KOTIMAAN UUTISET
Tänään on lauantai, 18. toukokuuta 2013. Sivu on ladattu klo 12:11

Suuri kuntauudistus - Suomi tienhaarassa

Kuntien määrästä näyttää olevan meneillään huutokauppa, jonka voittaa se, joka rohkenee esittää pienintä henkiin jätettävien kuntien määrää, kuntapolitiikan tutkija Heikki Helin toteaa.

Toimittaja: Lauri Sarivaara
8.3.2012, Verkkomedia.org 

 

Suuri kuntauudistus – Suomi tienhaarassa

Helinin mukaan kuntien taloudesta esitetyn mielipiteen taustalla on usein hyvin ohut tieto kuntien taloudesta, kuntien ja valtion talouden keskinäisistä kytkennöistä ja kehityksen taustalla olevista tekijöistä.

 

Kuntauudistus – vapaaehtoinen pakkouudistus?

Julkisessa keskustelussa on kauhisteltu kuntien taloudellista tilaa ja kyvyttömyyttä hoitaa sitä. Viime vuosina kunnat ovat velkaantuneet ja lisäksi suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle palveluiden kysyntä tulee kasvamaan.

Julkinen keskustelu tulevasta kuntauudistuksesta on ollut myös ristiriitaista. Tulevasta uudistuksesta ei ole täyttä selvyyttä ja kuntasektori on ymmällään. Kokoomus pääministeri Kataisen johdolla on ajamassa läpi uudistusta, jonka jälkeen Suomeen jäisi ainoastaan 66–70 suurkuntaa. Tällä hetkellä Kuntaministeri Virkkunen kiertää kunnissa esittelemässä tulevia uudistuksia.

Poliittinen keskustelu tulevasta kuntauudistuksesta on tällä hetkellä kiehumispisteessä. Oppositio on vaihtanut lingot katapultteihin ja hallituksen roomalaiseen puolustusmuodostelmaan on syntynyt aukkoja.

Pääministeri Jyrki Katainen on julkisesti ilmoittanut, että kuntauudistus tullaan viemään läpi tavalla tai toisella. Kataisen uhkailun vastapainoksi osa oppositiosta on irtisanoutunut koko kuntauudistuksesta. Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan; keskustaedustaja Mauri Pekkarinen latasi eduskunnan kyselytunnilla, että kuntauudistus on asia, jota Keskusta ei tule koskaan hyväksymään.

Hallituspuolue Sdp:n kansanedustaja Jouni Backmanin mukaan kokoomuksen kanta on ollut, että uudistus tulee olemaan hallitusvetoista ja tapahtuu ylhäältä alaspäin. Kokoomusedustaja Jan Vapaavuori vahvisti Backmanin näkemyksen toteamalla, että opposition mukaan tulo merkitsisi koko hankkeen vesittämistä.

Sen sijaan Spd:n kansanedustaja Maarit Feldt-Rannan mukaan pakkoliitoksia ei olla tekemässä. Hänen mukaansa hallitus on sopinut ainoastaan, että kuntauudistus toteutetaan, puhe ei ole ollut pakkoliitoksista.

Kuntaministeri Henna Virkkusen johtama valtiovarainministeriön kuntaosasto on taas täysin eri linjoilla kuin demariedustaja Feldt-Ranta. Ministeri Virkkusen mukaan prosessi aiotaan toteuttaa niin, että ensin kirjoitetaan kuntarakennelaki, jonka jälkeen ryhdytään uudistamaan kuntien valtionosuus- ja rahoitusjärjestelmää sekä kuntalakia.

Mielipiteet tulevasta kuntauudistuksesta ovat melkoisessa ristiriidassa valtiojohdon ja opposition välillä. Huolimatta opposition kovista puheista näyttää kuitenkin siltä, että kuntaliitokset tullaan tekemään, halusi oppositio ja kuntalaiset sitä tai eivät. Jos johtopäätelmä on oikea, niin kyse on siis enää siitä, millä tapaa kuntauudistus tullaan toteuttamaan. Kuntien, opposition ja valtiojohdon välinen kiistakapula on kääntynyt Suomi-neidon jaakobinpainiksi, joka tulee ratkaisemaan tulevaisuuden valtasuhteet Suomessa.

