ulkomaista uhkaa vastaan.

Janus: Tarkoitat siis, että maihin noustuaan ulkomaiset joukot eivät saisi välttämättä tukea keneltäkään eivätkä miltään suunnalta Libyassa?

Farag: Eivät mitään. Heitä olisikin vastassa Gaddafin tueksi yhdistynyt Libyan kansa... Heidät tapettaisiin.

Farag Ezzeddin on liikuttunut ja surullinen ajatuksesta, että EUFOR-joukkojen ja myös suomalaisten joukkojen lähettämistä Libyaan harkitaan. Hän kuitenkin torjuu koko mahdollisuuden, sillä perustuslaillisen vallan palauttamista vaatineiden ja maanpaossa asuneiden sananvapauden kannattajien päämaja on toiminut Lontoossa jo vuosikymmeniä.

Farag: Kyllä englantilaiset, rankalaiset ja EU:n päättäjät tietävät, mitä Libyassa nyt tapahtuu. Jos kerran helsinkiläinen kokki tietää tämän, niin kyllä hekin sen tietävät. Kyseessä on Libyan kansan taistelu yksilön- ja sananvapaudesta hallitsijaansa vastaan, joka on nostanut itsensä jumalan rinnalle maan suvereeniksi johtajaksi.

– Kyllä jokaisen suomalaisen pitäisi tietää, mitä tuo lippu, jonka alla Gaddafin joukkoja vastaan taistellaan tarkoittaa - sinne ei saa ulkopuolinen mennä!

– Kyseessä ei ole vallankaappaus, koska perustuslain puolesta taistelevat joukot ovat sopineet, että kaikki, jotka Gaddafin vastaiseen taisteluun osallistuvat, vetäytyvät julkisista viroistaan heti taistelujen jälkeen, ja maahan etsitään uusi hallinto.

Libya: Ainoa Afrikan maa, jossa ei ole köyhyyttä

Keskustelimme Libyan kansasta, sen tilanteesta, oikeuksista ja yhteiskunnasta laajasti. Haastattelijalle piirtyi kuva vauraasta ja hyvinvoivasta maasta, jonka rikkaudet sekä suuri koko ja arvokas sijainti ovat antaneet sille poikkeukselliset edellytykset rakentaa hyvinvointia aina näihin päiviin saakka. Maa on voinut hyvin myös Gaddafin hallinnon alla, vaikkakin lännen Libyalle asettamat pakotteet ja saarto ovatkin aika-ajoin tuoneet rajoitteita ja ongelmia.
Jokaisella libyalaisella on ollut oikeus mm. asuntoon, autoon, polttoaineeseen, ilmaiseen terveydenhuoltoon ja koulutukseen aina yliopistotasolle saakka. Maassa on taattu kaikille perustulo sekä työpaikka. Perustuslaillinen hyvinvoinnin ongelma on siis näyttänyt rajautuneen sananvapauden loukkauksiin, yksilönvapauden rajoituksiin sekä voimistuneeseen henkilökulttiin, jonka Gaddafi on luonut.

Janus: Kuinka Tripolin katukuva eroaa Helsingin katukuvasta?

Farag: Tripolissa on hienommat autot. Koulutus ja oppineisuus ovat maassa voineet perinteisesti hyvin. – Lähes kaikki Suomessa asuvat afrikkalaiset ovat saaneet ilmaisen koulutuksensa Libyassa, ja maa on käyttänyt huomattavan osan rikkauksistaan koko Afrikan hyvinvoinnin puolesta. Tämä on siis ollut Gaddafin hyväntahdon politiikkaa ja filosofiaa.
– Muammar Gaddafi ei ole parhaimmillaan kenraali, eikä johtajakaan, vaan pikemminkin visionääri.

Näin toteaa Farag Ezzeddin Libyan kiistellystä johtajasta, jonka kuviin ja ”Vihreän kirjan” mietelauseisiin ei Tripolissa kulkiessaan voi olla törmäämättä.

Janus: Entä naisten asema yhteiskunnassa? Miten on Libyassa toteutunut kansanvalta?

Farag: Libyassa on vallassa naisministeri, ainoana Afrikan maana. Kaikille miehille on voimassa asevelvollisuus, mutta naiset voivat halutessaan käydä myös armeijan aivan kuten Suomessakin. Se on täysin normaalia.

