PÄÄKIRJOITUS
Tänään on torstai, 24. huhtikuuta 2014. Sivu on ladattu klo 11:26

Mielipidevankeus on uhka uskonvapaudelle

"Uskokoon ken mihin ikinä haluaa," sillä se on perustuslaillinen oikeutemme

Teemu Vehkalan tarina on synnyttänyt nopeasti leviävän uutiskohun, eikä varmasti aiheetta, sillä onhan väite suomalaisesta mielipidevangista kovaa luokkaa. Vapauden menetyksen taustalla kun saattaa kerrotun ja näytetyn perusteella olla vuosien kansalaisaktivismi sekä nettikirjoittelu aiheista, joita pidetään usein melko pienen ja kenties höyrähtäneen kansalaisryhmän vainoharhoina. Tosiasiallisesti nuokin ovat vain normaalia ankarampaa yhteiskuntakriitikkiä, jotka ovat kunkin yksilön omiin uskomuksiin värittynyttä.

Tietenkin Teemun tapauksen takana voi olla pelkkä harmittava väärinkäsitys, tai onnistunut - taikka täysin epäonnistunut hoitomääräys, mutta yksilönvapautta rohkeasti käyttäneen Teemun sulkeminen pakkohoitoon ja hänen oma näkemyksensä siitä, miksi hän sinne on joutunut – maailmaa hallitsevan eliitin julkisen kritisoinnin johdosta – sai kiistämättä miettimään tapahtunutta laajemmin.

Mielestäni ympäristön ensisijainen tehtävä kun ei ole ottaa kantaa yksittäisten tapausten syyllisyyskysymyksiin, vaan vaatia tasavertaista asioiden käsittelyä, ja osaltaan huolehtia siitä, että yleinen oikeudenmukaisuus sekä viranomaisia velvoittava julkisuusperiaate asioiden käsittelyssä toteutuu. Menemättä annettuihin esimerkkitapauksemme epäilyksiin tai uskomuksiin, on meillä kaikilla oikeutenamme odottaa perusteltujen väittämien asiallista tutkimista ja mahdollisten turvallisuusuhkien torjumista, mikä on yhteiskunnan viranomaisten todellinen tehtävä kansalaisten hyvinvoinnin varmistamiseksi.

 

Tietoverkot muokkaavat ihmisten uskomuksia uudella vuosituhannella

Teemun tapaus johdattaa meidät käsittelemään hyvin oleellista ja laajempaa kysymystä, josta informaatioteknologian kehittyessä varmasti pitäisikin käydä jatkuvaa kansalaiskeskustelua: oikeudesta omiin uskomuksiimme. Internet on tulvillaan erilaisia uskomuksiin perustuvia väittämiä, jotka voidaan rinnastaa myös perinteisiin uskonnollisiin näkemyksiin, joihin ulkopuoliset lukijat ja kuulijat voivat joko uskoa tai joita he voivat olla uskomatta.

Verkossa liikkuvien väitteiden taustalla on usein laajojakin kansalaispiirejä, jotka ovat vihkiytyneet väittämiensä todistamiseen ja mm. keskustelupalstojen aiheet vaihtelevat rajattomasti laidasta toiseen. Yleisimmät yhdistävät uskomukset, vaikka niiden takaa ei välttämättä löydykään aina perinteistä jumala – peruskirja – saarnaaja -yhtälöä, ovat kuitenkin perusasetelmiltaan hyvin samankaltaisia perinteisten uskontojen kanssa.

Usein väitetään mitä moninaisimmin tavoin, että maailmaa hallitsee jokin yliluonnolliseksi määriteltävissä oleva voima, joka vaikuttaa elämäämme ja näitä väitteitä perustellaan kiistattomiksi kutsuttavilla todisteluilla. Näiden todisteiden "saarnaamisella" - olkoon se sitten vaikka uutisointia, blogikirjoittelua, taikka nimimerkkien takaa käytävää foorumikeskustelua, haetaan yleensä vain omille uskomuksille toivottua lisävahvistusta. Tottahan on vain se, mitä uskomme niin olevan.