 

Kuntauudistustuksen seuraukset

Keskustan kansanedustaja Timo Laaninen totesi tiedotteessaan, että koko kuntauudistus on heitettävä roskiin ja keskustelu on aloitettava puhtaalta pöydältä. Valtasuhteet natisevat liitoksissaan, koska kuntauudistus on antanut oppositiolle voimakkaan lyömäaseen; jos kokoomus pelaa kuntakorttinsa huonosti, niin seuraavan syksyn kuntavaalien tulos tulee todennäköisesti kumauttamaan kokoomuksen maanrakoon.

Kuntasektorilla ollaan oltu ihmeissään sekä vastustettu tulevaa uudistusta kiivaasti. Kuntalaisten pelkona on, että päätöksenteko katoaa suurkuntien uumeniin, jolloin kuntalaiset eivät enää pääse vaikuttamaan omiin paikallisiin asioihinsa. Myös palvelujen siirtyminen osittain tai kokonaan kuntalaisten ulottumattomiin on ollut tulikuuma peruna sekä turuilla että toreilla.

Pääministeri Kataisen mukaan uudistukset eivät tarkoita demokratian vähentämistä, vaan nykyisestä byrokraattisesta systeemistä luopumista. Kataisen mukaan kuntauudistusta ei voida välttää, koska Suomi tulee muuttumaan pohjamutiaan myöten tulevien vuosien aikana. Katainen näkee, että hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu toisenlaisen Suomen varaan kuin missä tulevina vuosina eletään.

Tällä Katainen viittasi Suomen väestön vanhenemiseen ja siitä johtuvaan julkisten palveluiden kysynnän kasvuun. Minkälaisessa Suomessa tulemme elämään, se jää vielä nähtäväksi.

Kuntalaisilla on kuitenkin jo huonoja kokemuksia edellisten hallitusten kuntakokeiluista. THL:n tutkimuksen mukaan edellisellä hallituskaudella aloitettu kunta- ja palvelurakenneuudistus eli Paras-hanke on monipuolistanut sosiaalipalveluita, mutta kuntalaisten pääseminen palveluiden piiriin on heikentynyt. Noin kolmannes katsoo sosiaalipalveluiden laadun heikentyneen. 

Eniten tyytymättömyyttä nostatti asioinnin työläys ja hankaluus, joka johtui esimerkiksi pitkistä välimatkoista ja rajatuista aukioloajoista. Kunta- ja palvelurakenneuudistus on korottanut asiakasmaksuja ja kiristänyt kriteereitä palveluihin pääsyn osalta. Se on myös vähentänyt paikallistuntemusta ja palveluiden yksilöllistä joustavuutta.

Kuntien työntekijöiden lomauttamisten ja irtisanomisten lisäksi tyytymättömyyttä on aiheuttanut yksityisten palvelujen heikko taso. Rakenneuudistuksia eli yksityistämishankkeita on jouduttu keskeyttämään palvelukriteerien jäätyä täyttämättä. Moni kunta onkin tällä hetkellä palaamassa lähtöruutuun: oma väki ei olekaan niin kallista ja työn laatu on sovitun mukaista.

Taloussanomien eri puolilta Suomea keräämät esimerkit kertovat monenkirjavista ongelmista: lapset valittavat koulujen tarjoamista kylmistä kumiperunoista tai kunnan työntekijät eivät ole olleet tyytyväisiä atk-tukeen, joka tarjotaan Aasiasta käsin. Palvelujen hinnat ovat mystisesti nousseet tai vanhukset ovat jääneet heitteille.

Yksityissektorille tuleva uudistus olisi tervetullut lisä; kuntien tällä hetkellä tarjoamat palvelut menisivät jakoon ja loisivat monelle mahdollisuuden vaurastua. Yksityissektorin palveluiden laatu ja ideat eivät vain välttämättä ole olleet monen kuntalaisten mieleen. 