Farag ei näe ongelmaa tasa-arvoasiassa, sillä naiset saavat vastaavan koulutuksen kuin miehetkin, eikä sukupuolten välisessä tasa-arvossa tunnu olevan puutteita.
– Vuosittain kokoontuu valtiopäivät, jonka edustajat äänestetään. Siellä käydään läpi alueelliset kysymykset ja päätetään mm. menoista ja aluekehityksestä.

Janus: Maan hallinto lienee siten suunnilleen kunnossa. Entä kuka on Gaddafin kakkosmies?

Farag: Ei sellaista ole. Se on juuri se ongelma. On olemassa vain jumala ja Gaddafi.

Janus: Entä Gaddafin pojat, joita on lännessä esitelty maan edustajina? Onko heillä vaikutusvaltaa ja tukea kansan keskuudessa?

Farag: Ei sitten mitään. Ihan nollia. Yhdestäkään Gaddafin lapsesta ei ole tullut erityisen kunnioitettua henkilöä.

Janus: Entä lännessä tulevana Libyan kapinallisjohtajana esitelty ja maanpaossa elänyt Muhammad Hifter, miten arvioit hänen suosiotaan Libyassa?

Farag: Herra ei-kukaan. Tiedän kyllä nimen, mutta hän ei edusta mitään libyalaisille.

Tarkistaakseni vielä yleistä tunnelmaa ja elämää Libyassa kysyn rikollisuudesta ja yleisestä turvattomuudesta.

Janus: Lukitaanko Libyassa ulko-ovet?

Farag: Ei lukita ovia, eikä tarvitse pelätä rikollisuutta. Libyalaiset ovat hyvin ystävällisiä ja vahvan yhteenkuuluvuuden tunteen omaavaa väkeä, jolla on vuosituhansien mittainen historia tukenaan. Kansantaruja ja sankareita ei Libyasta todellakaan puutu. Koska maa on yhteistä, voit mennä aina ja minne tahansa, eikä kukaan tule sinua häätämään pois. Kuin Suomessa hämäläiset ja savolaiset, ei suvuilla ja asuinpaikoilla ole suurta merkitystä, tasavertaisuus on vallassa.

Haastattelijalle jää väistämättä kuva hienosta yhteiskunnasta, jossa perusasioista on huolehdittu hyvin, ja rikkaudet ovat kansalle yhteisiä.

Janus: Miksi siis tämä hajaannus ja sota, ulkomainen väliintulo?

Farag: Libyassa on maailman parasta öljyä. Se on poikkeuksellisen puhdasta, ja vain 13 % löydetyistä öljykentistä on toistaiseksi hyödynnetty. Maan öljyvaroista on siis 87 % edelleen täysin koskemattomia.
– Pitää ymmärtää, että Libya on kuin nälkäinen tori. Se on suuri markkina-alue ja tärkeä sijainniltaan, jonka jenkit ja eurooppalaiset ovat jo kauan halunneet itselleen, mutta sen ei anneta tapahtua. Ei koskaan!

– Tervetuloa kaikki Libyaan, asumaan ja työskentelemään, nauttimaan Libyan kauneudesta ja sen vanhasta kullttuurista, mutta ilman aseita, olkaa hyvä – sillä sitä ei korkean itsetunnon ja sivistyksen kansa milloinkaan suvaitse.

Näin kertoo Libyasta ja sen taistelusta Farag Ezzeddin, korkeasti koulutettu libyalainen, joka varmasti toivoo vain parasta perheelleen Libyassa, odottaen nyt innoissaan sananvapauden sekä yksilönvapauden aikaa Gaddafin ”Vihreän kirjan” jälkeen.

– Haluamme vain peruuttaa 50 vuotta sitten tehdyn virheen.

Janus: Gaddafin vastustajat ovat perustaneet uuden keskuspankin kanavoidakseen varoja Gaddafin vastaiseen taisteluun. Kuka tämän uuden pankin omistaa, ja eroaako se jotenkin Gaddafin pankista?

Farag: Kyseessä on myös valtionpankki, ja sen omistavat Libyan kansa ja aluehallinto. Sitä ei omista mikään yksityinen yhtiö, eikä kukaan henkilö.

Janus: Entä voimasuhteet? Mikä on tilanne taistelukentällä tällä hetkellä?

Farag: Gaddafia vastustavien joukkojen lukumäärä on paljon suurempi kuin Gaddafin palkka-armeijoiden, mutta Gaddafin joukoilla on paremmat aseet.

Janus Putkonen @ 15.4.2011 17:00