Kenraali Nikolai Makarov ilmaisi Venäjän huolen Suomen luisusta kohti sotilasliitto NATO:a ja tarjosi vaihtoehdoksi sotilaallista yhteistyötä Venäjän kanssa. Suomalaisvastaus kuului kutakuinkin näin: 'Venäjän asevoimien komentaja tuli Suomeen, puheli omiaan, koska täällä saa puhua mitä haluaa.'
Toimittaja: Janus Putkonen
6.6.2012, Verkkomedia.org
Venäjän asevoimien komentaja sai Suomesta tylyn ja epädiplomaattisen vastauksen
Venäjän asevoimien komentaja Nikolai Makarov on kokenut, luotettu ja tilanteen tasalla oleva neljän tähden kenraali ja Venäjän varapuolustusministeri. Hän on vuodesta 2008 saakka toiminut Venäjän armeijan komentajana ja puhuessaan julkisuudessa hänen lausuntonsa uutisoidaan kymmenien eri maiden lehdistöissä – Venäjän näkökantoina.
Katsoessamme Kremlin muutoinkin "NATO-kokenutta" johtajistoa vuonna 2012, voinkin ainoastaan ihmetellä ulkoministeri Erkki Tuomiojan antamaa lausuntoa Yleisradiolle, etteikö Makarovin sanoja kannattaisi ottaa kovinkaan vakavasti. Tuomioja ei nimittäin usko, että ne edustavat sellaisenaan Venäjän kantaa.
Kenraali Makarov varoitti Suomea liittymästä Natoon, koska se olisi turvallisuusuhka Venäjälle – ja siten molemmille maille.
Tuomioja sanoo YLE:n haastattelussa, ettei NATO:n ja Suomen yhteistyö uhkaa kenenkään turvallisuutta ja sivuuttaa komentajan päinvastaisen näkemyksen turhana huolena. Tuomioja väheksyy ja ylenkatsoo lausunnossaan Makarovin puhetta ja rinnastaa sen "vapaamuotoiseksi ääneenajatteluksi". Risto Volanen (kes), joka oli myös paikan päällä kuuntelemassa Makarovin puhetta, toteaa blogissaan, että "erikoista on myös ministeritason ajattelu, että maansa ylin kenraali puhuu omiaan".
Puolustusministeri Stefan Wallin tekstasi YLE:lle kommenttinaan "Suomi tekee omat ratkaisunsa itse ja itsenäisesti".
Kumpikaan ministereistä ei siis ollut valmiita sanomaan sitä, mikä olisi varmasti tyydyttänyt niin Suomen kansalaisia kuin Venäjän johtoa, että Venäjän huoli on turha eikä Suomi ole liittymässä Natoon. Tämän me olisimme voineet odottaa kuultavan, mikäli suomalaiset omista asioistaan päättävät, sillä suomalaisten NATO-vastaisuus on entisestään lisääntynyt viime vuosina.
Wallin sanoi Suomen arvioivan "hallitusohjelman mukaisella tavalla" suhdettaan Natoon ja tekevän sen "omien intressiensä" pohjalta. Mutta mikä on tämä "hallitusohjelman mukainen tapa ja intressit" - se jätetään kertomatta.
Venäjän ja suomalaisten lisääntynyt huoli hallituspiiriemme NATO-intoilusta tuntuu vain entistäkin aiheellisemmalta, eikä turvallisuustilanteen heikkenemistä lähialueellamme voida mitenkään nähdä "Suomen intressien mukaiseksi".
Yhteistyötarjouksen epädiplomaattinen sivuutus
Asevoimien komentaja teki tarjouksen sotilaallisesta yhteistyöstä Venäjän kanssa. Venäjän näkemyksen mukaan myös Suomen lisääntynyt harjoitustoiminta rajan tuntumassa on alkanut huolestuttamaan ja Venäjä toivoisi Suomen pysyvän puolueettomana maana.
Kumpikaan haastatelluista ministereistä, Tuomioja ja Wallin, ei vastannut mitään tähän huomionarvoiseen yhteistyöehdotukseen, mikä sinällään on jo erittäin epädiplomaattista.
Ehdotus olisikin syytä huomioida, ja mikäli Venäjällä on tosiaan halu luoda sotilaallista yhteistyötä, miksei Suomella sitten olisi? Yhteistoiminta jos mikä liennyttäisi kaiken mahdollisenkin epäsovun ja vain lujittaisi maidemme välisiä siteitä. Diplomaattista olisikin ollut vastata, että ehdotus tutkitaan huolellisesti, ja esittää kiitos annetusta esityksestä.