Kunnat ovat hankalassa tilanteessa; valtio siirtää kunnille yhä uusia tehtäviä ja samaan aikaan pitäisi säästää. Velanoton lisäksi moni kunta on jo joutunut lomauttamaan tai irtisanomaan väkeään ja myymään omaisuuttaan kulujen kattamiseksi. Kuntien rahoituskeskusteluissa on esiintynyt mitä villeimpiä ideoita koulujen ja päiväkotien tiloilla rahastamisesta aina robottien tarjoamiseen vanhusten seuralaisiksi asti.

Kunnallisen omaisuuden yksityistäminen on ongelmallista, koska jokaisen myydyn artikkelin jälkeen ovat kuntalaiset myös sen arvoa köyhempiä. Rakenneuudistukset eli palveluiden ulkoistaminen tarkoittaa samaa asiaa. Jos kunnan talous perustuu sen omaisuuden myymiseen, henkilökulujen vähentämiseen ja toimintojen ulkoistamiseen, niin jossain vaiheessa kunta lakkaa olemasta.

 

Kuntatalous kuralla?

Suomen Pankin tiedotteen mukaan Suomi tulee kamppailemaan väestön vanhenemiseen liittyvien ongelmien kanssa lähivuosien aikana. Käytettävissä olevien väestötietojen mukaan vanhenemiseen liittyvä huoltosuhde kasvaa Suomessa tämänhetkisestä 25 prosentista 40 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä, jonka jälkeen se alkaa tasaantua 45 prosentin tienoille. 

Tulevan huoltosuhteen muuttumista seuraavassa päänvaivassa on pääosin kyse sosiaali-ja terveyspalveluiden kysynnän kasvusta. Kuntien toimintakuluista yli puolet kohdistuu sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Kuntien sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset olivat vuonna 2009 noin 16,1 miljardia euroa. Kasvua vuodesta 2000 oli 4,2 miljardia euroa. Se on noin 80 prosenttia kuntien 5, 2 miljardin nettomenojen kasvusta.

Kuntien taloudenpidon taustalla kummittelee yhä kasvava velkapotti. Viime joulukuussa julkaistun tilaston mukaan kuntien ja kuntayhtymien yhteenlaskettu lainakanta oli vuoden 2011 lopussa vajaa 13,8 miljardia euroa, eli 961 miljoonaa euroa enemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Asukasta kohti lasketun lainakannan keskiarvo Suomen kunnissa on noin 2 085 euroa, kun vastaava suhdeluku edellisenä vuonna oli 1 956 euroa. Kuntaliitossa tehtyjen laskelmien mukaan kuntien rahoitusvaje on kasvanut noin 7,9 miljardiin euroon.

Euroopan komissio on kuitenkin arvioinut Suomen alhaisen kestävyysriskin maaksi. Muut samaan luokkaan sijoitetut maat ovat Bulgaria, Tanska, Viro ja Ruotsi. Alhaisen riskin maiksi on luokiteltu maat, joiden julkisen talouden rahoitus on ollut vahvalla pohjalla ennen vallitsevaa taantumaa ja joissa väestön ikääntymisestä syntyvän julkisten menojen kasvupaineen arvioidaan olevan keskimääräistä pienempi. 

Vaikka Suomessa ikääntymismenojen kasvupaine on tällä hetkellä kasvussa, pitää komissio Suomen suuria eläkerahastoja merkittävänä kestävyyspuskurina, joka kompensoi väestön ikääntymisestä syntyvää painetta julkisen sektorin rahoitukseen.

 

Miten ja mistä velkakierre sai alkunsa?

Kuntaliiton toimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma kirjoitti vuonna 2011 valmistuneessa kuntien taloutta käsittelevässä raportissaan, että väestön ikääntymisestä johtuva hoiva- ja hoitopalvelujen kysynnän kasvu ja sen mukanaan tuoma menorasitus kohdistuu ensisijaisesti kuntiin. 

Mäki-Lohiluoman mukaan tämän vuoksi kuntatalouden menot lisääntyvät jatkossakin voimakkaasti. Perusongelmaa, sitä että kuntien menot kasvavat tuloja nopeammin, ei ole saatu ratkaistua toimintoja tehostamalla eikä myöskään tuntuvilla verojen korotuksilla.

Kuntapolitiikan tutkija Heikki Helin tietää syyn kuntatalouden heikentyneeseen tilaan. Tutkijan mukaan julkinen keskustelu kuntatalouden heikosta tilasta ja taitamattomasta taloudenhoidosta on ollut virheellistä ja painottunut kuntalaisten syyllistämiseen.

