Geopolitiikan ikuiset säännöt eivät ole muuttuneet. Valtio on territoriaalinen eläin. Globalismia tai ei, maantiede on yhä turvallisuuspolitiikan ydin. Näyttää nimittäin siltä, että poliitikkomme ovat kaiken unohtaneet eivätkä mitään oppineet.
Kolumni: Keijo Korhonen
(Kolumni julkaistu Lapin Kansassa ja Ilkka-lehdessä 4.7.2012)
Verkkomedialle toimittanut: IPU, 4.7.2012 Kirjoittaja Keijo Korhonen on Arizonan yliopistossa luennoiva tohtori
Maantiede ja valtioetu
Viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. J. K. Paasikivi oppi tämän vanhoilta viisailta, Urho Kekkonen taas Paasikiveltä.
Suomen turvallisuuspoliittinen asema on nyt verrattomasti parempi kuin Paasikivi ja Kekkonen osasivat ikinä kuvitella. Itse asiassa turvallisuutemme on taatumpi kuin koskaan aikaisemmin.
Geopolitiikan ikuiset säännöt eivät silti ole muuttuneet. Valtio on territoriaalinen eläin. Globalismia tai ei, maantiede on yhä turvallisuuspolitiikan ydin.
Kenraali Nikolai Makarov menetteli sopimattomasti ja rikkoi kansainvälisiä protokollasääntöjä muistuttaessaan Suomessa vieraillessaan julkisesti geopoliittisista tosiasioista. Suorapuheinen kenraali teki silti meille palveluksen.
Näyttää nimittäin siltä, että poliitikkomme ovat kaiken unohtaneet eivätkä mitään oppineet. "Maantieteelle emme mahda mitään. Emme me ettekä te." Totuutta ei mitätöi, että lausuma on alun perin pantu Josif Stalinin kontolle.
Nykyinen keskustelu kansainvälisestä politiikasta väistää ja melkein pelkää kahta likaista avainsanaa Droit de regard ja Raison d'Etat. Kun me suomalaiset olemme niin eurooppalaisia, niin eurooppalaisia että, ei haittaa oppia hiukkasen diplomatian perinteistä kieltä ranskaa.
Droit de regard merkitsee yksinkertaisesti valtion oikeutta turvallisuusetujensa takia "pitää silmällä" eli kiinnostua tai huolestua siitä mitä tapahtuu välittömästi sen rajojen takana. Jokainen suuri maa suhtautuu naapureihinsa intressialueenaan tai etuvyöhykkeenään, verhosipa se politiikkansa millä tekosyillä tahansa.
Toiset suurvallat saattavat mukista vastaan, mutta hyväksyvät tosiasiat yleisen rauhan ja tasapainon nimissä. Muuan esimerkki: Venäjän puututtua elokuussa 2008 asevoimin Georgian asioihin USA:n hallitus tyytyi vain puhumaan pontevia. Epävaltio Euroopan unioni pystyi vielä vähempään. Maailma siis tunnusti Georgian kuuluvan Venäjän etualueeseen.
Raison d' Etat, valtioetu, tarkoittaa valtion oikeutta itse tulkita välittömiä turvallisuusetujaan. Suurvallat tulkitsevat valtioetuaan väljästi. Esimerkistä käy USA:n toimeen panema Irakin miehitys.
Suurvalta arvioi itse valtioetunsa
Ei tunnu todennäköiseltä, että Suomen presidentin, pääministerin ja ulkoministerin vakuuttelut NATO:n laajentumisen harmittomuudesta tekivät isoakaan vaikutusta Kremlissä. USA:n diplomatian Suuri Vanha Mies George F. Kennan määritteli USA:n ydinasesateenvarjon ulottamisen NATO:n uusiin jäsenmaihin Puolaan, Unkariin ja Baltian maihin "huijaukseksi, jolla saattaa aikanaan olla eeppiset mitat."
USA:ssa on keskustelu suurvallan etuvyöhykkeistä ja valtioedusta yhtä sopimatonta kuin sukupuolielinten kansanomaisten nimitysten julkinen huuteleminen. Amerikkalaista hurskastelua, jonka taustalla on luja luulo USA:n poikkeuksellisuudesta ja maailman johtajan tehtävästä.
Kuvitellaanpa, että Neuvostoliitto olisi voittanut kylmän sodan ja ilmoittaisi nyt sijoittavansa ohjustentorjuntaa liittolaismaihinsa Nicaraguaan ja Meksikoon. Uskoisivatko amerikkalaiset, että ohjukset on tarkoitettu torjumaan Kiinan uhkaa ja että Varsovan Liitto on eräänlainen Pelastusarmeija, rauhan palveluksessa?
Pelkkä tosiasioiden tunnustaminen ei ehkä riitä viisauden lähteeksi.
Etenkin pienen maan johtajien kannattaisi joskus astua naapurin saappaisiin ja miettiä, miltä maailma sieltä käsin näyttää.
***
Lue myös:
Puolustusvoimia leikattuaan tehtävänsä jättänyt Stefan Wallin saa seuraajakseen EU-poliitikko Carl Haglundin, joka tyrmää Reutersin haastattelussa Venäjän tarjoukset yhteistyöstä ja sivuuttaa varoitukset, joiden mukaan Suomen NATO-jäsenyys aiheuttaisi uhan Venäjälle ja maidemme välisille suhteille.
30.6.2012, Verkkomedia.org
Tosi isot @ 14.7.2012 12:55:32
Kirjaimethan haluaa kertoa vain, että vastakkainasettelu on propagandaa kommunistijohtajat oikeistokeskustasosialistikristillisdemokraattisesta isäeuroopasta (EPP kansanpuolue, joka vaihteli nimeään vuosikymmenten ajan onnistuakseen nielemään kaikki poliittiset puolueet valtapiiriinsä) on ihan meidän kotona - ei siellä eikä tuolla, ja koko pedon jalusta on Suomi. Putinin puolue yhtyy EPP kanssa luodakseen BIG-Euroopan, ja kommunistijohtajat rakastavat yhtä paljon transatlantisia suhteitaan kuin Venäjä tulevan yksipuoluejärjestelmänsä kiinakonsultointeja. Se ei ole oikealla, eikä se ole vasemmalla, vaikka kuinka kääntelisitte päitänne, vaan se on tässä.