Sotaharjoitus-kysymykseen olisi pitänyt vastata diplomaattisesti, että jatkossa on pidettävä entistä paremmin huolta siitä, ettei sotilaallinen toiminta Suomen maaperällä aiheuta syytä huolestumiseen. Tuomiojan selitys siitä, että "suvereeni maa harjoittelee miten haluaa ja kenen kanssa haluaa", kun ei ole diplomatiaa: Siitä puuttuu tarvittava positiivinen nöyryys ja neuvotteluhalu.
Tuomiojan viittaus Makarovin puheeseen kokonaisuutena "omiaan puhuneena" on kerrassaan häpeällinen. Wallinin kiertolausahdus "Suomi on vapaa maa ja täällä saa puhua mitä haluaa" menee samaan loukkaavaan kategoriaan, eikä vastaa esille nostettuihin kysymyksiin. Tiivistetysti suomalaisministerien vastaus Makaroville siis kuului,
"Venäjän asevoimien komentaja tuli Suomeen puhelemaan omiaan, koska täällä saa puhua mitä haluaa."
Toimittajan kommentti: "Venäjän varoitus Suomelle oli odotettavissa"
Suurin osa suomalaisista ei edes tiedä kuinka tulehtuneet välit NATO:lla ja Venäjällä nykypäivänä on, ja mistä Makarovin puhe kumpuaa Venäjän suhteessa Suomeen. Tämän vuoksi asian käsittely tulee aloittaa siitä mistä kenraali puhui, ja miksi hän sanoi mitä sanoi. Syy valtaväestön tietämättömyyteen asiassa on, ettei suurvaltojen törmäyskurssista uutisoida Suomessa, vaikka syytä olisi ollut jo usean vuoden ajan.
Suurin yksittäinen syy välien heikkenemiseen on ollut Yhdysvaltain ja NATO:n ajama Euroopan ohjuspuolustushanke, joka on ollut pysyvä pääotsikoinnin aihe niin Venäjän kuin kansainvälisenkin lehdistön uutisvirrassa – mutta ei Suomessa.
Mikäli tämän merkittävän NATO:n ja Venäjän välisen kiistan vaiheita olisi seurattu edes jossain mittakaavassa Suomen valtamediassa, myös Makarovin puhe MPKRY:n tilaisuudessa ymmärrettäisiin. Vain muutama päivä sitten presidentti Putin otti asian edellisen kerran esille ja sanoi Euroopan vierailulla, ettei Venäjä ole edelleenkään saanut virallisia vakuutuksia siitä, etteikö ohjuspuolustus olisi rakennettu sitä vastaan. Hän kuvaili eurooppalaisjohtajien antamia suullisia vakuutteluja yksinkertaisesti lapsellisiksi.
Venäjä on vaatinut jo pari vuotta kunnollisia takeita siitä, ettei sen turvallisuus ole uhattuna, ja tällä hetkellä Venäjän näkemyksen mukaan NATO:n ohjusjärjestelmät, joita rakennetaan Venäjän raja-alueille, ovat merkittävä kansallinen uhka Venäjää vastaan. Venäjä on varustanut lisää ohjuspataljoonia vastaamaan turvallisuusuhkaan ja uusia ohjustutkia on avattu. Viime kesänä Medvedev ilmoitti suurista panostuksista maan asevoimien varusteluun ja totesi harmissaan, ettei Venäjällä ole muuta vaihtoehtoa, koska se tuntee olevansa uhattu nimenomaan länsimaista käsin.
Makarovin viittaus Suomen antamaan tukeen Kaukasuksen alueen ja erityisesti Georgian ongelmissa ei sekään ole "vapaata ajattelua", kuten Tuomioja Makarovin puhetta kommentoi. EU:n johtamissa Georgian alueen neuvotteluissa tie nousi pystyyn viime vuonna ja Venäjä on varoittanut mahdollisesta uudesta sotilaallisesta konfliktista alueella, mikäli länsimaat jatkavat Georgian aseistamista. Georgian mahdollisen NATO-jäsenyyden Venäjä uskoo johtavan sotaan.