  • Arvostelijoiden mukaan verotulot on pantu menemään. Keskisuomalaisesti ilmaistuna hupuloitu ja mitään ei ole jätetty pahojen päivien varalle. Kuntien ”kuralla” olevan talouden korjaamiseksi on tullut ohjeita: tiukka talous, menoleikkaukset, tuottavuuden parantaminen ja niin edespäin. Onpa vaadittu säädettäväksi lakiakin, jolla kuntataloudesta saataisiin kitketyksi pois tehottomuus, tutkija myhäilee.

Helinin mukaan kuntien talouden kehityksen syitä sekä tulorahoitusjäämän kertymisen syitä on pohdittu hyvin harvoin. Yhtenäistä analyysiä kehityksestä ei ole esitetty edes Suomen Kuntaliiton julkaisuissa. 

  • Hyvin harvoin keskustellaan syistä, jotka ovat johtaneet kunnallistalouden tähän tilanteeseen.

 Ongelmat on kuitattu viittaamalla kuntien toimintojen tehottomuuteen ja taloudenhoidon taitamattomuuteen. Kehityksen taustalla olevista todellisista syistä ei ole keskusteltu, Helin toteaa.

Helinin mukaan suurin syy kuntien rahoitusvaikeuksiin ovat Lipposen hallitusten veronkevennykset, jotka tehtiin kuntien kustannuksella. Niiden seurauksena kuntien veropohja heikkeni yli 800 miljoonaa euroa vuodessa. Kun tämä kertaantuu koko vuosikymmenen, siitä tulee lähes 10 miljardin euron lovi.

Tämän takia kunnat eivät 2000-luvun vaihteessa voineet säästää. Kuntatalouden tilannekuva olisikin aivan toisenlainen, jos kunnat olisivat saaneet edellä todetut rahat: ylijäämää olisi noin puoli miljardia euroa, tutkija toteaa.

Helin näkee, että kuntien talouden tilaa arvioitaessa on otettava huomioon ensinnäkin lama, joka heikensi hetkeksi lukuja. Ei ole kuntien talouden heikkoutta, jos lamasta aiheutuu notkahdus. Toisaalta taustalla on ollut pitkäaikainen kehitys, jossa kuntien velvoitteet ovat kasvaneet nopeammin kuin tulopohja.

Helinin mukaan on ristiriitaista, että valtio haluaa kuntien tuottavan palveluita, mutta ei halua maksaa niistä.

  • Jokaisesta sovitusta kunnan tuottamasta palvelusta valtio on velvollinen maksamaan sille kuuluvan osuuden. Ongelma piilee siinä, että valtio itse arvioi kustannukset, mikä ei tarkoita samaa asiaa kuin palvelun todelliset kustannukset. Hintatason nousu muuttaa palvelujen kustannuksia, mutta kustannustason nousu ja kustannusjako tarkistetaan neljän vuoden välein. Tämän valtiota suosivan mekanismin takia kunnat ovat menettäneet useita miljardeja euroja, hän toteaa.

Helin kertoo, että valtion velkojen maksu ja talouden trimmaaminen näkyvät kuntatalouden kiristymisenä. Valtio ei ole maksanut kunnille sitä osuutta palvelujen kustannuksista, joka sille olisi kuulunut, vaan on lyhentänyt valtionvelkaa. Uusien tehtävien kustannuksista valtio on maksanut keskimäärin kolmanneksen ja usein se on maksanut osuutensa myöhässä tai vajaana.

  • Kunnallistaloutta enemmän ymmärtävä huomaa kuntien velan kasvaneen, vaikka tilinpäätösuutiset kertovat historiallisen hyvistä tilinpäätöksistä, Helin huomauttaa.
  • Kunnallistalouden ja yksittäisten kuntien ajoittainen kurjuus on suora seuraus valtion päätöksistä. Kunnallistalous meni 1990-luvulla vuoristorataa nimenomaan valtion päätösten tahdittamana. Kunnan heikkous tai vahvuus ei ole johtunut sen omista ratkaisuista, vaikka poikkeuksiakin tietysti löytyy, tutkija Helin summaa.