"Uusi maailmanjärjestys" - Siihenkin on saatava uskoa vapaasti

Kun pohdin Teemun tapauksen taustoja ja sitä, olisivatko lääkärit hänet tosiaan diagnosoineet paranoidisesti psykoottiseksi vain sen takia, että hän selkeästi uskoo "Uuden maailmanjärjestyksen" saapumiseen ja siihen, että kansainvälinen pankkiirieliitti koittaa vaikuttaa meihin vahingoittavalla tavalla – mm. käynnistäen sotia ja verottaen kansoja yhä ankarammin velka- ja korkotaakoillaan – keskustelin Teemun tapauksesta myös tuntemani korkea-arvoisen kirkonmiehen kanssa. Soitto rovastituttavalleni vakuutti minut siitä, että nuo uskomukset, joita Teemulla on maailman näkymätömistä ja hallitsevista voimista, ovat hyvin samankaltaisia minkä tahansa uskontosuunnan perusteiden kanssa. Kokenut pappistuttavani muistuttikin minua siitä, että "uskonvapaus on pyhä oikeutemme". Oman seurakuntansa kirkkoherra ei siis nähnyt Teemun uskomuksissa mitään tuomittavaa.

Jos Teemu ei oman uskonsa kautta ole vahingoittanut ketään, mukaan lukien itseänsä, ulkopuolisella ei ole laillisen uskonvapauden nojalla mitään oikeutta tuomita häntä maailmankatsomuksensa perusteella. Siis jos vaikka Teemun mielestä Yhdysvaltojen presidentti Obama onkin pelkkä globaalien rahoittajapiirien sätkynukke – teollisuuden ja pankkiirien asiamies, hänellä on täysi oikeus uskoa niin. Jos Uuden Maailmanjärjestyksen kriitikot uskovat yleisesti esimerkiksi ulkoministerimme Alexander Stubbin kuuluvan siihen bilderbergiläiseen ryhmään, jotka liittovaltioita rakentamalla vievät maatamme tuon samaisen valtaeliitin hallitsemaan tuhoisaan keskiöön, ja sen läntiseen sotaliittoon, pyrkien aiheuttamaan fasistisen pankkiiridiktatuurin myös meillä Euroopassa - niin kenellä tahansa meistä on oikeus uskoa tuo väite todeksi, ja väittää niin julkisesti. Eihän usko ja siitä puhuminen tee ketään hulluksi.


Kuka kuulee huutoa kaltereiden takaa?

Uskontoon kuuluu oleellisena osana sen todisteleminen. Meillä kaikilla on oikeus sanoa ja kirjoittaa siitä, mihin tunnemme tarvetta. Meidän on pystyttävä luottamaan siihen, ettemme tule tuomituksi ajatustemme tai sanojemme johdosta. Pelko tuomituksi tulemisesta tukahduttaa ajatukset, se salpaa toimintakyvyn ja saa hyvätkin aikomukset kuihtumaan. Mielisairauden määrittelyssä varsinkin lääkäreiden on käytettävä lähes rajatonta mielipidevaltaansa harkiten. Mikäli sairaalloiseksi vainoharhaksi leimataan yhteiskunnan korkeinta poliittis-taloudellista eliittiä kohtaan tunnettu epäluottamus, niin eiköhän uskonvapauden rajoittajien olisi syytä itse pysähtyä peilinsä eteen ja kysyä, mitä heillä on silloin salattavana, kun he niin pelkäävät tuota kritiikkiä?

Laki vangitsemisesta ei kumoa oikeutta kenenkään sanan- tai uskonvapauteen. Suhteessa tuon kalterin merkitykseenhän kysymys on oikeastaan vain siitä, mitä haluamme noiden kalterien läpi kuulla. Me tällä puolen näin siis kannatamme oikeutta uskomuksiin ja edistämme omalla tavallamme sanojen vapautta, sillä asetelmaan liittyvästä tabusta huolimatta - näin Teemulle puheenvuoron antamalla, me osoitimme, että avoimella kansalaismedialla ei ole suljettuja osastoja.

Luotamme Verkkomedian keskuudessa vakaasti siihen, ettei meidän tarvitse omiemmekaan sanojemme takia Suomessa pelätä, koska silloin me olisimme kaikki menettäneet tai menettämässä ehkä tärkeimmän kansallisen perintömme - vapaat kansalaisoikeutemme.

 

Janus Putkonen, 27.5. 2011
Päätoimittaja, Verkkomedia.org

janus.putkonen@gmail.com
0400 810 073
www.verkkomedia.org

Janus Putkonen @ 27.5.2011 3:47