Kaiken lisäksi Georgian sodan aikaan ulkoministerinä toiminut Alexander Stubb oli varmasti yksi äänekkäimpiä Venäjän syyttelijöitä, vaikkei tosiaankaan ole jäänyt epäselväksi kuka sodan aloitti ja mistä syystä. Muistutettakoon, että Makarov oli Venäjän asevoimien komentajana jo vuonna 2008 kun Stubb Venäjää vastaan kritiikkiä EU:ssa lietsoi – siis tuolloin Suomen intressien mukaisesti?
Suomi-neito on hyvä ja katsoo peiliin
Naapurisovun säilymiseksi olisikin syytä huomioida myös naapureiden intressejä, mutta vain viimeksi kuluneen vuoden aikana olemme nähneet jo montakin erillistä syytä siihen, miksi Kremlin ärtynyttä viestiä tai kovasanaista varoitusta on voitu jo odotella:
1. Libyan sota. Suomi oli Alexander Stubbin äänellä ensimmäisiä euromaita, jotka kannattivat voimankäyttöä Libyan laillista hallintoa ja Muammar Gaddafia vastaan 11.3.2011. Venäjä ja Kiina vastustivat voimankäyttöä ja äänestivät tyhjää ratkaisevassa lentokieltoalue-päätöslauselmassa YK:ssa. Molemmat maat ovat ensimmäisestä pommituspäivästä lähtien syyttäneet länsimaita räikeistä päätöslauselman rikkomuksista. Samoihin aikoihin kun kenraali Makarov antoi julkisen lausunnon, ettei väitettyjä siviilien ilmapommituksia koskaan tapahtunut, Alexander Stubb totesi kysyttäessä asiaan, että "näkeehän sen sokea Reettakin, että pommituksia tapahtuu". Eipä nähnyt, sillä myöhemmin myös Pentagonista vahvistettiin, ettei NATO:n sotatoimien perusteena käytettyjä siviilien ilmapommituksia koskaan tapahtunut.
2. Syyrian konflikti. Venäjän tärkein liittolaismaa Välimerellä on ankarassa länsimaiden muodostaman koalition puristuksessa. Suomi on mukana, kuten Libyassakin, tukemassa ulkomailta aseistettuja kapinallisia "Syyrian Ystävät" -ryhmän kautta. Venäjä ja Kiina antoivat eilen tiistaina 5.6. yhteisen julkilausuman, etteivät he tule hyväksymään sotilaallista väliinmenoa Syyriassa. Venäjä on jo pitkään toistanut, ettei se anna Libya-skenaarion toistua Syyriassa ja yhdessä Kiinan kanssa kaksi Syyrian vastaista päätöslauselmaa on kumottu YK:n turvallisuusneuvostossa. Suomi on Venäjän kanssa täysin eri leireissä Syyrian kysymyksessä.
3. Afganistanin sota. Suomi ilmoitti jatkavansa NATO-operaatioita (Chicagon NATO-huippukokouksen yhteydessä toukokuussa) Afganistanissa vielä vuoden 2014 jälkeen NATO:n "seuraajamissiossa", joka on ollut myös mm. Venäjän ja NATO:n sopima aikaraja sotilasoperaatioiden päättymiselle. Venäjä on jo ilmaissut avoimen huolensa siitä, että Yhdysvallat ja NATO valmistautuvat jäämään pysyvästi strategisesti merkittävälle naapurialueelleen. Suomi ilmoitti juuri lisäävänsä maksuosuuttaan Afganistan-sotakassassa, mutta Venäjä ei myöntänyt pyynnöstä edes nimellistä tukisummaa ISAF-operaatiolle.
4. Iranin kriisi. Venäjä on vaatinut Iranin kanssa käytäviin neuvotteluihin joustoa ja tukenut Iranin näkemystä, että kasvavan luottamuksen pitää osaltaan laskea talouspakotteita. Suomi on EU:ssa tukenut voimakkaimpia pakotteita samaan aikaan kun Venäjä ja Kiina ovat kieltäytyneet asettamasta pakotteita ja ne ovat arvostelleet niitä. Sekä Kiina että Venäjä ovat julkisesti todenneet, ettei väitetystä Iranin ydinaseohjelmasta ole mitään konkreettisia todisteita. Venäjä on rakentanut Iraniin ydinvoimalan, johon Iran rikastaa polttoainetta parhaillaan. Yhteistyöstä osoituksena Venäjän presidentti Putin tapaa tänään keskiviikkona Iranin presidentin turvallisuusjärjestö SCO:n huippukokouksessa Pekingissä.