 

Tanskalainen esimerkki

Perussuomalaisten Arja Juvonen kirjoittaa artikkelissaan, että Tanskassa toteutettiin vuosina 2004–2007 paikallishallinnon rakenne- eli kuntauudistus. Tanskan 271 kunnan järjestelmästä luovuttiin ja jäljelle jäi 98 kuntaa. Kuntien keskimääräinen väestöpohja nousi noin 55 000:een. Samalla vanhat 16 lääniä korvattiin viidellä alueella.

Kuntauudistuksen syynä oli pankkikuplan puhkeaminen ja sitä seuranneet taloudelliset ongelmat. Tanskan kuntauudistuksen saavuttamista hyödyistä on tehty joitakin tutkimuksia ja lähivuosina tutkimustuloksia on luvassa lisää.

Edustaja Juvonen kirjoittaa, että Tanskan kuntaliiton entisen johtajan mukaan rakenneuudistuksen todellisia vaikutuksia palvelujen tehokkuuteen tai laatuun ei voida kuitenkaan vielä arvioda. Palvelujen kasvava kysyntä ja resurssien riittämättömyys ovat huolenaiheita, joihin olisi edelleen mietittävä uudistuksia ja parannuksia.

Tanskan valtiovarainministeriön tekemän selvityksen mukaan kuntauudistukseen jäi aukkoja. Kuntien hallintokulut eivät laskeneet, vaan pysyivät ennallaan. Hallintotehtävissä toimivien työntekijöiden määrä ei laskenut, vaan nousi entisestään. Sama toistui johtotason tehtävissä toimivien kanssa, Juvonen kirjoittaa.

Juvosen mukaan kuntakokojen kasvattamisesta aiheutuneista ikävistä muutoksista kuntademokratiaan saatiin näyttöä myös tutkija Asmus Leth Olsenin vuonna 2009 tekemästä tutkimuksesta. Kuntaliitosten seurauksena sekä kunnanvaltuutettujen asema että kunta- ja lähidemokratia olivat heikentyneet ja kuntalaisten poliittinen aktiivisuus vähentynyt.

 

Talous, yhteisöllisyys ja demokratia

Sekä valtion että kuntien taloudellinen tila ei tällä hetkellä ole kestävällä tasolla. Kummatkin velkaantuvat kovaa vauhtia, mutta silti valtio suunnittelee lisäävänsä kuntien velvoitteita.

Hallituksen tavoitteena on uudistuksen avulla saada aikaan mittavia säästöjä ja taata palvelut myös tulevaisuudessa. Mitään todellisia laskelmia ei kuitenkaan ole tarjolla.

Maaseudun Tulevaisuus -lehden päätoimitus kirjoitti, että kuntatalouden ongelmiin ei tule helpotusta rajoja siirtelemällä. Avainasemassa on terveydenhuolto ja sen yhä kasvavat kustannukset. Sen sijaan, että hallitus keskittyy rajojen piirtelyyn, pitäisi terveydenhuollon ongelmaan paneutua perusteellisesti.

Tutkija Heikki Helinin mukaan keskustelu kuntauudistuksesta on painottunut joko–tai-akselille unohtaen, että on olemassa muitakin vaihtoehtoja kuten maakuntahallintoihin perustuva järjestelmä.

Tutkija Helinin mukaan kuntatalous ei parane ainakaan menoja lisäämällä. Hänen mukaansa valtion olisi syytä miettiä kannattaako kuluja lisätä tilanteessa, jossa sekä kuntien että valtion talous on huteralla pohjalla eikä talous ole kasvusuhdanteessa. Toisin sanoen hän tarkoitti, että olisi ehkä syytä lyödä jäitä hattuun ja odottaa parempia aikoja.

Myös monet muut kuntatalouden asiantuntijat ovat todenneet, että tulevan kuntauudistuksen perusteet eivät ole tervejärkisellä pohjalla.

Apulaisjohtaja Reijo Vuorento Kuntaliiton kuntatalousyksiköstä kertoi kuntauudistuksen taloudellisten perusteluiden olevan täyttä huuhaata; uudistuksella ei voida mitenkään saavuttaa miljardiluokan säästöjä.

Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Virén oli samoilla linjoilla huomauttaessaan, että kuntakoko on toissijainen asia, sillä menot eivät vähene pelkkiä rajoja siirtelemällä.

Myös lähidemokratian ja yhteisöllisyyden häviäminen ovat olleet monien kuntalaisten pelonaiheita. Pääministeri Kataisen vakuuttelut demokratian säilymisestä eivät ole vakuuttaneet kaikkia osapuolia. Taustalla saattaakin piillä uudistus, jonka jälkeen emme enää elä yhteiskunnassa, jollaisena olemme sen tunteneet.

Tässäkin aiheessa näkemykset ovat ristiriitaisia ja yhteistä säveltä ei tunnu löytyvän. Kun esimerkiksi Pirkkalan pormestari Helena Rissanen pitää yhteisöllisyyttä tärkeänä, niin toisaalla pääministeri Katainen kailotti, että kunnilla ei ole muuta tarkoitusta kuin tuottaa palveluita.

Yhteiskuntavaikuttaja Osmo Soininvaaran mielestä paikallisella identiteetillä on ihmisille tavattoman suuri merkitys. Kirjoituksessaan Soininvaara painotti, että tälle tunteelle on annettava sijaa. Lisäksi hän totesi, että jotkut tehtävät tulevat paremmin hoidetuksi pienemmissä yksiköissä, kun paikallinen asiantuntemus saadaan paremmin käyttöön.

Tampereen yliopiston kunnallispolitiikan professori Arto Haverin mukaan kuntauudistus karsii byrokratian lisäksi kansanvaltaa. Toteutuessaan uudistus vähentää valtuutettujen määrää radikaalisti ja siirtäisi päätöksenteon ja palvelut muun muuttoliikkeen mukana kuntakeskuksiin.

Haveri näkee, että suomalaiset ovat eräänlaisessa tienhaarassa. Yrjö Raution haastattelussa hän kertoi, että jos valitsemme suurten kuntien tien, tuemme urbaania näkemystä yhteiskunnasta. Se on entistä kaupungistuneempi, keskitetympi ja mekaanisempi. Suuret organisaatiot huolehtivat palveluntarpeistamme ja tekemisistämme.

Jos taas tuemme pienkuntavaltaista rakennetta, lähdemme enemmän yhteisöllisyyden arvoista. Ajattelemme, että myös naapuriavulla ja ihmisten omalla toiminnalla on merkitystä. Voimme tehdä itse asioita ja vaikuttaa siihen, miten palveluita järjestetään, professori totesi.

 

Lauri Sarivaara

 

Kommentti: 

Tuleva kuntauudistus tehdään sillä perusteella, että suuret ikäluokat eläköityvät ja terveysmenot kasvavat. Keskustelussa olisi kuitenkin syytä ottaa huomioon sellaisia seikkoja kuin:

  • Velkaa ei voi maksaa velalla.
  • Jos valtio lisää kuntien velvoitteita, velkamäärä kasvaa.
  • Kuntien nykyiset velvoitteet suhteessa kuntien tulopohjaan eivät ole tasapainossa.
  • Kun moni jää eläkkeelle, moni työpaikka vapautuu.
  • Kun vanhat työntekijät jäävät eläkkeelle, yritysten henkilökustannukset laskevat, koska suurilla ikäluokilla on korkeimmat palkat.
  • Uudet työpaikat vähentävät kortistossa olevien ihmisten määrää, jolloin julkiset kulut pienenevät.
  • Kortistossa olevat ihmiset eivät enää kuluta valtion kassaa, vaan tuovat rahaa valtion ja kuntien kassoihin.
  • Uudet työntekijät tuovat markkinoille lisää likviditeettiä, joka luo talouskasvua.
  • Myös eläkeläiset maksavat veroja ja luovat lisää kassavirtaa. Suurin osa eläkeläisistä on itse tienannut eläkkeensä, joten se ei voi olla valtiolta pois.
  • Terveysmenot kasvavat, jolloin uusien työpaikkojen määrä lisääntyy.

 

Tutkimus kuntaliitoksista:

 

Kuntien velkatiedot:

 

Lähteet:

Toimitus @ 8.3.2012 14:33