5. Kavkaz-center. Suomesta käsin tuetaan ja annetaan toimia tsetseenikapinallisia tukevaa terroristitoimintaa. Kavkaz-center liittyy suoraan myös Doku Umaroviin, joka on Venäjän etsityin henkilö, ja jota syytetään mm. presidentti Vladimir Putinin tuoreesta salamurhayrityksestä.
6. Risteilyohjuskaupat. Suomi karsii alueellista puolustusta ja hankkii samaan aikaan voimakkaita hyökkäysaseita arsenaaliinsa. Pitkän kantaman risteilyohjukset, joissa voidaan käyttää myös joukkotuhoaseita, muodostavat suoran uhan Pietarin alueen turvallisuudelle.
7. NATO-ilmapuolustus. Suomen ilmavoimien käyttö mahdollisesti Islannin ilmatilan puolustuksessa rikkoo sotilaallisen puolueettomuutemme perusteet. Islanti on NATO-maa ja toimiessamme NATO:n ilmatilassa sen puolustajina, olemme myös de facto NATO-maa.
8. Ihmisoikeuskomissio. Venäjä ehdotti vastikään Suomelle yhteisen ihmisoikeuskomission perustamista kansalaisten riitatapauksia käsittelemään. Suomi kieltäytyi yhteistyöstä ja Venäjä on valittanut YK:lle Suomen ihmisoikeustilanteesta.
Ulkopoliittinen instituutti tunnetaan myös nimellä CFR
Helsingin Sanomat kiirehti pyytämään kommentin Makarovin puheeseen Suomen ulkopoliittisia linjoja muokkaavasta Ulkopoliittisesta instituutista. Tutkija Charly Sakonius-Pasternakin lausunnot peilaavat suoraan sitä, mistä koko tämän varjohallituksen linjaukset kumpuavat, eli länsimaissa toimivasta Council Of Foreign Relations -organisaatiosta.
CFR:n tehtävä on levittää länsimaista ja ennenkaikkea Yhdysvaltain ulkopoliittista näkemystä. Kyseessä on siis länsimielinen ja hyvin vaikutusvaltainen poliittinen lobbausjärjestö, joka on jo muutamassa vuodessa saanut pelottavan suuren roolin Suomenkin mielipideilmaston muokkauksessa. Ikävä kyllä kansalaiset sen enempää kuin kaikki poliitikotkaan eivät ole vielä laajemmassa mitassa ymmärtäneet näiden "riippumattomien ajatushautomoiden" sisältämiä vaaroja.
Yhtä hyvin Hesarin kommentointi olisi siis voitu kysyä USA:n suurlähetystöstä tai keskustiedustelupalvelu CIA:sta.
Loppusanat
Lopuksi on todettava, kuten eräällä Facebookin kommenttirivillä asiasta todettiin, "...Kekkosta tarvittaisiin." Se onkin totta. Suomella kun ei voi olla kestävässä turvallisuuspolitiikassa eri intressejä kuin Venäjällä. Toimiva diplomatia ja huolenpito oman maa-alueemme lisäksi myös Pietarin ja Itämeren alueen turvallisuudesta kuuluu Suomenniemeä asuttavan kansan velvollisuuksiin. Jos me emme osaa huolehtia velvollisuuksistamme, meitä autetaan niissä. Näin on käynyt historiassa.
Jos Venäjä toivoo Suomelta ainoastaan liittoutumattomuutta ja puolueettomuutta, eikös asiat ole silloin hyvin? Onhan se Suomenlinnan porttiin hakattu viisaus:
"Jälkipolvet, seiskää täällä omin jaloin, älkääkä luottako vieraan apuun!"
Tarviiko siitä Moskovasta asti tulla muistuttamaan?
Lähteet / linkit:
Pertti Perusjätkä @ 25.7.2012 16:47:58
Pistetäänpä tännekkin. Eli osui silmääni lukiessani vuoden 2007 Bilderberg-raporttia:
Bilderberg ei ole tyytyväinen Venäjän nousuun ja amerikkalaisjohtoisen yksinapaisen maailman muuttumiseen. Yksi suomalaisjäsen ilmaisi mielipiteensä että Venäjä-Amerikka sotilaallinen yhteenotto ei ole todennäköinen, huolimatta siitä kuinka kireiksi välit käyvät.
Richard Perle huomautti että vastauksena Yhdysvaltain agressiiviseen globaaliin taktiikkaan Venäjä on aloittanut työn kaivaakseen maata Yhdysvaltojen yritykselle lisätä sotilasvoimaansa Venäjän lähialueilla ja liittolaistensa sekä kumppaniensa alueella.